Syksyinen mökkiviikonloppu

Viime viikon jälkeen kaipasin jotain rauhoittavaa. Lauantaina töiden jälkeen oli niin kiire saareen sienimetsään yksin kävelemään, että tämä onneton äiskä unohti kissan sapuskat kotiin. Onneksi saaressa on aina hätävarana purkkiruokaa ja osaahan Tassu myös hiirestää. Huono omatunto laittoi laskemaan verkon veteen. Saalistakin saatiin – yksi komea hauki, ja kaksi ahventa!

 

Karvinen fileroi hauen, sillä minähän en niin vihaisennäköiseen kalaan koske. Minun huolekseni (tai onnekseni) jäi ahvenet. Lähes vuorokauden metsäkissan elämää vietettyään (tosin välillä sisällä naishuolia paossa) Tassulla oli nälkä. Armoton nälkä! Kuormasta oli pakko tulla syömään:

 

Ihanien herkkufileiden ansiosta Tassu antoi anteeksi unohdukseni ja kalaa jemmattiin vähän vielä kotiin vietäväksikin. Karvis oli kyllä sitä mieltä, että ahven olisi hänellekin maistunut…

 

Ennen sunnuntain aamu-uintia vastarannalta Kakskerrasta uiskenteli meille päin oudonnäköinen iso lintu. Vai oliko se kokonainen lintuperhe? Piti hakea kiikarit…

 

Komea hirviuroshan se siinä oli omalla aamu-uinnillaan! Hieno näky – harmi, ettei se noussut ylös meidän rannasta vaan kauempaa ja kaislikko peitti näkymän. Joskus pikkutyttönä olen tällaisen viimeksi nähnyt ja edellisestä peurojenkin maihinnousustakin on ainakin 15 vuotta.

 

Sunnuntaipäivä menikin jääkaappia sulatellessa ja risuja karsiessa:

 

Ei siinä enää montaa hetkeä mene kun tuokin kasa on pätkitty ja ensi kesän puut valmiina.

 

Kiukkuisena tarvitaan myös lankaterapiaa. Sukkasadon aikana terapialangasta pitää tietty tehdä sukkia. Onnettomuus toistaan seuraa tätä epäonnista neulojaa – lanka loppui kesken ja Perunalaari jäi ilman Susun pottuja viime viikolla kokonaan! Eilen valmistuivat junasukat:

 

Lanka: Adriafil Primula (100% merinovilla, 50g/150m) Puikkoina 3½ Knit Pro 15 cm sukkikset. Langan menekki 46g. Langan neulominen oli niin terapeuttista kuin vaan ihkulangan neulominen voi olla! Tosin taitavat päätyä jonkun pikkuisen tonttulapsen unisukiksi – koko on sen verran suuri (pituus 15 cm), että tämänkokoiset pikkujalat jo kävelee eikä tällainen vahvikkeeton lanka pikkujalkojen menoa kauaa kestä.

 

Vähän ihmettelin langan riittämättömyyttä. Eikö 150 metriä ja 50 g riitä junasukkiin vähän suuremmallakin puikolla? Seuraavaksi muistin, että olen tehnyt junasukat kerästä teeteen Primaveraa, mutta loin vaan kahdeksan silmukkaa puikolle ja taisin vähentää kerroksiakin sieltä sun täältä ja näissä oli silmukat ja kerrokset ohjeen mukaan mut Primaverassa on metrejä paljon vähemmän… Kunnes taas olin raivon partaalla – valmiit sukat painoi 46 grammaa ja mä jouduin aloittamaan toista 50g:n kerää saadakseni nää valmiiksi! Vähältä piti, etten mennyt lankaa pitkin toimittajan kimppuun! Mullahan puhelimessa ja sähköpostitse raivoamisesta praktiikkaa viime viikoilta yllin kyllin, joten samalla vauhdilla olisi tämäkin reklamaatio mennyt… Onneksi kotimatkalla muistin tehneeni langasta ensin mallitilkun ja vasta sen jälkeen aloitin sukat.

 

Seuraavatkin satosukat on jo päättelyä vaille valmiina. Adriafilin ihania lankoja voi käydä hypistelemässä puodissa vaikkapa torstaina, jolloin teeteeliikkeissä ympäri maata vietetään neulepäivää ja kaikki teeteen langat on miinus 20 prossaa…

 

Huomisiltana on Salon Seudun Kädentaitajien teemailta Kirjaston alakerrassa. Siellä harjoitellaan kirjontapistoja. Hui!