Noitaliemiä Kulhossa

Neulomakerhon kesäiset kokoontumiset veden äärellä huipentuivat viime tiistaina lankojen luonnonvärjäykseen Kulhon saaressa. 

Juhannuksen aikoihin porukka oli kerännyt ja kuivannut koivun- ja lepänlehtiä kasapäin. Itse valmistauduin viime hetkellä viime lauantaina noitumalla värilientä sipulinkuorista, joita olen vuosien mittaan kerännyt ja joita sain vielä lisää tuliaisiksi kun neulomakerholaiset uskaltautuivat mökille.

Sunnuntaina Piiku ja emäntämme Santra olivat luvanneet  alunoida jo etukäteen tiistaita varten toimiteut langat. Tottahan minunkin piti pistää nokkani soppaan ja me hurautettiin Kulhoon iltapäivällä Karvisen veneellä. Vietiin mukanamme pari ämpärillistä sipulilientä, kattiloita, alunaa ja mun värjäyskeittolevy. 

Kulhossa oli jo padat porisemassa ja muutaman tovin (ja Santran tarjoaman suussa sulavan vadelma-mustikka-marenkiherkun) jälkeen saatiin nostaa alunoidut langat jäähtymään ja odottelemaan tiistaita. Toisessa padassa kiehui koivunlehdet.

Alunoinnin jälkeen pataan laitettiin lepänlehdet porisemaan. Molemmat liemet  jätettiin kiehumisen jälkeen”tekeytymään” pariksi päiväksi.

Tiistaiaamu valkeni – joo ja sit pimeni! Heräsin valtavaan ukkosen jyrähdykseen vähän ennen seitsemää aamulla. Aurinko paistoi ja oli ihan tyyntä, mutta laiturille mennessäni näin Airiston suunnalta vyöryvät mustat pilvet:

Tassuparka oli jo ekan jyrähdyksen jälkeen singahtanut sängyn alle perimmäiseen nurkkaan eikä sieltä uskaltautunut pois ku tuntia ukkosen jälkeen! Minä revin töpseleitä irti seinästä ja kirmailin pitkin pihaa pelastamassa grillejä sun muuta kamaa.

Komea ukonilma oli! Harvoin tänne ukkonen tulee mutta kun tulee niin sitten se on oikea luonnonvoimien näytös. Onneksi ei tullut tuhoja ja nopeastihan se meni ohi. Saatiin vartissa 10 mm vettä… ja meikä heti kantsumettään.

Tuolla pikkuveneellä mulla oli suunnitelmassa lähteä reissuun… Ja lähdinkin, vaikka matka oli taas aika möykkyinen. Karviselta tuli ennen lähtöä viestiä et mun pitää laittaa kännykkä muovipussiin… Siis NIIN Karvista – ei huolta mun reissustani vaan kännykästä :) Tosin – jos se olis pyytäny mua menemään autolla ja yhteiskuljetuksella niin olisin lähtenyt omalla pikku veneellä vaiks olis ollu minkälainen myrsky…

Pääsin perille suht kuivana ja Ihan ensin Piikun ja Santran kanssa siivilöitiin noitaliemistä sattumat eli lehdet kompostiin.

Isäntäväki lähti veneellä hakemaan Kulhonvalkamasta muita neulomakerholaisia ja me jäätiin Piikun kanssa sytyttelemään tulia. Syttyihän ne vaikka hetkeä aikaisemmin oltiin onnistuttu vesiletkulla suihkasemaan myös tulipesään…

Sieltä saapuvat neulomakerholaiset:

Piiku piti meille alkuun alustuksen luonnonväreillä värjäämisestä ja kertoi mitä siihen mennessä oltiin tehty ja mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Näytillä oli hänen värjäyksiään eri kasveilla. 

Saimme myös hänen tekemänsä kirjallisen aineiston, josta sitten myöhemmin on iloa kun jatkamme noitumisia omin päin. Loitsut luettiin ja lähdettiin patojen ääreen.

Kun molemmat padat oli saatu 80 asteisiksi saimme siirtyä maittavan bataattikeiton pariin. Joku aina silloin tällöin juoksi mittailemaan lämpötiloja ja isäntämme piti huolen tulista.

Patojen poristessa ja värien siirtyessä hiljalleen liemistä lankoihin pääsimme isäntämme Jakken johdolla tutustumaan legendaariseen Kulhon saareen. Monia mielenkiintoisia tarinoita kuulimme sekä menneiltä ajoilta, että nykypäiviltä.

Joka paikassa kasvavien herkullisten vadelmien lisäksi näimme myös ihan oikean persikkapuun!

Vanha omenavarasto.

Tässä talossa sijaitsi aikoinaan poikakoti, jonka toiminta loppui vuonna 1968. Sittemmin näissä samoissa maisemissa kuvattiin LeenaLanderin romaaniin perustuva elokuva Tummien perhosten koti.

Saarikierrokselta palattuamme saimme jo ihailla lankojen väriloistoa! Vahtiin jääneet Piiku, Eila ja Santra olivat nostaneet langat jäähtymään:

Kirkas keltainen on lepän lehdistä, tummempi koivusta ja oranssinkeltainen sipulista. Vaihtelua väreihin toi vielä erilaiset langat. Oli sukkalankaa, villaa, luonnonvalkoista ja luonnonharmaata.

Santran kaffituksen ja hauskojen tarinoiden, sekä Piikun ”kotiläksyjen” jälkeen 9 värjäriä lähti kotipuuhiin lankanyytit mukanaan: langat piti kotona huuhdella ja kuivatella. Minä poukkoilin pikkuveneelläni takaisin mökille Tassun luo (kotimatka oli vielä möykkyisempi ku mennessä, koska oli vastatuuli) ja muut vietiin paljon turvallisemmalla kyydillä Kulhonvalkamaan. Mulla oli kotiinviemisinä vielä ämpärillinen sipulileppä-lientä. Jälkiväristä haaveilen…

Kotirannassa, auringon laskiessa "värjäyskeittolevyni" pääsi taas arkipuuhiinsa eli ruuan laittoon...

Hienoja värejä saatiin, ikimuistoinen päivä oli! Kiitos Kakskertaseuran neulomakerho, Piiku ja Kulhon isäntäväki!

Ja loitsuhan oli: Tule hyvä väri, älä tule paha väri!