Kevät tuli - pyytämättä ja yllättäen kässämessujen jälkeen

Ihan varma kevään merkki mulle on aina se ensimmäinen päivä, kun ehdin töistä kotiin ja näen pilkahduksen auringosta ennen kuin se laskee vastarannan metsän taa. Monena keväänä olen kaahaillut motaria pitkin ehtiäkseni ja mikä juhlapäivä se onkaan ollut kun olen ehtinyt!

Se päivä oli keskiviikkona. Mut hei - aurinkohan oli vielä korkealla! Missä välissä kevät on hiipinyt tänne? Olenko vaan tullut aina kotiin niin myöhään vai onko kaikki viime viikkojen päivät ollet pilvisiä? Mulla on ihan sellainen olo et mua on huiputettu. Eihän täällä ollut edes talvea niin miten muka nyt voi jo olla kevät? Kaikki se ihana odotus on jäänyt tänä vuonna väliin...Olen tietenkin huomannut, että aamuisin on valoisaa ja linnut visertää sydämensä kyllyydestä mut tää ilta-aurinko... Joka tapauksessa jäätkin sulaa ihan silmissä ja jos nyt jatkossa oikein keskityn, niin ehkä huomaan Majakkarannan joutsenten saapumisen... Se kun on tällä rannalla sellainen merkkitapahtuma, että ventovieraatkin alkavat juttelemaan toisilleen - mikä ei ole kovin tavallista meille turkulaisille.

Viime viikonloppuna messuiltiin. Perjantai-iltana rakensin pienen osastomme sinne Turun messukseksuksen tuttuun nurkkaan tiskipisteen alle ja pehmisauton viereen. Karvis ajoi auton sisään ja ulos millintarkalla sihdillä, auttoi pöytien kasaamisessa ja lähetettiin pois jaloista.

Kotiin lähtiessäni näytti jo melkein valmiilta.

Ja kotona odotteli Tassu, jolle messuille vietyjen puikkojen laatikot toivat ihanaa hupia (ja mulle myöhemmin siivottavaa). Kiva kun on oma silppuri talossa!

Lauantai oli yhtä hulabaloota. Kivaa oli meillä Idan kanssa ja toivottavasti messuvieraillammekin! Kiva kun kävitte!

Messuhittejä:

Prymin Ergonomics -puikot ja -koukut.

Teetee Rainbow -huivilanka (uusia värejä tulossa lähiaikoina).

Kaiken maailman langanohjaimet, kerroslaskurit ja muut neulojan pikku apulaisina toimat härpäkkeet ja hilavitkuttimet.

Unohtamatta lankoja...

Päivä oli sen verran vauhdikas, että moni tuttu moikattiin, mutta kuulumisten vaihto jäi toiseen kertaan. Messupäivälle oli varattuna kunnon eväät. Pähkinöitä, suklaata, vissyä, ananaslimppaa ja pastasalaattia. Iltapäivällä sitä pastasalaattia jaettiin suoraan purkista kahden haarukan voimin - samalla pöperöllä nostettiin myös äidin ja hänen ystävättärensä ja Idan äidin messuenergiaa... Koska salaatti oli mun tekemää, niin oli hyvä, että ensiapuryhmä päivysti ihan lähellä...

Messuista selvittiin ilman ruokamyrkytystä koko sakki (kait?) .

Illalla keksin hoidella tärviöllä olevian tassujani Dermosilin kylmägeelitossukoilla... Seurauksena oli kauhea kramppi reidessä ja nauruun kuolemaisillaan olevat Karvinen ja  Tassu. Mua ei naurattanu. Tai ehkä vähäsen. Olisko pitänyt lukea käyttöohjeet ennen pakastimeen laittoa? Ei kyllä harmittanutkaan - vauhdikkaan päivän jälkeen mua hemmoteltiin perunacurryllä, joka oli tuunattu mehevällä naudanlihalla...

Sunnuntaina oli perinteisesti vähän rauhallisempi päivä - joskin porukkaa riitti ihan mukavasti. Piiku  poikkesi iltapäivällä päästämään mut pissitauolle ja vähän myöhemmin Salon nukkiskerholaisista Jossukin huolehti et pärjääkö. Tuntui mukavalta.

Iltasella Karvis tuli auttamaan purkohommissa. Alkuviikko menikin sitten messukuorman palauttamisessa puotiin. Kun kahdella autolla mentiin, niin yhteen mahtui paluukuorma. Kiva!

Vaan ne tietotekniset onkelmaiset sen kun jatkuu... Uusi verkkokauppa näyttää jo tosi hienolta (ainakin mun mielestäni).

Minäkin pikkuhiljaa opettelen käyttämään systeemiä. Osaan jo vähentää myydyn tuotteen varastosta ja ehkäpä jopa lähettää paketin jos joku on jotain tilannut. Yllätyksiä kuitenkin pukkaa jatkuvasti - taas tänään huomattiin Idan hienojen lankakarttojen hävinneen joistain tuotteista. Ja ihan varmasti ne on sinne laitettu kertaalleen - jotkut jopa kahteen kertaan... Mulla palaa päreet monta kertaa päivässä. Pahin oli tänään kun näytti siltä, ettei tänne blogiinkaan pääse vaikka tämä ei ole missään yhteydessä vanhan domainpalvelun eikä verkkokaupan kanssa!

Joka tapauksessa työt jatkuu, kevätlankaa pukkaa puotiin ja aurinko paistaa joka päivä pidempään. Ja kyllä täällä vähän neulotaankin. Silmukka silloin ja kerros tällöin. Keskeneräisiä töitä riittää...

 Hyvää viikonloppua!