Sain keväällä Marja-Leenalta vinkkiä ja kuvan tuubista, joka oli hänen kursseillaan ollut hittijuttu. No hommahan unohtui. Kesällä ei kauheesti kaulureita tarvittu... Kuukausi sitten tuli tarve helpolle seurusteluneuleelle ja soitin muistinvirkistys/kuulumistenvaihtopuhelun Euran suuntaan.
Kylläpä tulikin kiva! Lanka on superpehmeää merinoa, ja tuubi asettuu tosi nätisti kaulalle.
Pelkästään oikeita silmukoita, muttei ihan perinteiseen tapaan.
Sain luvan riipustaa tähän ohjeenkin ja se on nyt valmiina. Jos kaipaat tosi helppoa telkkarinkattomisneuleohjetta niin sellainen julkaistaan lokakuun ekassa
Anjalinin verkkopuodin uutiskirjeessä. Kirjeen voi tilata
klikkaamalla tätä linkkiä (ja sen voi perua heti ku tuntuu siltä). Malli on siksikin kiva, et se sopii sekä miehille että naisille, isoille ja pienille. Näitä varmaan tikuttelen lisää - aina kun en viitsi kiusata itseään hirveän monimutkaisilla aivojumppaneuleilla... Jos koskaan.
Toinenkin ohje on kirjotteilla. Tämäkin viime syksyllä johonkin uhnolaan jäänyt malli. Tänä aamuna oli jo sen verran vilakkaa, että pipokin alkaa olla ajankohtainen:
Viime syksyn
prototyyppi pikkasen kiristi, mutta ohje oli tarkoitus kirjoittaa ja tehdä uus. No vuosihan ei ole toimitusaika eikä mikään! Onneksi on tää blogi muistilistana, sillä proto löysi kesällä sopivan pään ja lähti maailmalle ennenkuin ohje oli otettu talteen. Nyt vaan mietin, miten kirjoittaa tuon silmukkarivin tekeminen selkokielellä. Kyllä annan arvoa niille, jotka ohjeita osaa kirjoitella! Me tehtiin vaiheesta video. Se julkaistaan joskus jossain. Ehkä.
Reunuksen ekan silmukan nostin aina nurin neulomatta. Reunasta tulee nätti ja toisesta reunasta oli helppo poimia silmukat pipon lakiosaa varten. Lankana kutittamaton
Katian Peru (40% villa, 20% akryyli, 20% alpakka, 100 g = 106m), puikot 6 mm pyöröt. Kerä riitti mainiosti!
Niin kiva tuli, et taidan pitää tämän ihan itse! Punaisia talvitakkejakin on ainakin kaks. Tekisinkö tähän sopivan tuubin vielä kaveriks?
Tänä kesänä mun värjäyskeittolevyni on jäänyt kokonaan ilman noitaliemiä. Ei sitä sentään ole kokonaan hylätty - on sen avulla muutamat pyttipannut valmistettu ja lettujakin paistettu. Ihan pieni värjäyskoe piti kuitenkin tehdä ihan kotihellalla, kun Regialta löytyi viimeinkin monta vuotta metsästetty vyyhdillä oleva, järkevän hintainen 4-säikeinen sukkalanka
for Hand-Dye! Ja äiti oli kerännyt mulle avocadonsiemeniä...
Leena oli värjännyt avocadonsiemenillä ja väitti sen olevan helppoa ja värin kaunista... Jokin mulla tais mennä pieleen:
Onko tämän värin nimi "hento persikka" vai "vanhan mamman punttikalsari"? Teen vielä joskus toisen kokeen - siemenet on ollu likoomassa kuukauden ajan lasipurkissa, jossa vettä ja kodin putkimiestä. Jostain värjäysryhmästä lueskelin putkimiehen vaikutuksesta peehooarvoon. Kun seuraava noitaliemipata on porisemassa, niin varmasti lauleskelen
Suloista myrkynkeittäjää. (Kiukuspäissäni hyräilen sitä joskus muutenkin).
Viime päivinä on tosiaan ollut tarvetta helpoille ja aivottomille rentoutumisneuleille! Vanha nokialaiseni alkoi pyörtyillä ja piti hankkia uusi luuri ennenkuin vanha heittää veivinsä kokonaan. Karvinen neuvoi hankkimaan Samsungin, joten ostin Huawein. Osamaksulla. Nyt ollaan toista viikkoa opeteltu sietämään toisiamme. Tarvitsin luurin, jolla voi soittaa ja tekstata... Ensimmäinen ongelma oli puheluun vastaaminen! Vaikka miten hakkasin sitä luurin kuvaa ruudulla niin puhelin vaan soi ja soi. Viimen hiffasin,et luuria pitää lääppästä! Luurilla on ihan oma elämä, johon mulla ei tunnu olevan mitään sanomista. Yhtenä iltana se lähetteli varmaan sadalle tutulle ja tuntemattomalle viestejä, joissa se pyyteli ihmisiä vilkuttelemaan mulle! Olin ihan kauhuissani, kun yhtäkkiä luuri vislaili solkenaan ja sain vilkutuksia sieltä sun täältä! Itse en ollut tehnyt mitään (tietääkseni). Laite viheltelee myös öisin. Nousen ylös ihmettelemään, et mitä asiaa sillä tällä kertaa on. Ei mitään. Hermot menee. Nyt laitan aparaatin yöksi äänettömälle... Ehkäpä tämä tästä. Toivotaan kuitenkin, ettei musta tule sitä tyhmää, joka lääppii laitetta silloinkin, kun olis mahdollisuus tarinoida ihan oikean ihmisen kanssa nokitusten!
