Eilisaamuna oli taas aika pakata Onnennallen kässäpussiin pikkuinen kässy. Ihan pikkupikkuoperaatio oli edessä. Eetukäteen oli kahteen otteeseen painotettu, että oli tosi tärkeää, että MINä olen ajoissa. Siispä vein auton kahden tunnin kiekkopaikalle ja olin vartin etuajassa.
Pääsin heti sellinankeaan sairaalahuoneeseen ja mulle tuotiin muodottomat sukat, vihreä paita ja sairaalasandaalit. Sain luvan odotella sellissäni tai odotushuoneessa. Valitsin sellin, koska mullahan oli kässy ja olinhan ihan kohta menossa. Kolmen vartin kuluttua lanka loppui. Lähdin käytäville haahuilemaan . Jos ne vaiks on unohtaneet mut? Päätä pudisteltiin ja sanottiin et ei vielä ole mun vuoro… ei kyl kerrottu et koska mahdollisesti olis. Vitsinä heitin et saisinko käydä välillä kotona hakemassa lisää lankaa. Reissuun ei menis ku kaksyt minuuttia! En saanu lupaa… Koin olevani vankina!
Siirryin aulaan ja onnekseni (älkää kysykö miks) laukussani oli pallo Subitoa. Puikkoja ei tietenkään mut onhan mulla sormet! Siispä 7 silmukkaa etusormelle ja I-cordina oikeaa kunnes lanka osoitti loppumisen merkkejä…päiden silmukointi yhteen ja tuubi oli vartissa valmis!
Eikä vieläkään tapahtunut mitään…Odottelua…Kysymyksia ilman vastauksia. Alkoi v-käyrä pikkuisen nousta…kello läheni puoltapäivää. Kahvihammasta kolotti ankarasti. Nälkäkin oli ja kohjuja pakotti. Vartin yli kakstoista puhelin soi ja äiti soitti et miten on menny… Siinä vaiheessa kaikki langanloppumiskahvihammaskolotusturhautumani pääsivät irti ja karjuin puhelimeen (niin että varmasti koko kerroksen kaikki hoitajat ja potilaat kuulivat) et TÄÄL EI S…NA TAPAHDU YHTIKÄÖS MITÄÄN! KU KÄSKETTIIN OLLA AJOISSA NI MÄ OLEN NY OLLU KAKS JA PUOL TUNTIA AJOISSA! JA MULT ON LANKA LOPPU! JA PARKKISAKOT TULOSSA! SAANKS MÄ KARATA TÄÄLT???
Äiti kielsi karkaamisen, koska siitäkin olis tullu sakot… No kolmen tunnin odottelun ja tosi epäasiallisen murkkumaisen kiukuttelun (en sentään saanut itkupotkuraivaria mut lähellä oli) jälkeen viimein lääkäri tuli katsomaan ja jo puolen tunnin kuluttua siitä meikäläinen oli leikkauspöydällä…
Kohjuleikkauksen jälkeen pikku poskipatin poisto tuntui etukäteen ihan kakkupalalta. Mut johtuiko mielentilasta vai mistä mut toimenpide tuntui niin kamalalta et kyyneleet vaan valui silmistä ja mä luulin et se vartin toimenpide kesti ikuisuuden. Loppuihan se viimein ja pääsin takaisin osastolle, selliin vaihtamaan vaatteeni ja sain kupillisen kahvia. Hoitsut kotiuttivat tämän hankalan murkkuikäisen ilman suurempia pulinoita. Halusivat musta eroon varmaan yhtä paljon ku mä niistä.
Juoksujalkaa autolle (jota hain ensin väärän kadun varrelta). Tuulilasissa EI ollu sakkolappua! Sit soitto äidille, joka oli juuri silakkamarkkinoilla. Tehtiin treffit markkinoille ja syötiin puoliksi kalaherkkulautanen. Kyl äiti tietää… ”hyvä ruoka –parempi mieli” toimii minuun aina! Sapuskan jälkeen huomasin et aurinkokin paistoi Aurajoen rannoille.
Heitin äidin kotiin ja kävin samalla moikkaamassa isää, joka on myös toipilas ja selviytynyt sairaalasta kotiin ilman mun kyytiäni. Kotiin tullessa purin viimeiset kiukunrippeet imuroimalla ja leipomalla sämpylöitä. Yritin myös saada Tassun esittelemään päivän tuotostani. Jostain syystä Tassu ei tykänny tuubista…
Nyt on tää akka remontoitu toistaiseksi. Toivottavasti.
Mulla ei olis eilen ollut mitään hätää jos mukana olis ollu kolmosen puikot ja yks kerä Daphne Lacea, jossa on 50g ja 400m. Nyt tää on jo puikoilla…
Tarinan opetus: Jos ikinä milloinkaan lähdet jonnekin, jossa on pienikin mahdollisuus joutua odottelemaan niin ota mukaan vähintään 400 metriä lankaa, ohje ja sopivat puikot! Neulojan odotusaika ei koskaan ole liian pitkä!
Jälkivuodatus:
Eilisestä huolimatta on pakko antaa täydet pisteet Turun kunnalliselle terveydenhuollolle!
Nää kohju/poski/ym episodit alkoi heinäkuun alussa ja kaikki on tänän mennessä hoitunut niin hienosti että olen ihmetellyt miks julkisia aina moititaan. Olen päässyt lääkärille, hoitajille ja tutkimuksiin pikavauhtia ja aina omiin aikatauluihini sopivasti. Toiveet on otettu huomioon ja hyvää huolta on pidetty. Vieläpä ens viikon tikinpoistoaika saatiin järjestettyä niin et ehdin kymmeneks töihin vaikka yleensä aamukahdeksalta ei tiukkejä teekoossa poistella...
Eilinen kiukku johtui varmasti siitä, et olen tottunut liian hyvään.
Ja siit et mä tein amatöörimäisen mokan - mul ei ollu tarpeeks lankaa mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!