Kalajuttu

Mökkikausi alkaa olla lopuillaan, mutta vielä nautitaan kauniista syyspäivistä viikonloppuisin. Tai miten se nyt on? Lauantaina vielä oli melkoinen aallokko, mutta sunnuntaiaamuna oli ihan tyyntä ja hiljaista. Ja Kakskerran saari oli hävinnyt horisontista!

Kuunneltiin laivojen sumutorvia jostain kaukaa Airistolta ja lähdettiin Tassun kanssa sienimetsään.

Voi että meillä oli kivaa! Juteltiin koko reissun ajan keskenämme kissaa. Ihan vaan et kuultiin missä minä oon ja missä Tassu. Jos joku olis mettässä liikkunut samaan aikaan niin hulluna olis varmaan pitänyt - eikä se kovin kaukaa haettu diagnoosi olisikaan ollut... Vime viikon myrksy oli tuonut kuukauden tauon jälkeen 22 mm vettä. Sienisaalis oli kuitenkin vielä aika kohtuullinen. Mukavaa meillä kuitenkin oli. Tassun mielestä jännää - kävi vähän nuuskimassa mäyrän kotiakin.

Mettäkeikan jälkeen sumu hälveni hetkessä. Päätettiin lähteä hakemaan kissalle kalaa. Koko kesänä ei olla käyty kalassa ku kerran! Vielä lähtiessä Paraisten suunnalla oli sankka sumu.

Me suuntasimme Airistolle - Eerikvallan nokkaan. Kerrankin Airisto oli lähes tyyni.

Mulla kun ei tuota kalastuslupaa ole, niin pilkin ihan suomipilkillä ja matosyötillä. Eikä aikaakaan kun tärppäsi!

Ja ilme kuin Hangon keksillä! Kuinkas muuten. Sama ilme kertaa viis - jo ajatelin et Tassu kiittää kun kotiin mennään. Karvinenkin sai yhden "jonkun" kalan heittopilkillään. Herrahenkilön hymy oli huomattavasti väkinäisempi....

Moni ihmettelee ääneen miten kesällä voi pilkkiä. Parikymmenetä vuotta sitten opin, ettei pilkki tarvitse sitä jäähän kairattua reikää, vaan sitä voi harrastaa kesälläkin ihan samoilla välineillä.

 Tämmönen on mun vapa. Siinä päässä Suomipilkki, koukku ja mato. Se sit lasketaan veneen reunan alle lähelle pohjaa, nypytellään ja toivotaan parasta... Kun näykkää, niin tiukka nykäisy, vapa lentää paatin lattialle ja siima kiskotaan kaloineen veneeseen. Näin sillon ku kaikki menee niinku Strömsössä... Ainakin kolme kalaa pääsi karkuun. Olin liian hätäinen.

Veneen vierestä uiskenteli myös joku kummajainen. Pääteltiin et Saku Sammakkohan se siinä kosiomatkallaan. Pitkän matkan oli Saku uiskennellut - lähin ranta oli monen sadan metrin päässä!

Suunnilleen tunti siinä pilkittiin ja todettiin et syöntiaika tais mennä ohi. Hissukseen ajeltiin kohti kotirantaa. Minä nautin aurinkoisesta päivästä kutiloiden Opalia Zingeillä ja mietin et voiko lokakuinen aurinko vielä polttaa posket!

Suu korvissa sitten esittelin kotirannassa saalistani Tassulle ja puhelimessa piti vielä kehuskella äidillekin. Samaan aikaan Tassun kummien vävypoika ilmestyi meidän pihalle...kertomaan et niillä oli yli 60 ahventa ja yks kuha - pilkkisaaliina siitä ihan lähivesiltä! Pikkuisen siinä meikäläisen hymy hyytyi...

Vaan eipä pitkään harmittanu - mekin saatiin osa huippusaaliista ja Tassukin oman osuutensa.

Tässä näkyy miten vauhdikkaasti fileet katoavat parempiin suihin... Tosin tuo roisto olisi mielellään ryövännyt myös Karvisen perkaaman kuhafileen - just sain pelastettua!

Ja niinku aina ennen lähtöä - puut pitää kantaa ja vedet. seuraavaa kertaa varten. Eihän sitä voi koskaan tietää millaisessa kelissä ja mihin vuorokaudenaikaan tullaan takaisin. Siks on kiva, et kaikki on valmiina odottamassa. Tassu auttaa puukorin täyttämisessä mielellään.

Vielä ennen kotiinlähtöä nähtiin saaren joutsenperhe.Mukavaa huomata, että kaikki poikset ovat selviytynyt isoiksi.

Illalla kotosalla nautittiin koko porukalla päivän saaliit. Tassu sai ahvenia ja me Karvisen kanssa nautittiin rapeaksi paistettuja ahven- ja kuhafileitä kera kermaisen kanttarelli-voitattikeiton. Ihan hyvä päätös kauniille syysviikonlopulle!