perjantai 16. syyskuuta 2011

Tunnustuksia ja Tunnustus


Jos joku tän blogin lukija vielä kuvittelee, että blogin pitäjä on joku oikea neuloja ja vakavasti otettava lankakauppias niin viimeistään tämän postauksen jälkeen voi nekin harhaluulot heittää romukoppaan… Tunnustan neuloneeni...


Eilen illalla tuli sieppi, ja päätin kiduttaa itseäni viimeisen kerran frillahuivilangoilla. Ensin valmistui tämä:


 


Lanka: Frilly, puikot 5,5 pitkät muoviset, menekki yks kerä eli 100g. Valitettavasti tästä huippusuositusta langasta on jäljellä vain turkoosia ja sinistä. Iloinen uutinen on, että loka-marraskuun vaihteessa tätä on taas runsaasti saatavilla! Kymmentä väriä, joista 4 uusia. Varauslista on jo olemassa.


Seuraavaksi tikuttelin menemään eilen tulleesta Eline-langasta (150g=105 m, 9,80eur) paketin mukana olevan ohjeen mukaisen huivin:


 


Pakko sanoa, että tämä on tähänastisista frillahuivilangoista mukavin neulottava. Huivissa on 12 silmukkaa. JOS teksin toisen niin laittaisin 10 silmukkaa ja saisin vähän pidemmän.


Värejä on yhteensä 11. Neljä yksiväristä:


 


Ja seitsemän kirjavaa:


 


Mielessäni vilahteli päivän mittaan miten hauska tämä lanka olisi esim. jonkin jakun hihansuissa tai kauluksessa…tai tyynynpäällisessä…tai laukussa…


Ja kun iltaa oli vielä jäljellä niin kympin uutisten aikana ”neuloin” Suuressa Kässylehdessäkin esitellystä Marks&Kattensin 2-fingersistä tuubin. Koko 200g kerä meni (muistaakseni 35 m). Puikkoja ei ollut vaan lanka neuloutui etusormilla. Puodissa on 4 väriä ja langan hinta 36 euroa.


 


Kaks viimeistä sorttia ovat puodissa ”In&Out” eli vain tämä erä on saatavilla, joten jos kiinnostaa niin pitääpi olla nopea. 


Ei näitä tekeleitä nyt varsinaisesti käsitöiksi voi kutsua, mutta Hullun Huivivuoden saldoon ne kuitenkin menee. Siis onhan ne huiveja sentäs! Taitaa olla numerot 22-24.


 Kaikkien näiden eilen valmistuneiden lisäksi ehdin vielä töiden jälkeen käymään Greipissä. Oli seerumia, ultraa, liftiä, aromaa ja vaikka mitä ja noustessani hoitotuolista peilistä katsoi ihan uus tyttö! Ei silmäpusseja, ei mustapäitä, ei kolmoisleukaa (vain kaksois) eikä edes viiksikarvoja puhumattakaan breesnevikulmakarvoista! Kiitti äidille ihanasta nimpparilahjasta!


Viikon aikana olen kyllä yhden illan ihan viettänyt kotosallakin soffalla neulomassa. Ja mielessäni ihmetellyt miks mä en oo mukana Sukkasadossa… Mut siitä myöhemmin.


Näiden epäkäsitöiden jälkeen melkein nolottaa kertoa, että sain Päiviltä Tilkut&Kudelmat – blogista komean pokaalin:



Kiitos Päivi!


Tunnustuksen myötä pitäisi kertoa 10 uutta asiaa itsestäni. Kovin on vaikeaa keksiä uusia asioita kun olen jo tainnut lörpötellä kaikki juttuni täällä blogissa… Mökkihöperyyden lisäksi mulla ja Päivillä on muitakin yhteisiä saioita. Käykää lukemassa kohdat 2-5 Päiviltä ne on aika yks yhteen omieni kanssa… Viitosen kohdalla vaan se poikkeus, että kun aloitan lauseen ”Mä sain kuningasajatuksen!” niin Karvisparka saa sydämentykytyksiä ja alkaa etsiä pakoreittiä…


