Vuosi on alkanut ihan samoissa merkeissä kuin edellinen loppui. Pikkupikkukässyjä pukkaa ja se suuri ja merkittävä käsityö on vielä ajatuksen asteella jos sitäkään…
Uudenvuodenaaton seurustelukässyksi tarvittiin jotain helppoa ja aivotonta. Samalla sormet syhytteli kokeilemaan Katian Merino Softia (100½ merino, 50g=125m). Kerällä se on houkuttelevan näköistä ja tuntuu silitettävältä ja halailtavalta. Neulominen oli just niin positiivinen kokemus kuin etukäteen kuvittelin. Cousteau-pipo on ollut ”to do” –listalla jo pitkään. Ikävä kyllä ystäväni ja Tottijärven isäntä ei yhtään tykkää mun neulomisestani. Joka kerta kuulen kysymyksen mitä sanoisin jos hän sorvaisi samalla kun tarinoidaan… Eihän mulla olisi mitään sitä vastaan jos sitä voi tehdä keskellä olohuonetta ja samalla puhua peetä kavereiden kanssa. Sain sit kuitenkin luvan neuloa. Olisin neulonut ilman lupaakin tai sitten kettuillut neulontakiellosta joka toisessa lauseessa. Sovittiin, että hän saa pipon kunhan se tulee valmiiksi… Cousteau on kiva malli – napakka ja kaksinkertaisena suojaa korvia tuulelta (ja se venyy niin et sisään mahtuu tarvittaessa ponnari). Toivottavasti saan anteeksi häiritsevän neulomiseni… Kuvausta varten Karvis lainasi päätä:
Puikot 3½ Knit Pro pyöröt ja tavalliset metalliset sukkapuikot. Menekki 84g.
Merino Soft on melkkest yhtä ihanaa neulottavaa ku teetee Primavera. Jostain syystä mulla lojuu hyllyssä kolme lähes täyttä kerää vaaleanvihreää Primaveraa. Kaikki eri erää ja värierot niin mahdottomat, ettei niistä tule mitään järkevää yhdessä. Siispä junasukkaa tikuttelin Nokialla uudenvuoden mäkikisaa töllöttäessä. Puikot 3,25 Knit Pro, menekki
Kummipoika yritti vetää jalkaan sukkaa, mut eihän se viittä vaille viisivuotiaalle mahtunut. Kysyin sitten et haluisko hän että tekisin hänellekin villasukat. EI. Hän ei tykkää villasta – se pistelee! Mua alkoi heti pistellä ja mieli muuttui ihan mustaksi koska minähän en mitään muuta haluis kun tikutella villasukkaa pojalle eikä hän tykkää! Siispä meikäläinen aloittaa urakalla asennekasvatuksen kun itse olen kauhee villafani ja olen tietävinäni ettei kaikki villat suinkaan pistele. Sovittiin sitten että SAAN neuloa hänelle sukat. Junasukka ei kelpaa vaan ihan tavis ja väri musta. Samaisesta Primaverasta tein nämäkin:
Perussukat muuten, mutta kantapää ainaoikeaa. Muutamassa blogissa tätä on kehuttu ja jokunen asiakaskin on sen hyväksi ja kestäväksi maininnut. Jos villasilkkisukat kutittaa niin sitten annan periksi… Eihän nää varmaan montaa viikkoa kestä (kun ei ole sitä polya vahvikkeena) varsinkaan jos kulutus on sitä luokkaa kuin uutena vuotena nähtiin pojan juostessa tyttöjen perässä tai tyttöjä karkuun. Mut JOS ne ei kutita niin ainahan voin neuloa uudet
Nokialta kotiin palatessa kulutin matka-aikaa tuhoamalla tiskikukkalankojen jämät. Tuo minitarhanpoistaja on varmaan nuukkuuden maksimointia, mut kun sekä lankaa että matkaa oli jäljellä… Saattaapi olla, että se kasvaa tuosta vielä mut nyt se kertoo kaikille että ”Isona musta tulee lattiarätti”.
Lanka Sirdar Just Bamboo, puikot 4, menekki kukkaan 28g (ja tuo postimerkki painaa 12g). Taidan jättää kukan tänne Karvislandiaan. On sitten kunnon väline tiskipöydän raivaamiseen kun taas seuraavan kerran tulen.
Täällä Piikkiössä ollaan Tassun kanssa oltu viime torstaista lähtien. Mun piti menemäni Salon Kippiin vaan toisin kävi kun juuri sinä päivänä Karvisen auton kytkin sanoi paukkupakkasessa sopimuksen irti. Nyt me sitten kuljetaan x päivää mun pikku Corollalla. Pidin Karviselle lauantaina ajotestin – musta tuntuu että isoon nelivetoon tottuneena hän painaa liikaa kaasua ja jarruttaa liian myöhään… Ajokoe suoritettiin mallikkaasti ja mulla on jo huomiselle työmatkalle kässy suunniteltuna ja uskon ettei me päädytä pöpelikköön.
Viikonloppu on kulunut kokkaillen, takkatulesta ja oikeasta puusaunasta nauttien. Musta tuntuu ihan siltä kuin olisin ollut jossain mökillä! Tänään oli ihana ulkoilupäivä. Maailma oli ihan valkoinen – puutkin ihan huurussa. Nautin kelistä ja ulkoilusta – meilläpäin ei tällaista talvea ole ollut vuosikausiin!
Tassukin lähti ulos vaikkei mitenkään vapaaehtoisesti. Naapurin aidan takana vaani pikkuinen Mörkö-kissa, jolle piti vähän käydä näyttämässä kynsiä. Kun me lähdettiin jatkamaan matkaa niin Mörkö hyppäsi aidan yli ja lähti seuraamaan. Ja kun Tassu sen huomasi niin se kääntyi ja ajoi pikkuisen takaisin kotiinsa. Tätä hauskaa kuviota sitten toisteltiin useita kertoja kunnes joku kyllästyi – minä väsyin juoksemaan narun jatkeena.
Mä sitten tykkään talvesta! Melkein joka viikonloppu on mäkihyppyä – mikä ihana syy lojua sohvalla keskellä päivää monta tuntia neulomassa! Tämänpäiväisen mäkikisan tuotokset menee pyykkikoneeseen huomisiltana kotona. Siis huopumaan. Ihan tarkoituksella. Tällä kertaa en ole tahrannut upouutta neuletta steariiniin!
Hyviä Härkäviikkoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!