On se kyllä kummallista miten paljon energiaa voi hukata murehtimalla asioita, joille ei voi yhtikäs mitään. Niinku esimerkis toi meriveden korkeus. Se vaan on ja meikä ei sille yhtään mitään voi. Silti se on viimeisen kuukauden aikana aiheuttanut unettomia öitä ja stressiä ja monta monituista nettiselailua yhdelle ja samalle sivustolle. Ja se vaan on ja pysyy miinus 35:ssä… Tähän aikaan vuodesta sen pitäisi olla plus saman verran! Talvi tulossa ja jäät ja syysmyrskyt ja meillä on laituri aina vaan vedessä ja kohta on Joulukin ja vaiks mitä! Jos tulee jäät niin se hajoaa ja siitä tulee rahanmenoa ja hommia ja harmia. Aamuyön pimeinä hetkinä sitä sitten valvoessaan näkee koko maailman muutkin asiat tosi mustina ja kun viimein on aika lähteä töihin niin on jo valmiiksi väsynyt ja pahalla päällä. Ei se ihme ettei mikään suju! Jaa et mökkeily on muka onnea ja ihanuutta? (On se sit kuitenkin
Viime viikolla sit yhtäkkiä merivesi nous. Ei nyt plussalle mut ainakin suht normaalilukemiin. Sunnuntaina saatiin viimein laituri hilattua rantakalliolle Isän ja Karvisen kanssa. Kotiin tullessa olin niin helpottunut, että melkein itketti! Nyt saa tulla talvi! Kiitos isälle ja Karviselle talkoista, minä sen kun kiukuttelin ja painoin nappia… Kuvakin unohtui ottaa kun oli niin kiire äidin talkooporukalle valmistamien herkkujen ääreen
Kyl täällä sit kuitenkin on joitain kässyjäkin tehty ja ihan töitäkin. Lauantaina sulkemisajan jälkeen veivasin
Joukossa on myös se Fifin kommenttilootassa kauhistelema Limatossun alkuJ
Viimein on Limaan eli perulaiseen 100% villaan tullut ne huopuvat print-värit ja pitäähän niistä mallikappale tehdä…
Kolme kaunista sävyä, 50g:n kerässä
Kässykuvien ottamisen ajaksi Herra Assistentti huijattiin parvekkeelle ihan turhaan. Langat ei kiinnosta kun lähistöllä on The Lelu:
Ei rapise eikä näytä edes päästäiseltä, mutta tää on tällä hetkellä se kaikkein paras jahdattava! Niin jännittävä, että kaikki muut lelut puhumattakaan langoista on Tassun mielestä EVVK:ta. Tassu jätettiin mökkireissun ajaksi kotiin, mutta rannassa tapasimme kesäiset tyttöystävänsä perheineen. Nyt voimme jutella tytöistä nimillä (Musa ja Ninni) eikä enää tarvitse puhua Ykkösestä ja Kakkosesta...
Seuraavassa postauksessa on varmaan jo jokunen käsityökin. Niitä odotellessa toivottelen mukavaa marraskuun loppua!
P.S. Enää 31 päivää siihen, että täällä meillä on päivä kokonaisen minuutin pidempi kuin vuoden pimeimpänä päivänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!