Ähäkutti! Tää ei ole ruoka-aiheinen bloggaus vaan nyt seuraa lupaamaani jatko-osa lankakaupan sortimentista kertovaan juttuun. Eli miten niitä lankoja puotiin oikein joutuukaan…
Kuvitelkaapa helteinen heinäkuun päivä. Varmaan vähän hankalaa tähän aikaan vuodesta… Lankakaupassa on lämpöasteita 32. Edellisen kerran ovi kävi kolme tuntia takaperin ja silloinkin asiakas oli vahingossa tullut väärästä ovesta ja oli oikeasti menossa naapuriin Salon Nappiin. Epätoivoinen kauppias on jo monta kertaa käynyt ovella kokeilemassa ettei se vaan vahingossa ole mennyt lukkoon… Yhtäkkiä ovesta tulla tupsahtaa iloinen ja hauska - juuri ilmastoidusta autostaan noussut ja kohta lomansa aloittava - Lankaedustaja! Saan kuulla ihan ensimmäisten joukossa syksyn uusista langoista! Näistä ankean harmaista päivistä, pimeydestä ja pakkasesta haaveillen onneton lankakauppias sitten kuolaa uutuuslankoja ja tekee tilauksen…
Syksy koittaa viimein ja ovikin aukeaa vähän useammin. Välillä oven aukaisee postin jakelupoika, joka tiukkana vaatii allekirjoituksen lisäksi nimen selvennyksen ennen kuin suostuu luovuttamaan paketit. Lankakauppias sitten innoissaan purkamaan laatikoita… Ja sitten epätoivoissaan tarkistamaan tilauslomakkeista että mitä sitä hellehalvauksen kourissa on tullut tilattua!
NAKKILANKAA! Tähän mennessä kaikki jo varmaan tietää, että pompula on jo melkein vanhanaikaista, koska tilalle on tullut uusi sukupolvi eli nakki! Ekat viikot surkea pompulaakin inhoava kauppias vaan piilottelee nakkia varastossaan ja toivoo, että se katoaisi jonnekin. Ei onnistu. Siispä puikot esiin ja kokeilemaan… Lukuisia kokeita, harmaita hiuksia ja purkuja seuraa… Nakki ei vaan ala puhumaan. Onneksi viimein Tampereen Messuilla näin valmiin nakkihuivin, joka ei näyttänyt yhtään pöllömmältä! Ja ohjeenkin sain maahantuojalta. Kiitokset!
Pikavauhtia huivi valmistui ja nyt olen jo sitä mieltä, että se on aika hauska:
On mulla joku itselaukaisijakin ja kameraan jalat ja kameran käyttöohjekin mut peili on ihan hyvä kaveri…. paljastamaan jakautunut persoonallisuuteni:
Lanka on siis BIG BANG. 100% polyesteri mikrokuitua. 200g ja 100m, hinta 14,95. Puikko: käteen sopiva.
Eilisaamuna työmatkalla tätä huivia neuloessani (edelleen kiroillen) blogikuvaaja aprikoi ääneen, että kun kaikesta sapuskasta tehdään lankaa (niinku maissi, maito, bambu, soija ja nakki) niin miksei kukaan ole keksinyt tehdä lankaa perunasta?
Samaisena kesäisenä hellepäivänä hurahdin toiseenkin lankaan, joka on vielä syksylläkin mielestäni ihqua:
Katia Tupa. Merinovillaa puolet ja silkkiä toinen puoli. 50g:n vyyhdissä
Äsken tulin turkulaisten neuletapaamisesta (viimeinkin olin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan). Siellä aloin tikuttelemaan Lacy Baktusta Tupasta. Jostain syystä baktus vaatii multa niin paljon ajattelua, että siirryin Kipuapulapasiin voidakseni lörpötellä kanssaneulojien kanssa. Mukavaa oli ja oli hauskaa tutustua turkulaisiin neulojiin! Kerttu oli tosi viihtyisä paikka, vaikka ikänäköiselle valon vähyys aiheuttikin lisää harmaita hiuksia. Seuraavalla kerralla osaan valita neuleen tilanteen mukaisesti. Mullahan on aina pakko olla vähintään viisi keskeneräistä – aina tilanteeseen sopiva neule käsillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!