No yks hauska ”paljastus” tuli mieleen… Kun tuo Tassu on meidän yhteinen, mut asuu mun luona niin Karvisen pitää maksaa mulle elatusapua kissanruoka ja –hiekkakuluihin. Elatusapu maksetaan tyhjien karhutölkkien muodossa, joita meikä kerää takaluukkuunsa ja unohtaa sinne. Sit jossain vaiheessa takaluukus on kolme muovikassillista… Eihän sitä voi niin suurta määrää kerralla palauttaa. Jos vaikka joku tuttu näkis! Joten ripottelen yhden muovikassillisen lähikauppaan, josta ostan porsaansuikaleita tai sydäntä, toisen Salon kookauppaan, josta ostan purkkiruokaa ja kolmannen Lidliin, josta ostan kissanhiekkaa....


Toinenkin kiva blogitunnustus tuli viikolla puhelimitse. Iloitsen siitä, että nämä höpöhöpöjutut tuovat hymyä jonkun ihan tuntemattoman huulille! Jätän tällä kertaa pokaalin jakamatta edelleen, koska on niin vaikeaa valita kymmenen kaikkien niiden kivojen blogien joukosta, joita lukiessa itse tulen hyvälle mielelle.


P.S. Arvatkaas mitä kysyi päivän ensimmäinen asiakas puodissa? ”Miten tätä lankaa kudotaan”? Arvatkaas onko puodin pöydällä taas yks keskeneräinen frillahuivi

tiistai 13. syyskuuta 2011

Lussukka myssykkä



Alan pikkuhiljaa oppia, ettei vuorokauden mökkireissulle kannata raahata mukana viittä eri kässyä ja kiloa lankaa. Ainakaan tähän aikaan vuodesta, kun aika kuluu ihan johonkin muuhun, kuin neulomiseen. Jotain pientä kuitenkin valmistui Tassun rymistettyä mut hereille sunnuntaiaamuna ennen kukonlaulua:


 


Myssykkä. Malli 38 uusimmasta Modasta. En nyt ihan tarkkaan sitä ohjetta lukenut, mutta on tämä jotain sinne päin.



Tavoistani poiketen neuloin vielä koristeruusunkin odotellessani auringonnousua ja kun lankaa oli sopivasti jäljellä.


 


Lanka: Sublimé Lustrous extrafine merinowool DK. Menekki vain 48g! Puikot: Knit Pro pyöröt 3½ ja 4 ja tavalliset metalliset sukkapuikot nro 4 (jotka luiskahteli koko ajan lattialle, kun olivat liian painavat tähän lankaan).


 


Lanka on uskomattoman kevyt ja rakenteeltaan mielenkiintoinen. Merinovillasydämen (67%) ympärillä on lankaan kaunista kiiltoa tuova polyamidiverkko (33%). 25g:n kerässä on lankaa 95 metriä! Tykkäsin neuloa. Tää lanka on muuten uusimman Modalehden lukijatarjouslanka. Puodissa on mallilehti, josta löytyy Modassa julkaistujen mallien lisäksi muitakin ohjeita tälle langalle ja valikoimassa 6 väriä.


En muista koskaan kokeneeni pettymystä Sublimén lankojen kanssa, mut miks ihmeessä niille täytyy keksiä noita hirviömäisiä nimiä? Meneppä lankakauppaan kysymään että onko teillä myynnissä sitä sublimelustrousextrafinemerinowoolDK:ta? Nimihirviön vuoksi saattaa joltain tämän langan ihana keveys jäädä kokonaan kokematta! Anjalinilla tämän langan nimi on yksinkertaisesti Lussukka.


