Messuhuivi

Turun Kädentaitomessut on viikonloppuna ja mekin ollaan siellä. Tutulla paikalla 70. Mitkä messut ne sellaiset olis, jossa mulla ei olis uutta keväthuivia kaulassani. Viime viikot on menneet aika lailla muuhun kuin neulomiseen, mutta pikkuisen keväthuivin sain silti aikaiseksi. Mallina Ida-Maria:

Aloitin viime vuoden Pitsi&Palmikon huivimallilla, 4½ KnitPics pyöröpuikoilla ja 80 cm kaapelilla. Ohje oli, mutta ei minkäänlaista muistikuvaa minkälainen huivista piti tulla. Ohje oli SMC:n Tahitille.

Tällä kertaa lanka oli nauhamainen SMC Cotton Style Print. Kun huiviin oli kertynyt 215 silmukkaa niin puikot vaan ihan itsestään alkoivat tikuttelemaan loppulangasta reunasilmukoiden kavennusta vanhan tutun tiskirättireunani mukaan.  Jotkut mallit varmaan vainoo mua – ainkain tää tiskirättireuna ja tundrapalmikot muun muassa…

Lankaa kului 95 g eli kerä riitti mainiosti pikkuhuiviin.

Tämä hilavitkuttimien ja härpäkkeiden ankara vastustaja alkaa pikkuhiljaa lämmetä kaikille neulojan pikku apulaisille. KnitPronPingotusvaijerit  toimii kivasti kaarevien reunojen pingotukseen:

T-neulojen sijaan käytin sentäs perinteisiä nuppineuloja… Ku unohdin ne teeneulat töihin ;)

Niin se meidän uusi uljas kaikilla näpelöitävillä ja hipelöitävillä laitteillakin hienosti näkyvä verkkokauppammekin sitten aukesi toista viikkoa sitten. On se vaan niin raikas ja hieno, että jopa minä avasin elämäni toista kertaa nettiyhteyden älyttömällä puhelimellani! Edellinen kerta oli pari vuotta sitten, kun tarkistin säätutkasta, että ehdinkö pikkuveneellä saareen ennekuin ukkonen on kokonaan päällä… Puhelin on puhumista varten. Mun mielestäni.

Mutta kuten ennenkin – kaikki ei taaskaan menny ihanku Strömsössä. Tietotekniset ongelmat sen kun jatkuu… Jostain kumman syystä lähes kaikki lankakarttamme ovat hävinneet bittiavaruuteen! Ensin luultiin, että kyseessä oli vaan Tekstiiliteollisuuden langoista (ne kaikessa hiljaisuudessa avasivat uudet verkkosivunsa samaan aikaan kuin me), mutta myöhemmin selvisi, että myös muut kartat olivat ottaneet hatkat… Itse olisin sen kuukausien työmäärän jälkeen saanut kunnon itkupotkuraivarit, menettänyt yöuneni ja kiljunut kiukusta. Verkkovastaavamme Ida-Maria sen sijaan yrittää rauhallisesti selvittää mistä on kysymys ja lisää karttoja ja muita kadonneita tietoja sen kun kerkii. 

Kunhan kaikki on suht järjestyksessä niin varmasti pidetään juhlat ja avajaiset! Pysykää kuulolla.

Kaiken kiukuttelun lomaan mahtuu toki paljon kivojakin juttuja. Viikonloppuna juhlistettiin vanhempieni 60-vuotishääpäivää. Juhlaristeily suuntautui Turusta Åboon ja takaisin. Tois pual jokkee käytiin syömässä. Takaisin tullessa yritettiin kovasti liftata Aurajoen jäitä rikkovan aluksen kyytiin, mutta Förillä palattiin myös vastarannalle.

Vastarannalla äidin leipomukset (ja pienet hömpsyt kaffen kera) toimivat herkullisina jälkiruokina. Ihan jokainen suvun jäsen ei päässyt mukaan bileisiin, mutta jokainen kotiin jätettykin  sai tuliaisia. Pikkumies isänä kanssa äidin keksejä ja meidän Tassu katkiksia:

Onnea! Kuka tänä aikana juhliikaan 60-vuotista yhteiseloa? Ei kovin moni veikkaan minä. Ehkä veljeni vaimoineen aikanans.

Sunnuntaina lähdettiin päivälenkille (=hakemaan Förirantaan kaffekonun jälkeen jäänyttä Reppulia). Aikas rankat 60-vee risteilyt oli meillä edellisenä päivänä ollu, koska niiden seurauksena risteilyalustamme alettiin hinaamaan puolitoista kuukautta kestävään remonttiin…

Karvis on jo kesäsätä asti muistutellut siitä, ettei blogi päivity. Eilen meinasin mennä jo lankoja pitkin kun isäkin asiaa oli ihmetellyt. Mut kuulkaas – jos kenkuttaa ni ei oo kiva purkaa sitä blogiin. Itkupotkuraivarit ihan ittekseen kotosalla on pare vaihtoehto. 

Mut kyllä näitä iloisiakin uutisia on viime päivinä kuulunut. Messuille odotettujen Prymin Ergopuikkojen pitäisi tulla tänään (etukäteen varatut toki toimitetaan ensin) ja teeteeltä yllättäen langanohjainta sun muuta pitkään kaivattua hilavitkutinta. 

Eilen myös saimme kaverilta täydennystä  Zingeihin ja Karbonzeihin… joku muu tykkäsi enemmän puikkojen laatikosta. Meillä molemmilla oli kissan päivät!

Loppuun vielä postauksen ihme ja kumma (ja naurunaihe mut älkää kertoko Tassulle ku se on niin herkkä)…  Jos keittiön altaassa voi odottaa katkarpujen sulamista, niin pienet vesihanan lirutukset ei tunnu missään:

 Uus sananlasku: "Valuu kuin vesi Tassun selästä".