Ja toivotaan sitäkin, että panssarilasi ja suojakuori tekee laitteesta "susunkestävän" 😁
Valuu vesi silmistä lukiessani luuristasi, kohta voi valua jotain jostain muualtakin, ellen hillitse itseäni. Punainen pipo on söötti! Ihan vinkkinä tuohon reunaan, että itse jätän viimeisen silmukan neulomatta, lanka itseäni päin ja neulon ensimmäisen. Tuo on maailman siistein reuna ainaoikeassa ja todellakin saa loistavan helposti silmukat poimittua rei'istä.
VastaaPoistaKauhulla odotan päivää, jolloin joudun hankkimaan minkä tahansa merkkisen älyn! Miähellä on, tottakai, ollut jo vuosia, mutta sitä näytön lääppimistä en opi. Enkä osaa vastata.Yhtenä aamuna miäs seisoi pihalla robottiväijyssä ja puhelimensa helkähtelee pöydällä. Näin, että meidän poika soittaa ja hän soittaa ainoastaan ja vain tärkeästä asiasta, jos siis puhelinsoittaa ja vielä isälleen. Painan sitten luuria vastatakseni, muttei mitään. Juoksen hullun lailla pitkin pihaa viemään puhelinta miähelle ja jupisen itsekseni, että tollasta perkelettä en ikinä hanki, olen ilman mieluummin.
Vilkutan sulle näin kommentin välityksellä viikonlopun toivotukset! Neulomisiin ja älä pudottele puhelintasi!
Upeita neuleita ja jotenkin tutun oloista tuo lankojen värjäys. Kaikki on pienestä joskus kiinni, että saa värin yleensä tulemaan lankaan. Nauratti myös tuo sinun luurisi. Minulla on samanlainen ja välillä hän kyselee, sallinko puhelimen tietää sijaintini. Yöt hän tietenkin pilpattaa ja ilmoittaa faceviestit ja instan viestit. Hermo nenee tältä seniorilta. Minulla on Honor. (Ei merkillä varmaankaan ole väliä) He ovat kaikki samanlaisia.
VastaaPoistaVoi että piti nauraa sulle ja uudelle luurillesi! Ihan lämmöllä nauroin ja siinä samalla itselleni, kun on niin tuoreessa muistissa viime talvinen luurin hankinta. Oikeastaan se hankinta meni ihan hyvin, ostettiin samanlainen kuin miehellä on ennestään, Mutta niissäpä onkin eroavuuksia, eivät siis ole identtiset. Nyt jo osaan vastata ja tekstata, ottaa kuviakin, mutta siinäpä se sitten onkin. Mutta minullapa on soittoäänenä käen kukkuminen ja tekstiviestin äänenä vihellys. Aina kun saan viestin, tulee mieleen 60-luku, jolloin vielä pojat viheltelivät perääni, ainakin joskus. :D
VastaaPoistaJäänpä nyt odottamaan uutiskirjeitä ja kaulurin ja myssyn ohjetta. Ovat niin mukavan näköisiä molemmat. :)
Meinasinpa kommentoida, ett eiks me jo noita pipoja tehty aikoja sitten! No juu, kun ohjetta ei näemmä tullutkaan.... Mulla on noita pantana. Viime vuoden osaava nainen messuilleko niitä tehtiin vai?
VastaaPoistaKaikki mikä häiritsee sujuvaa arkea, on se sitte luuri tai minkä vaan vempaimen uusiminen, se vaan vie aikaa. Malttia. Pian sä et enää muista ett joskus piti painaa - saatikka pyörittää kiekosta (paitsi ettei varmaan sun aikana oo ollu kiekosta pyöritettäviä puhelimia, nuori ku oot!)
Jee, uutiskirje heti tilaukseen. Kauluri on kiva mutt mulla on nyt vaan yhtä väriä varatuna jonkinmoiseen kaulanlämmittimeen.
VastaaPoistaHuh, voi jäks. Mä en haluais tollasta lääpittävää mutta ku mä haluaisin päästä ulkomaailmaan joskus ku on ulkona, heh. Vanhassa luurissa ku ei oo älyä niin mä oon sanonu ett äly on mulla omassa päässä;) enkä muuta tarvi. Mutt sillä mä en voi näyttää neulekuvia ku oon neulekahvilassa tos naapurissa.