 Lussukkamyssykän lisäksi viikonloppu sujui tutuissa merkeissä. Sienisaalista ei enää viitsi edes kuvata. Kymmenen litraa niitä taas tuli metsästä kotiin. Ja ensi kesän puut on pinottuna puuvajassa. Ruokapuoleen tuli vaihtelua uuden hankinnan myötä:


 


TL-tukun loppuunmyynnistä löytyi savustuspönttö halvalla ja sitähän kokeiltiin pakastimesta löytyneillä kevään saaliskaloilla. Homma vaatii vielä vähän harjoittelua, mutta nälkä oli hyvä mauste ja kyllä nuokin kalat syödyksi tuli vaikkei suolaus ollutkaan ihan onnistunut…


 Tapansa mukaan projektipäällikkö valvoi kaikkia mökkitoimiamme tarkalla silmällä. Välillä se osallistui itsekin hommiin ja välillä se zoomaili meitä yläilmoista:


 


Alkavan syysmyrskyn keskeltä toivottelemme mukavaa alkanutta viikkoa!

perjantai 9. syyskuuta 2011

Tunnustus ja muuta hyvää mieltä



Tämä blogi on saanut ruusuja kahdeltakin suunnalta. Kättentöitä-blogin Jaanalta ja Pamin Puminoista Pamilta. Kiitämme ja kumarramme ylpeinä ja tyytyväisenä kehräten.



Tähän kuuluu viisi kysymystä ja me Tassun kanssa ajateltiin vastata näihin yhdessä, koska Tassuhan se nykyään on blogin päätähti kun Susulta ei noit silmukoit oikein synny. Ja Tassu on ihan varma, että Ansa ja Oiva ovat tämän tunnustuksen oikeat lähettäjät.


1. Lempiruoka


Tassu: Ahvenfileet, Susu: Pippuripihvi mediumina, Karvisen itämaiseen tapaan maustetut ”mättöruuat” on kans herkkuja.


2. Lempimakeinen


Tassu: Ahvenfileet ja itse pyydystetty myyrä, Susu Salmiakki


3. Lempiluettava


Tassu: Sanomalehdet klo 4.18 yöllä jos on tylsää ja ruokakuppi tyhjänä. Susu: dekkarien ahmijaksi tunnunstaudun. Yritän välillä sivistää itseäni ”oikealla” kirjallisuudella kuten nyt meneillään olevalla Sofi Oksasen kirjalla, mutta mun mielestäni lukemisen pitäisi olla mukavaa ja viihdyttävää…


4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä:


Tassu: Äiskän täysvillaisien lankojen riepottaminen pitkin kämppää kuten tänään sängylle unohtunut Fritidskerä. Ja tietenkin kehrääminen. Susu: aina ja kaikkialla.


5. Lempielokuva:


Tassu: Luonto-ohjelmat, Susu: Kaikki Meryl Streepin leffat.


Nämä ruusut pitäisi myös lähetää eteenpäin viidelle. Tällä kertaa jaan ruusuja kaikille teille, jotka jaksatte täällä käydä lukemassa ja kommentoimassa. Kommentit lämmittävät aina. Kiitos teille.


Tällä viikolla on sattunut monta muutakin hyvän mielen asiaa. Sain alkuviikolla Imatralta kortin, jossa kiitettiin hyvästä palvelusta:



Melkein itku tuli kun luin tekstin. Sitä vartenhan mä puodissani olen!


Piiku poikkesi Haminasta tullessaan hakemaan vähän lankaa ja toi tuliaisiksi korvikset jotka on niin mua:



Meinasi tästäkin tulla itku kun jo vuorokauden sisään olin toisen hävittänyt! Mä olen onneton korujen suhteen… Onneksi tänään isä löysi kadonneen puodin takapihalta!  


Sukkapäivien hittijuttu on ollut edellisen postauksen balleriinatossut. Itse kuitenkin tykkään eniten näistä kääntövarsisukista, joita on nyt kaksi:



Puikot: 3½ pitkät ja sukkapuikot. Menekki 103 g, teeteen Pallasta. !00g olisi pitänyt tähän kokoon riittää, mutta kun vauhtiin pääsin, niin vartta pistelin menemään ohjetta pidempään ja lanka loppui sit kärkikavennuksissa kesken.


Tänään äiti ja isä olivat puodissa tekemässä kaikki työt ja minä vaan huvittelin ”mukamas töissä” . Kiitos avusta ja ruusut myös teille!



