Minä en tykkää veneilystä. Mun mielestä veneet on sitä varten, että päästään saareen ja takaisin. Hätätapauksessa veneellä voidaan käydä kaupassa jos on loma ja jos ollaan päätetty ettei mennä autolla kaupunkiin.
Miten ihmeessä mun yhdeksän vapaapäivän aikana olen siis joutunut kolme kertaa veneretkelle???
Keskiviikon klapisulkeisten jälkeen oli reilua lähteä Karvisen kanssa uistelemaan. Mulla ei ole edes kalastuslupaa, joten tikuttelin Zetoria kunnes tulin merisairaaksi. Kalaa ei tullu. Rantauduttiin Airiston rannale Grangrundettiin, jossa ollaan monesti saateltu matkaan Tall Ships Racen suuria purjelaivoja.
Rantahiekka oli niin kuumaa, ettei siellä paljain jaloin voinut kävellä.
Upea maisema kutsui – tänne palataan kolmen viikon kuluttua jos sää sallii. Kulttuuripääkaupunkilaivoja saattelemaan. Ystävän kanssa. Vaik mä en edes tiedä lähteekö ne laivat milloin…
Karussa ympäristössä kukkii…
Ja ihankuin joku jättiläinen olisi heitellyt kiviä rantaan. Loikittiin kivillä – punaiselta kiveltä harmalle ja harmaalta mustalle…
Alaston kokki viritteli uimisen jälkeen grillitulet:
Sorppa vaan mut ihan kaikkia kuvia ei julkaista
Ja eväsmäkkarat paistui… Mikä ihmeen metsäpalovaroitus? Onneksi oli se tyhjä kalaämpäri mukana ja tulet sammutettiin asianmukaisesti ennen kotiinlähtöä.
Mä jo ajattelin et tän kesän venretket olis ollu tässä ja suunnittelin puunkaatoa perjantaiks. Jo mut myöhään illalla naapurit (=Tassun Kummit) tulivat ehdottelemaan veneretkeä Majholmeniin… Ei kiinnostanu. Ei sit niin yhtään. Mut sit kuulin taikasanan: Kanttarelli! Ja olin valmista kamaa…
Perjantaiaamuna aikaisin lähdettiin ja saavuttiin määräpaikkaan hyvissä ajoin.
Matkalla nähtiin merimetsoja moneen otteeseen.
Majholmenin metsä tuoksui rutikuivalta eikä sieltä kovin montaa sientä löytynyt. Mut JOS olisin orava niin siellä mieluusti asustelisin makeasti sammalvuoteellani. Metsä oli ihan varmasti kilttien menninkäisten ja peikkojen kotipaikka. Tosin syyspimeässä ja sateella voisin ajatella toisin…
Metsäkeikan jälkeen käytiin uimassa.
Eipä oltu varauduttu retkeen, joten eväät oli köyhänlaiset. Lihapulleroita ja leipää:
Ja hätävaralihis, jonka parasta ennen taisi olla aika lähellä. Ihanalta maistui – niin kuin retkieväät aina.
Kotin lähdettiin kun eväät oli syöty ja nuotio taas sammutettu.
Tässä kuvassa lähtöpaikka oikealla, Grangrundetin saari keskellä ja Majholmen alhaalla. Paikat osoitettu blogiiin sopivasti Knit Pron sukkapuikoillla
Ja koska on loma ja aikaa on vaiks kuinka niin se koivukiin kaatui vielä iltapäivällä:
Hitsit et tuostakin olisi vaikka kuinka paljon värjäysmateriaalia tarjolla! Tänään karsin ja pilkoin oksat ja vein kaikki lehdet roskienpolttopaikalle... Ja joku vielä myy netissä kuivattuja koivunlehtiä!!! Olisko tuossa nyt bisnesidean paikka? Ku me vaan kaadetaan puita siks et saadaan sauna ja tönö lämpimäks ja valoa maisemaan!
Kaikissa väleissä olen värjäillyt. Viimeiseksi krappijuurella:
Lomavärjäykset vasemmalta oikealle:
Trekking Pro Natura ja Adriafilin Zephir 50 (50% villa, 50% akryyli, 100g=1200m) krappiuurella, Trekking Undyed ja teetee Kamenaa Sinipuulla, Trekking Undyed (=75% villa, 25% polyamidi) ja Trekking Pro Natura (75% villa, 25% bambu), sinipuun jälkiväri ja Kamena ja Trekking Undyed punapuulla. Kaikki langat alunalla puretettuja.
Värit on kivoja ja liemet säästin myöhempää tuunausta varten. Jotenkin tuli sellainen tunne, että se kokonainen värjäysprosessi kaikkine kasvien keräilyineen ja keittämisineen on kuitenkin paljon hauskempaa kuin nettikaupasta tilattujen ulkomaisten värikasvien kanssa. Vaikka sitten tuloksena olisikin sitä inhoamaani beessiä.
Sieniaikaa odotellen…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!