Siltä varalta, että tämä uutinen on huomisaamun painetussakin lehdessä täytyy nyt hetipaikalla kertoa et meille ei ole murtauduttu. Eikä naapurin nappikauppaan eikä Solveigille. Poliisit kyl kävi aamulla kyselemässä että onko meillä käyty… ja et missä on Annankatu 5? Ja et täähän on käsityöliike? Vähän olivat huuli pyöreänä kun kerroin, että tässähän se. Myöhemmin tuli kamala olo – miltä tuntuisi jos joku olisi oikeasti murtautunut mun puotiin… Tiedoksi kaikille rosmoille et mun puodissa ei ole käteistä öiseen aikaan. Jotenkin olen aina ajatellut ettei kukaan nyt niin hullu ole että murtautuisi lankakauppaan! Tai sit olisi kyllä TODELLA kova langanpuute. Vois kyl sit soittaa ensin niin voitais sit yhdessä neuvotella voisko asialle tehdä jotain.
Toinen syy tähän pakkoplokkaukseen on vissiin Revontuli nro 9:
Jossu kävi tänään ja ihmetteli et ku tää kert on valmis niin miksei sitä blogata! Ja yks sähköpostikyselukin tuli et ”kuulemma mun ikkunassa on joku lilanvärinen huivi?”
Lanka: Sandnes Mini Palett. Menekki 1 kerä eli 100g (122 kerrosta ja sit lopetin kun lanka loppui). Puikot: Knit Pro 5 tai 5,5. En muista kun tän valmistumisesta on niin kauan (=valmistui maanataina ja kuvat otin tiistaina). Väri on ihan Susu ja sopii ihanasti mun uuden talvipalttoon kanssa. Mä olen luullut näitä tehneeni ihan solkenaan mutta edellinen valmistui jo syyskuussa!
On sit kolmaskin syy bloggaamiseen. Kotiin tullessa olo oli kuumeinen ja viluinen. Kurja olo häipyi kun Piiku poikkesi ja mä sain lahjaksi tämän Herbivoren!
Kiitos ystäväni! Se lämmittää niin, ettei kurjasta olosta ole tietoakaan. Itsetehty lahja on käsittämätön ilo ja harvinainen herkku meikäläiselle. Lanka on ihqupehmeää. Erityisesti tää lämmittää mieltä koska juuri nyt en ehdi neuloa itselleni yhtikäs mitään vaikka mieli tekisi ja pää on täynnä ideoita! Laivanupotuksen termein voisi todeta että ”Osus ja uppos” ja liike-elämän termein (tää on varmaan jo vanhanaikaista kun en ole oikeissa töissä ollut pitkiin aikoihin) et JOT!
Tassu oli Piikun visiitin aikaan tavanomaisen vauhdikas (muita vieraita se ei edes huomaa, lukuun ottamatta Mummia ja Pappaa, joilta vois saada kalaa). Tällä kertaa se ei purrut mutta muuten esitti lähes kaikki konnankoukkunsa. Muutama Caran napu sai sen vähän rauhallisemmaksi, mutta kymmenen minuuttia Piikun lähdön jälkeen se veteli sikeitä omassa pedissään (eiks se olekin ihan söpö kun se nukkuu?):
Ja nyt minä kaivaudun oman peitton alle.
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!