Eilen illalla luulin seonneeni. Puistelin pahaa arvaamatta mattoja tuossa parvekkeen ulkopuolella kun näin KERROSTALON uivan satamassa! Piti oikein ottaa kakstehot pois, hieroa silmiä ja katsoa uudelleen. Kerrostalo oli ja pysyi siellä… Uutisista se sitten selvis etten nähnyt höpöjä vaan kyllä siellä kerrostalo oli. Tänään se on siirretty paikoilleen:



Kaikkea jännää tapahtuu ja huomenna viimeisen sukkateemapäivän jälkeen taas saareen. Mitähän siellä odottaa? Sienia? Aurinkoa? Meri? Sauna? Myrskylyhdyn valo pimenevässä syyskuun illassa? Tassu ainakin kerää punkkeja ja hiiriä, minä EN värjää. Hiukan tyhjä olo kun on vaan kaksi kässyä kesken. Nyt voisi aloittaa jotain uutta, mutta runsaudenpula vaivaa.


Hyvää viikonloppua teillekin!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

2,5 paria jalattimia



Viime päivät olen yrittänyt ankarasti tikutella jalattimia. Syynä on ympäri maata teeteemyymälöissä  tällä viikolla järjestettävät Sukkien neulomisen teemapäivät. Anjalinilla niitä vietetään huomisesta torstaista lauantaihin.


 


Jossain vaiheessa päätin neuloa vaan yhden mallisukan ja niille kaverit sitten myöhemmin…


 Mallisukkiahan puodissa tietenkin on ennestään, mutta pitäähän teemapäivillä olla jotain uuttakin.


 


Austermanin Aloe Veralla ja Jojobaöljyllä terästetty Step yksivärisenä. Pitsiraitasukka:


 


Puikoilla nro 2, menekki 71 g.


 


Yksinkertaisen kaunis malli, joka pikkupikkupuikoilla vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.


 Stepin syksyn uudet retrovärit rantautuivat puotiin eilen:


 


Mainoksen ballerina piti tietenkin olla myös livenä näytillä. Ajattelin sen tikuttelevani tuosta vain, mutta ohjetta tavatessani totesin, että siihen on samaan syssyyn ympätty kaikki mulle "hankalat" jutut. Eli kärjestä aloittaminen, kiilakantapää ja virkkaus!


 


Lanka: teetee Pallas, menekki 67 g, puikot 3½ ja virkkuukoukku 3½. Napit tietenkin naapurista eli Salon Napista.


 



Pakko myöntää, että Outi Markkasen ohje oli niin selkeä, että jopa minä selviydyin ihan kohtuullisesti. Pakko laittaa myös tämä surkea kuva todisteeksi siitä että niitä todellakin on kaksi ballerinaa. Kuvassa ne on aika pöllön näköiset, mutta jalassa kivat (katsokaa vaikka mainoksen kuvaa jos ette usko).


 


Tää on mielestäni kaikkein hauskin töppönen:


 


Lanka: teetee Pallas, Puikot 3½ pitkät ja 3½ sukkapuikot. Menekistä ei varmaa tietoa (ohjeen mukaan 100g), koska tälle ei vielä ole paria… Napit tässäkin naapurin Vuokolta.


 Teemapäivien aikana lankojen ostajalle kyytipojaksi ohjeet näihin (sekä Ida-Marian kissasukkiin) ja jokaisena päivänä myös vaihtuva yllärisukkalankatarjous.


 Poistun paikalta tikuttelemaan paria tuolle viimeiselle ja pohdin olisiko sittenkin pitänyt osallistua Sukkasatoon…

maanantai 5. syyskuuta 2011

Ei tullu ees beessiä



Oli taas kivaa ensimmäistä kertaa kesän jälkeen olla töissä lauantaina. Työpäivän jälkeen kuitenkin kiidettiin mökille ja minä saman tien metsään seitikkejä keräämään. Pidän seitikkinä kaikkia sieniä, joissa on nuppelo keskellä. Tiedän kyllä ettei se ihan niin ole, mutta tällä periaatteella on pysytty hengissä tähän asti. Pataan porisemaan laitoin:


 


Mulle on joskus kerrottu, ettei ole kovin korrektia antaa lahjaksi kaktusta. Miten pitäisi suhtautua siihen, että saa lahjaksi lihansyöjäkasvin? En tiedä, mutta ainakin minä olin ihan innoissani, kun Ida-Maria toi mulle lauantaina sellaisen! Kasvi tietenkin matkusti muun porukan mukana mökille.


