...siis messuilla Manseessa!
Sunnuntaiaamuna koukkasin äidin kyytiin ja lähdettiin köröttelemään Varsinaisesta Suomesta kohti Hämettä. Rouva Navigaattori jätettiin taas kotiin ja siksi pääsimmekin kommelluksitta ensimmäisen kohteseen eli Tammer-Tukkuun. Sieltä olen aiemmin ostanut päitä ja jalkoja ja kroppia… Päät on liian pieniä ja jalkojen hinta oli vuodessa triplaantunut. Tein etukäteen ostoslistan tarvittavista myymäläsomisteista välttääkseni villintymisen. Budjetti toteutui kahden euron tarkkuudella vaikka kaikki suunnitellut hankinnat jäi tekemättä… No on meillä ainakin hautakynttilöitä riittämiin!
Pirkkahallikin löytyi ja sopivan myöhään tulleena saatiin parkkipaikka niin kaukaa, ettei tarvinnut maksaa parkkimaksuja ja päivälenkkikin tuli ihan huomaamatta. Pelkkää säästöä! Ensin kirmattiin moikkaamaan Pirkkoa, jolle äidillä oli pienet viemiset kiitokseksi viime kesän matkaseurasta kotikonnuille Kuokkalaan. Sitten soitettiin Marjutille, jolta oli tullut tekstari jo aikaisemmin. Oli tosi hienoa saada tavata jälleen!
Mulla ei ole hirveitä intohimoja messuja kohtaan, mutta joka kerta on suunnitelmissa yksi asia, jota messuilta etsin. Syy kuljeksia ympäriinsä
Kuin salama kirkkaalta taivaalta käteeni sattui vyyhti maailman ihanimman väristä lankaa. Se oli ja pysyi eikä irronnut millään. Kylhän kaikki tietää tunteen ”rakkautta ensi silmäyksellä”… Ihana väri, ihana tuntu. Se oli pakko saada! Ei auttanut vaikka äiti tökki kylkeen ja elehti tyyliin etten mä muka tarvii sitä lankaa ollenkaan… En nähnyt enkä ollut kuulevinani. Se oli vaan PAKKO SAADA. Lisäksi tuli kourallinen kissanappeja ihan etsimättä!
Myöhemmin äiti kysyi mitä siitä langasta meinaan tehdä… Mun mielestäni kysymys oli kaikkea muuta kun relevantti! Kyllähän lankaa voi ostaa vaan RAKASTAAKSEEN. Eihän siitä mitään ole pakko tehdä. Sitä voi katsoa, halailla, silitellä… On mulla omassakin puodissani sellaisia lankoja. Tällä hetkellä teeteen Aurea on sellainen. Kun on oikein paha mieli, väsyttää ja itkettää niin Aureavyyhdin halaaaminen, silittely ja paijaaminen muutaman minuutin ajan tekee päivän heti pikkuisen kirkkaammaksi! Eikä mulla siitäkään ole koskaan aikomus tehdä mitään itselleni. Siinä ei ole ”susuvärejä” mut se TUNTUU lohtulangalta.
Aika kului liian nopeasti ja kohta oli aika Marjutin lähteä neulekahvilaan tapaamaan Seijasiskoa (ja mult jäi nyt se huivi näkemättä) ja meillä alkoi Tekstiiliteollisuuden jälleenmyyjien tilaisuus yläkerrassa. Palatakseni edellisen postauksen sortimenttiasiaan, niin iso osa mun puodin sortimentista tulee tietty eri maahantuojien langoista. Niitä esitellän eri tilaisuuksissa muutaman kerran vuodessa ja sitten pitäisi olla fiksu ja filmaattinen ja tietää mikä juuri meillä Salossa ensi keväänä kiinnostaa… Mä olen näissä jutuissa tosi surkea…muistan elävästi ensitutustumiseni pompulalankaan puolitoista vuotta sitten – oma kommenttini oli et ”vain mun kuolleen ruumiini yli tuollaista peetä tulee mun kauppaan!”. Olkoon mielipide mikä vaan mut hölmöähän olis olla myymättä lankaa, jota eniten kysytään! Tai nooo…aika monta kertaa viikossa kysytään jotain seiskaveikkaakin…
Ens keväänä tulee sit viimein lankakarttoihin sitä keltaista! Ja korallinpunaista ja pinkkiä ja vihreää… Itteeni tietty kolahti se aidoista viljellyistä helmistä ja bambusta valmistettu lanka joka kuulemma nuorentaa! Taitaa olla ”pakko saada” –lanka jälleen kerran. Auttaakohan se keski-iän kriisiin?
Tilaisuuden jälkeen oli vielä vähän aikaa kierrellä messuja. Äiti tilasi hatun ja minä sain rukkaset:
Ei paha heräte ollenkaan! Vanhat on liian pienet ja siksi kylmät. Punaiset hirvennahkaiset lämmittää sekä sormia että mieltä ja sopii mainiosti mun keltaisten kumisaappaiden kaveriksi. Pakkaskenkiä ei meilläpäin viime vuosina ol juuri tarvittu… Ennen kotiinlähtöä kerättiin vielä mukaan etukäteen tilatut poppanakuteet, heijastinlangat ja Kipuavut…
Kotimatka sujui mukavasti. Nähtiin yksi ilotulitusraketti eikä yhtään hirveä eikä peuraa. Ajettiin suoraan kotiin ja isä lämmitti meille lohisoppaa. Kiva päivä ja hienoa että äitikin pääsi matkaan. Kiitos seurasta!
Omaan kotiin tulo oli vähän surullista – kukaan ei heittäytynyt eteisen matolle selälleen rapsutettavaksi (tarkoitan Tassua, Karvisella ei moista tapaa ole vaikka se olisi kyllä aika hauskaa). Yksinäistä iltaani lohdutti ihana kirja, jonka ystävällinen kolleegani oli mullekin hankkinut:
Kiitos Lahteen! Tähän pätee sama juttu kuin lankaan – vaikka en koskaan tekisi yhtään mallia tästä kirjasta niin sen selaileminen saa hyvälle mielelle. Kuvat ovat NIIN kauniita… Ja kaaviot niin selkeitä, että ilman vironkielen taitoakin varmasti selviää. Tämä kirja on aarteeni!
Tonttutehtaalta tulee valmista kovin tahmeasti. Perjantaiaamuna puolivalmis tonttujoukko valtasi Tassun raapimapuun. Isäntä itte oli asiasta kovin nyreissään ja alta aikayksikön pudotteli kutsumattomat vieraat lattialle…
Kyllä noita neuloo ja huovuttaakin mutta kuka viimeistelisi? Nyt on kahdella pullopiilolla jo silmät, kädet ja parratkin kasvatettu:
Tämä malli on ollut suosittu jo muutaman vuoden. Ohje Sandnesin Julhefte Vuodelta ?. Lankana Tove, isommassa yht. 44g ja pienemmässä 42g. jossain vaiheessa kerrosten laskeminen meni vähän sekaisin…mut täähän on käsityötä! Jokainen tonttu on yksilö. Partana Cantoa jonkun verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!