Tunrda-palmikoita retriittimyssyssä

Viime viikonloppuna mulla oli tarkoitus viettää "retriittiä" itseni kanssa kahdestaan (ja Tassun). Mökille lähdin jo perjantai-iltana ja kylmäähän siellä oli. Ulkona 10 ja sisällä 7 astetta. Tuuli kovaa ja kylmästi koillisesta (siis ei luoteesta, joka sentään on mun vakio vapaapäiväsuunta). Tulet helaan, padan alle ja vielä takkaan, jota ei olla käytetty sitten kevätkylmien. Just ja just ehdin ennen Vain Elämää (vaikka olin mennä paniikkiin ku telkku ei meinannu aueta). Ja neulomus käteen.

Suunnitelmia oli vaikka kuinka. Siksi aikaisin nukkumaan ja aamuaikaisella ylös. Sienimettään mieli. Metsässä on sitä jotain. Paitsi sieniä. Kolme kilometriä rämmin rutikuivassa metsässä ja löysin jopa 15 suppilovahveroa...

Sienestämisen lisäksi oli tarkoitus päästää valloilleen sisäinen pyromaanini ja polttaa yks risukasa ja samassa vähän tiliotteita viime vuosituhannelta. Siinä nuotion hiilloksessa suunnittelin kokkaavani "rosvopaistia" tai nyhtöpossua tai jotain sinnepäin. Turha toivo - tuuli niin kovaa, että jos olisin sen kasan sytyytäny ni olis voinu palaa koko rutikuiva saari! Tassuakin tuuli kiusasi. Vaikka se oli ihan matalana maata myöten niin viikset meinas lähteä tuulen mukana!

Mulle meinas tulla vähän harmistus, kun kaikki hyvät retriittisuunnitelmat meni mönkään. Kunnes keksin! Pari viikkoa sitten olin pessyt homepesuaineella jäkälät pois Pömpelin seinistä ja lahjapinoteksia on jäljellä vielä puoli pyttyä. Siispä pansselit esiin ja sutimaan:

Taas tuli vietettyä yhdet viiskymppisjuhlat, sillä Pömpeli oli se eka torppa, joka mökille rakennettiin viisyt vuotta sitten. Yhtään skumppaa ei tosin näissä juhlissa nautittu...

Eikä aikaakaan kun oli valmista.

Pimeä tulee jo tosi aikaisin. Ehdin vielä saunaan ja uimaan valoisassa. Launataina alkoi kuulemma talviuintikausi. No tulipa osallistuttua, vaikka ei se kesäuintikausikaan vielä ole loppunut.

Eipä se ihan oikea retriitti ollut. Puhelimessa puhuin vaikka kuinka monta kertaa sekä äidin että poikatten kalareissulla olleen Karvisen kanssa. Ja Tassun kanssa tietty jutusteltiin koko ajan kissaa. Mut siitä ns. retriitistä mulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset. Jotenkin tuntuu ihan synniltä kun viihtyy ihan hyvin itsekseen. Uutissii Turust - facesivuilla oli aika kivasti sanottu:

"Et mää haluan olla

Rauhas,

ei tarkota sitä et mää olen

surulline, suuttunu tai

pettyny johonki.

Se ov vaan nii et mun

täytty vettä henkke vähä

ja larata mun omii akkui"

Ja istua illalla lepakkotuolissa neulomassa :) Tykkään teeteen Tundrasta ihan mahdottomasti ja se palmikkosukkien mallikin on aina vaan kiva. Helppo ja nätti. Suunnittelin tekeväni kivan myssyn... No retriittimyssy syntyi, mut en nyt sanois sitä kivaksi:

Puikoilla 2½ ensin neljä mallikertaa ja sit 4 mm pyöröillä loppuun. Aika tyhmän näköinen tuli mut en pura. Jatkojalostan vahingosta viisastuneena. Menekki 78 g.

Sunnuntaina tuuli tuiversi edelleen. Kun olin siivonnut, tiskannut, kantanut vedet ja puut ja Tassukin tuli sisälle, niin päätin lähteä kaupunkiin hyvissä ajoin. Tassu vaistosi lähdön tunnelman:

Mökiltä lähteminen on aina yhtä hankalaa. Siellä se lymyää sängyn alla viimeisessä nurkassa. Kaksi ihmistä saa sen jotenkin tuolta pyydystettyä mut yksin se on pikkuisen vaikeeta... Ja koko venematkan ajan Tassu "lauloi" kovaan ääneen itse keksimäänsä biisiä, jonka nimi on "Äiskä on paska"...

Tundraa on tikuteltu vielä alkuviikollakin. Ilman palmikoita mut aina vaan sen neulominen on nautinto. Vaikka ihan perussukkaa tekis!

Puikot 3,25 mm, koko 43-44, menekki 134 g. Ihan perussukat tilauksesta.

Eikä Tassukaan pitkään mulle mököttänyt. Jo sunnuntai-iltana se istui sylissä kehräämässä ainakin puolitoista tuntia! Takamus puutuneena en voinu ees liikkua kun moinen harvinainen hellyyskohtaus osui kohdalleni...

Ehkä mä en sit kuitenkaan oo Tassun mielestä ihan paskaäiskä.