Tuire Murulan askarteluista antoi tälle äärettömän harvoin – tuskin koskaan - päivittyvälle ja heitteille jätetylle blogiparalle tunnustuksen! Bloginpitäjä on siitä mahdottoman iloinen ja tuntuu ihan siltä, että tästä se uusi innostus taas alkaa. Kiitos Tuire!
Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:
1.Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.
”Vain Post It – lappu”. Samantekevää mikä lappu – tunnustus lämmittää tosi paljon mieltäni ja olen siitä ihan vilpittömän iloinen. Kiitetty on ja lappukin liitetty. Mietin vielä niitä viittä – lempiblogeja on tosi paljon ja viime kuukausina olen jättänyt heitteille oman blogini lisäksi myös muiden blogit. Siispä teen kenkun susumaisen ratkaisun ja meinaan kertoa tunnustuksesta kun seuraavan kerran lueskelen lempiblogejani ja lisätä ne tänne sit myöhemmin. Säännöthän on tehty rikottaviksi tai ainakin sovellettaviksi eiks nii?
EDIT: Kaksi tuntia, muutama huivikerros ja BB:n loppuminuuttien jälkeen kävin lukemassa ensimmäiset lempariblogini je jätin samalla puumerkkini tunnustuksen kera
Mammutille, Marjutj:lle, Kisalle, Intsulle ja Raitalampaalle.
Surkean neulekesän jälkeen on ollut pieniä käynnistysvaikeuksia myös puikoilla. Väkisin tiskin takana juoruillessani olen tikutellut valmiiksi parit pikkujouluihin sopivat röyhelöt:
Cleopatra Glitteriä löytyy puodista myös upeat musta ja puhtaan valkoinen hopeareunuksella ja Embla Paljettia joulunpunaista ja valkoista hopealla sekä pellavanväristä kultareunuksella ja –paljeteilla. Pellavan väristä voisi sanoa myös beessiks, mutta kun mun mielestä peessi ei oo väri ja se nyt kuitenkin näyttää ihan tyylikkäältä niin olkoot pellava… Onkohan mulla yhtään kuvaa niistä?
Löytys!
Tunnustuksen lisäksi mulla oli viime perjantainakin varsinainen juhlapäivä. Karvis muisti nimpparini (vain pari viikkoa myöhässä muutaman huomautuksen jälkeen) romanttisesti pakatulla lahjalla:
Paketista paljastui kauan suunniteltu uusi kunnollinen paistinpannu mökille! Tarkoittaako tää sitä, että mun on pakko alkaa kokkaileen? Paras lahja on et Karvis kokkailee ja uuden paistinpannun myötä mulla on sen jälkeen vähemmän siivottavaa.
Ja mukavin juhlan aihe on se, että viimeinkin kässyt taas maistuu. Suorastaan himottaa. Keskeneräisiä on läjäpäin ja illalla ei malttais mennä nukkumaan kun neulon vielä yhden kerroksen…. Aamulla töihin lähtö venyy ja vanuu kun ennen suihkuun menoa neulon vielä yhden kerroksen…
Työn alla on ihan oikeita lankoja eikä mitään eineksiä! Työn ja lankojen laatua myös valvotaan tarkasti.
Hei IRTI NIISTÄ! NE ON MUN KNIT PROOT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!