Mulla oli kesäduuni. Se oli ommeltava ryijy ja sen nimi oli Pellossa piilossa. Olen piilotellu sitä tähän asti koska kaikki ei menny ihanku Strömsössä… Mut lopultakin se on valmis ja muuttanut uuteen kotiinsa.
Alku näytti tältä:
Ja tältä:
Tein kunnon projektisuunnitelman ja tarkoitus oli saada ryijy valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Projektisuunnitelman mukaisesti ompelin 8 riviä päivässä:
Ryijyssä oli kuusi lankaa nukassa ja se tuntui kahden päivän jälkeen etusormessa – sormiteipille oli taas käyttöä. Ryijypaketissa oli mukana kaksi onnettoman pientä ryijyneulaa. Onneksi omiasta varastoista löytyi suurempia, joiden silmään kaikki kuusi lankaa juuri ja juuri mahtuivat.
Ihan tavallisen työpäivän aikana muiden töiden lomassa kahdeksan riviä oli valmiina ennen kotiinlähtöä. Joskus jopa kolmelta iltapäivällä. Jonain päivänä en ihan päässyt tavoitteeseeni. Niinpä päätin yhtenä päivänä pitää "etäpäivän" ja tehdä ahkerasti ryijyä saaressa… Sekä Ilmatieteen laitos että Foreca lupasivat aurinkoa ja lämmintä. Tein ”työpajan” mökin taakse terassille:
Ja apulainenkin mulla oli – kuinkas muuten:
Ompelu sujui sutjakkaasti ja jo puolilta päivin päivän normiannos oli valmiina. Aloin tehdä lisää nukkasekoitusta ja… Jotenkin se näytti paljon keltaisemmalta kuin aikaisemmin. (Tässä vaiheessa lomalla ollut Blogikuvaaja lähti onnekseen kaupunkiin…) Olin tehnyt edellisenä päivänä ison pallon nukkasekoitusta valmiiksi ja siinä oli yksi nukkalanka väärän värinen! Innoissani olin lukenut värin 3353 väriksi 3533 tai jotain sinne päin…
Samaan aikaan alkoi taivas tummenemaan. Keräsin työmaani sateelta suojaan ja aloin nyppimään nukkia pois…
Päivän kestäneen rankkasateen ja ukkostamisen aikana sain korjattua mokani. Mieli ei ollut kovin korkealla, varsinkin kun totesin möhläyksen vuoksi lankojen loppuvan kesken. Onneksi sain viikon sisällä tilattua puuttuvat langat Käsityö-Elisan kautta.
Heinäkuu ei riittänyt ja lomalla piti ensimmäiset 4 aamua viettää ryijyn parissa. Loppujen lopuksi valmiista Pellossa Piilossa –ryijysta en muistanut ottaa yhtään kuvaa. Tämä on mökillä päärmeiden ompelun jälkeen, ennen viimeistelyä. Siitäkin on oma tarinansa, mutta se jääköön salaisuudeksi.
Känsä etusormessa olen kaikista vastoinkäymisistäni huolimatta sitä mieltä, että ryijyn ompelu on tosi mukavaa puuhaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!