 


Karvinen pyydysti kasville kärpäsen ja peukalossani ryöminyt punkkikin pääsi kasvin sapuskaksi. Tuli mieleen, että se on lemmikki, jota pitää hoitaa ja ruokkia… Siis perheenjäsen.



Perheenjäsenellä pitää tietenkin olla nimi! Meidän uusi perheenjäsenemme on Margareta. Jos mahdollista niin Blogikuvaaja Karvinen on vielä enemmän tohkeissaan Margaretasta kuin minä. Tuossa iltasella askarteli pahvista sopivan matkustuslaatikonkin, ettei Margaretan herkät lehdet kuljetuksen aikana vaurioidu…


 Tassu se vaan sai itse pyydystää ruokansa:


 


Ettei Tassu nyt ihan mustatassuiseksi heittäytyisi, niin illalla saunan jälkeen käytiin laskemassa verkot. Saalis oli mittava: 7 ahventa, 1 hauki, 6 särkeä, 1 RAPU?!?!? ja kaksi kiloa meduusoja…


 


Tassu ei olisi millään malttanut odottaa! Ämpäri täynnä kalaa eikä noi tee mitään! Mikä maksaa?


 


En ole ennen rapuun törmännytkään meressä. Pienihän se oli – Karvisen peukalonpään kokoinen.


 


Raitapaidat odottavat perkaajaa.


 


Ja Tassu söi makupaloja suoraan kuormasta. Juhlaa!


Verkon ja kalojen kanssa vierähti hyvä tovi… Sukka-Marille tiedoksi, että se ahvenenperkauskuvasarja on nyt tehty. Pitää vaan laittaa tikulle tai CD:lle kun sähköposti menis ihan varmana jumiin siitä.


Samaan aikaan väripata kakkonen porisi iloisesti. Olen kuulut, että mitä mädempi sieni, sen parempi väri. Pihalta keräsin kaikki tuntemattomat ällö-öllöt kattilaan ja keittelin sopan. Liemi oli  lupaavan mustanruskeaa paksua ökkömökköä. Siivilöinnin jälkeen vyyhti liemeen hiljalleen porisemaan ja  me veneellä saaren toiseen päähän mustia torvisieniä nuuskimaan. Ja löytyihän niitä ja kanttarelleja kans. Myös suppilovahveroita näyttää tulevan runsaasti - muutaman viikon kuluttua sitäkin satoa kerätään.


 


Kalojen, sienien ja ”väriliemen” parissa päivä kului iltaan. Miten ihmeessä tässä ehtis jotain neulomaan? Puolukatkin on edelleen keräämättä.


Syksy on upeaa aikaa eikä kesästäkään malttaisi millään päästää irti. Siksi tyynessä ja aurinkoisessa sunnuntai-illassa päätettiin kotiinlähdön sijaan laittaa saunaan tuli ja jäädä vielä yöksi (Piiku: älä välitä – ei mekään lähdetty kaupunkiin). Varmaan viimeistä kertaa tänä vuonna lähdetään töihin maanantaiaamuna saaresta. Haikeaa… Enää ei mökillä näe edes auringonlaskua ellei mene laiturille katsomaan.




Jaa ne sienisopat? Yritän tässä epätoivoisesti keksiä beessille uusia nimityksiä. Seitikkisopassa lanka värjäytyi "persikan" väriseksi. Se toinen liemi…ei tullut edes beessiä! Ja minä tuhtasin sen mössön kanssa melkein vuorokauden! Ehkäpä sienivärjäys ei oo mun juttu. Vai pitäisikö mun opiskella sitä ennen ensi syksyä?


 


P.S. Koska täällä blogissa ei edelleenkään ole mitään asiallista asiaa eikä edes kässyjä niin The Lankakaupan uutisia kannattaa käydä vilkaisemassa Anjalinin Facebookissa täällä.

maanantai 29. elokuuta 2011

Mohairia ja kyltyyriä



Ylläripylläri: Susun Silmukoissa on esiteltävänä käsityö!


