tiistai 25. syyskuuta 2018

Huivissa syksyn värejä - Seta Tweed

Katian silkkisukkalanka tuntuu ihanalta. Jostain syystä se lanka ei mitenkään suostunut sukkapuikoille. Huiviksi halusi hän:
Malli oli Suuri Kässäri 2018/3 -lehdessä. Olin ohjetta katsellut "sillä silmällä" jo keväästä alkaen... Muoto näytii kivalta ja ainaoikein on viime aikoina puhutellut entistä enemmän. Silti siinä oli jotain muutakin ettei aika käynyt pitkäksi neuloessa.
Huivi aloitettiin alareunasta. Ekan kerroksen nypyt oli varsinainen uroteko, mutta sen jälkeen neulonta sujuikin mukavasti. Varsinkin, kun jokaisella kerroksella silmukkaluku väheni neljällä.
Lankana Katia Seta Tweed Socks II (55% villaa, 23% polyamidia, 20% silkkiä ja 2% elastaania, 100g=400m). Tiilenpunaisen langan käytin kokonaan ja ruskean melkein. Huvittelin vaihtamalla väriä aina kahden tai neljän kerroksen välein ihan randomina.
Puikot oli jostain kokeeksi hankkimani 150 cm 4 mm Chiagoot. Niitä puikkoja on viime aikoina kehuttu siellä sun täällä. En tiedä johtuiko puikoista vai kolmeoikeinyhteen neulomisesta vai mistä, mut nyt on käsivarsi ihan paksu ja kipiä ku mikä. Maitopurkkikin melkein putosi kädestä lauantaina. Tai sitten syynä oli riehunta ruohotrimmerin kanssa mökillä kolme viikkoa sitten... No ihan ookoo puikot, mutta ei mitenkään erikoiset mun mielestäni.
Hyvin pysyy harteilla ja toi uus huivineulakin on aika kiva.
Ja vielä kaulaliinanakin toimii.
Värit ei oo ihan mun tavanomaisimpia, mutta moni muu on tykänny näistä syksyisistä sävyistä.

Nyt odotellaan syyskuun loppua ja perinteisiä Salon syysmarkkinoita (27.-29.9.). Syysmarkkinat on kaupungissa tapahtuma, jonne tullaan pitkienkin matkojen päästä. Toivotaan mukavia ilmoja markkinahumuun!

6 kommenttia:

  1. neuloo mopsien kanssa27. syyskuuta 2018 klo 9.43

    Oi, mikä huivi ja huivin kiinnipitävä puuteos! Pidike siis, heti en saanut sanaa päähäni. Monitoimilämmitin, kuten kuvassakin osoitit. Sattumoisin näin huivin luonnossa eikä se ruma ole, jos ei nyt väriltään ihan lemppareitani, muttei estäisi harkitsemasta sen neulomista jostain raikkaammasta väriyhdistelmästä.
    Markkinoille on meiltä pari kilometriä, mutta humuun en tunne tarvetta. Rauhallisempi markkinapaikka ja tarpeisiini täydellinen löytyisi melkein Annankadulta, jos ei tänään, niin huomenna.

    Tänään on niin raaka tuuli, että ilomielin puen alpakkasilkkisen lempineuleen päälleni, oih, kuinka ihanaa!
























    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei sun tartte sanoo et huivi on jauhelihan värinen :) Met käytiin markkinoilla tänään. Käsi kädessä Karvisen kaa kunnes käsi alko hikoo ja muutenki tuntuu tyhmält. Maustei ostettii ja karvis nahkahanskat. Metrilakuu ei. Villat on kivoi!

      Poista
    2. neuloo mopsien kanssa27. syyskuuta 2018 klo 21.41

      Herttaista kulkea käsi kädessä, uskoisin. En muista miltä se tuntuu, edelliskerrasta kymmeniä vuosia. LOL.

      Poista
  2. Tuolleen roikkuen se on aika oudon mallinen mutta harteilla se istuu just hienosti, ja kun oikein ajatteleen niin silleenhän tuo muoto just onkin tehty. Pysyy vähän vauhdissakin harteilla, luulisin. Eikä liehu sinne tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mainio muoto tosiaan. Varmaan lopetettu kavennukset ku lanka loppus ja tuli pare ku alkuperäinen ajatus kolmiohuivista ;) Alkuperäinen malli kun oli liukuvärjätystä kaakusta. Mut hyvin pysyy. Ja herkkulanka vaikka värit ei oo ihan jus mua.

      Poista
  3. Oi että onkin upea ja ihanan värinen ja mallinen huivi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!