Ensin Blogikissa Tassu kertoo karmeita kuulumisiaan:
Siit asti ku mä olin pikkukissa ja Susust ja Karvisest tuli Mun Ihmiset ni mä olen kuunnellu ku ne juttelee lottovoitost. En mä ihan tarkkaan ymmärrä mikä se on mut hyvält se kuulostaa. Ne puhuu et sit ku me saadaan se lottovoitto ni muutetaan koko sakki saareen asumaan. Susu alkaa värjäämääm lakoja, Karvis ryhtyy luontokuvaajaks ja sit kalastetaan, sienestetään ja marjastetaan…
Susu kävi sen kasvivärjäyskurssin sillo kevääl ja sen jälkeen on padat porisseet. Karvis hilluu sen kamerans kans joka päivä. Ja siel mustikkapuskis Susu kans on ollu peppu pystys pitkin kesää. Monena aamuna se on lähteny sienimettään tosi aikaisin. Ja mä olen ollu saares tekemäs metsäkissan hommia yli kaks kuukautta. Kaikki oli ihan hyvin vielä viime viikon maanataihin asti.
Olisko ollu punaiset puolukat
vai itätuuli, joka ei tyynny yölläkään ku Susu sai yhtäkkiä jonkun ihme siepin. Se puhui et haluu posliinipytyn, lämmit vettä suihkust ja kutoo ja kattoo telkkarii iltaisin! No onhan saaressakin telkku. Sitä ei vaan koskaan avata. Ja ainakin mä pidän saarielämää paljon helpompana ku ei tarvita hiekkalaatikkoa. Paitsi jos sataa. Ja lankaa Susul on mukana aina kamalasti et sen kun tikuttais.
Seuraavan iltan Susu ei tullu. Ei se nyt niin ihmeellistä ollu – tietäähän noi akat. Oli kuulemma siivonnu kaupunkikotia. Sit se oli vielä toisenkin illan pois mut viikonlopuks taas tuli. Mä jo huokasin helpotuksesta.
Saarielämä on halpaaki. Mäkin metsästän itte ruokani:
Ei ne kyl kalastaneet oo. Mut onneks on hyvät naapurit ja Mummi ja Pappa, jotka on pitäneet mut kalassa. Kehräykset sinne.
Mökil mulla on koko ajan jotain tärkeää tekemistä. Metsästän kaikkea lentävää:
Ja ihmettelen mikä puupinon alla lymyää:
Ja olen päässyt jonkinlaiseen konsensukseen myös saaren toisella puolella asuvan ilkeän tyttökissan kanssa… Ja iltaisin voin pitää yhteyttä blogiystäviini ennen nukkumaanmenoa:
Tänä aamuna mut kuitenkin pantiin häkkiin. Ja veneeseen. Ja autoon. Ja kaupunkiin. Arvatkaapa karjuinko mä vastalauseita?
Mua on petetty! Ei mitään lottovoittoa ollutkaan. Tai oli mut kuulemma yhdeksän euroa viiskyt senttiä ei riitä. Täällä ollaan. Kaupungis. Eikä muuta tekemistä ku nukkua parvekkeen sohvassa. Ketuttaa ku mua näin petkutettiin. Lottovoitto mukamas. Höh.
Susu jatkaa tästä... Onneks Tassu ei oo pitkävihainen. Kehräs se vähän mullekin kun tulin töistä kotiin. Ja suosiollisesti pelas vähän hiiripalloa ennen kuin meni takaisin parvekkeelle nukkumaan.
Koska blogimaailma on osaltani ollut melko lailla hunningolla koko kesän, niin olen tosi iloinen blogin saamasta tunnustuksesta. Peräti kahdelta suunnalta. Piikulta (joka pahus vie asuu saaressa ympäri vuoden – tosin sinne pääsee autolla). Perusteena oli”The Lankakaupan upea tarinaniskijä”. Pitää iskeä tarinaa kun ei oo neuleita näyttää… Samaisen tunnustuksen sain Mammutilta ”Lempilankakauppiaalleni”. No lankakauppa ja kauppias ovat olleet hunningolla koko kesän mut eiköhän nyt ole aika viimein ryhdistäytyä. Oliskohan ollut kannustuspotku? Joka tapauksessa lämmittää mieltä ja ilahduttaa olla makein
Tunnustuksen myötä tulee kertoa seuraavat kolme asiaa:
Lempiväri:
Pinkki. Kesällä myös valkoinen ja tumman sininen. Kaikki muut paitsi beessi, joka ei oo väri.
Lempiruoka:
Mediumi naudanpihvi ja salaatti. Kaikki sapuska, joka on jonkun muun tekemää…
Minne haluaisit matkustaa:
Tosiasiassa mä tykkään olla kotona. Matkustaminen ei vaan ole mun juttu. Karvisen kanssa ollaan haaveiltu Hurtigruteniristeilystä (Karvis kuvaa ja mä neulon ja maisemat vaihtuu). Ehkäpä lähivuosina haluisin Kiinaan. Ei siks et haluisin sinnekään matkustaa, mutta ystävä lähtee sinne töihin ja olis kiva nähdä…
Tunnustus pitää jakaa kolmelle blogille. Valinta on aina yhtä vaikea juttu, joten valitsen ne kolme, jotka ovat viime päivinä inspiroineet eniten:
Pamin Puminat: Pienten kisujen eli Ansan ja Oivan ruokakuppikylpyjä ollaan pitkin kesää naurettu koko ”perheen” voimin monta kertaa. Klipsuistakin innostuin, varsinkin kun koko suvun miehet ovat niitä mulle urakoineet, mutta annoin ne sitten parempiin käsiin....
Terhille Tulihan Tehtyä– blogiin. Upeita kuvia ja taidokkaita lasitöitä. Tällä kertaa inspiroi Terhin Hieno Hyyskä, sai mutkin hankkimaan purkillisen pinotexia oman hyyskäni ehostamiseen. Samalla innostuksella tuli nuorennettua muutakin kun vauhtiin päästiin.
Ida-Marialle Yks oikein, yks nurin – blogiin. Kesän päätteeksi kauan suunniteltu blogi näki päivänvalon ja nyt saamme odotella kuvia ja juttuja monipuolisista ja mielenkiinoisista käsitöistä. Ja ehkäpä Tassu saa lähiaikoina myös uuden blogikissaystävän...kukapa tietää?
Nyt tää menee suihkuun, josta tulee lämmintä vettä ja sit sohvalle katsomaan telkkua ja kutomaan. Hei taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!