 


Olenpa tikutellut uudesta teeteen Lumi –langasta huivin (sorry – kuvaustausta ei oo kovin esteettinen).



Puikoilla 4½ (Knit Pro pyöröt), menekki 4 kerää (miinus 3 metriä).



 Lumi on unelmankevyt lanka, joka sisältää 75% super kid mohairia ja 25% silkkiä. 25g:n kerässä (6,75eur) on 125 metriä ja siinä on kuusi utuista väriä:


 


Tapani mukaan neuloin nuo reunukset ensin ja sen jälkeen huiviin mittaa niin paljon kun lankaa oli. Huivin koko on n. 50x160 cm.


 


Malli nro 3 uudesta teeteen Verkkolehdestä. Jos et ole vielä tilannut niin se onnistuu kilkkaamalla TÄSTÄ. Lehti ilmestyy kolme kertaa vuodessa.


Neuloin reunusta yhden mallikerran ohjetta vähemmän ja olisin voinut tehdä vieläkin lyhyemmän. Olkoot kuitenkin kun jostain syystä purkaminen ei edelleenkään ole mun lempijuttuja…


Ja missä neuloin? Autossa, mökillä, kotona, veneessä… Tämä on Hullun Huivivuoden nro 21.


Kesän viimeisen lauantaivapaani vietin taas veneessä. Miten ihmeessä mä aina itse keksin ne veneilyjutut? Pitäiskö mun alkaa tykkäämään veneilystä? No jos on kaunis ilma ja illaks pääsee tukevalle maan kamaralle niin miksikäs ei… Varsinkin kun veneillen voi välttää ruuhkat, jonotukset, helteen ja ihmismassat.


Missä siis oltiin? Tietenkin Turku Culture Tall Ships Regatan suuria purjelaivoja katsomassa Aurajoessa! Kiitos Äiti kun kerroit et jokeen pääsee veneellä! Mukana paras ystävä lapsuudesta (joka pyyhki liikutuksesta silmäkulmiaan kun Ruissalon suunnalta tullessa Turun silhuetti alkoi näkymään…).


 Laivakuvia on Karvisen kamerassa noin tsiljoona, mutta tässä muutama yleismakupala teille, jotka ette nähneet paatteja joelta:


 


Turusta Åboon matkustetaan Förillä. Mainoslause huvitti. Joku saattaa tästä kuvasta tunnistaa myös meidän äidin komiat pelakuut.


 


Surullisenkuuluisa Myllysilta kuulemma avataan liikenteelle ihan lähiviikkoina. Tässä teimme U-käännöksen.


 


Ja palattiin takaisin tulosuuntaan:



Kotimatkalla nähtiin vielä muitakin innovatiivisia kulttuurialuksia:


 


Reissu kesti kolmisen tuntia (=sopiva veneretken kesto). Kotiin tullessa kerättiin ruoka (=kanttarellit) pihalta ja tehtiin niin gourmettia luomusapuskaa ettei varmaan sais edes Kaskenahteesta!


Ruuan vähän laskeuduttua poltettiin kesän aikana kertyneet risut. Olihan Elotulien aika eikä edes metsäpalovaroitusta. Hiilloksessa sitten illam pimeydessä kypsyi (kyseenalaisesti) rosvopaisti ja juurekset. Vasta Sunnuntaina huomattiin että kulttuuriviinit oli unohtuneet pöydästä. Karmee moka!


Sunnuntaina ilma oli sumppurainen ja meri möykkyinen. Päätimme jättää laivojen saattelun Grangrundeteilla väliin. Palasimme kaupunkiin jo illansuussa. Mökkikausi jatkuu vielä, mutta tästä lähtien The Lankakauppa on auki myös lauantaisin. Uusia syksyn lankoja tulla putkahtelee puotiin päivittäin. Tässä tänään tulleista pienet maistiaiset:


 


Frillaa hopeahippujen kera…


 


Ja Regian Sukkalankaa…


Matalapaineessa on kiva käpertyä soffannurkkaan neulomaan kun viikonloppumuistoissa on näin sininen taivas!