Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista! Uusi pusero oli koekäytössä heti sunnuntaina, kun äidin kanssa lähdettin kohti Porvoota ja Tekstiiliteollisuuden jälleenmyyjäkokousta. Varsinkin tähän aikaan vuodesta moiset sunnuntaityöpäivät ketuttaa suunnattomasti – arvatkaapa kuka mieluiten viettäisi aurinkoisen vapaapäivänsä mökillä? Onneksi äiti lähti matkaseuraksi!
Ensimmäistä kertaa elämässäni olin meossa Porvooseen, joten olimme varustautuneet netistä printatulla ajo-ohjeella, navigaattorilla ja kartalla ja matkaan varasimme runsaasti aikaa, jotta meillä oli eksymisvara. Matkamusana kuunneltiin Edtih Piafin säveliä suomeksi ja välillä kommentoimme navigaattoritädin herjoja. Täti kun oli vähän ulalla kun ei tunnistanut uutta moottoritietä… Perille löydettiin kuitenkin hienosti ja kun ajoimme sillan yli Porvoon vanhaan kaupunkiin niin kyllä harmitti, että jätin kameran kotiin! Kännykameralla yritin ikuistaa näkymiä – tuli ihan sellainen olo että nyt ollaan ulkomailla! Yhtään ei enää harmittanut parin tunnin autossa istuminen!
Teeteeshop löytyi helposti (Rouva Navigaattorikin kertoi että ”Olet perillä”). Laitoimme auton parkkiin ja lähdimme kiertelemään vanhaa kaupunkia. Kirkossa oli jumalanpalvelus meneillään joten ihailimme kirkkoa vaan ulkoa.
Yhdeltä palasimme upeaan valoisaan ja tilavaan myymälään ja saimme muiden lankakauppiaiden kanssa kuulla syksyn neulemuodista ja lankauutuuksista. Välillä pääsimme 1800-luvulle, kun silloinen kauppiaan rouva kertoili elämästään ja Porvoon tapahtumista vuonna 1809. Nykypäivään ja tulevaan syksyyn palattiin kivan neulemuotinäytöksen myötä. Pienet ja vähän isommat mannekiinit esittivät meille syksyn neulemalleja. Lopuksi saimme hypistellä uusia lankoja ja tehdä ostoksia myymälässä.
Syksyn neulemuodin kerrottiin olevan aiempaa värikkäämpää. Luonnonvärejä piristää voimakkaat violetit, vihreät ja hehkuvat punaiset ja sinisen eri sävyt. Ylelliset luonnonmateriaalit eri sekoituksina ovat edelleen suosittuja. Merinoa…alpakkaa…silkkiä…kahsmiria…nam ja lääh! Oma kokemukseni parilta aikaisemmalta vuodelta on ollut se, että vaikka yleisesti muotivärit ovat olleet ankean harmaita, niin syksyn neuleisiin valitaan joka tapauksessa jotain piristävämpää. Iltojen pimetessä tarvitaan punaista! Ensi syksynä neulotaan isoja jakkuja, pikkupuseroita ja kuten ennenkin suuria myssyjä ja huiveja. Ja kauhistus – pompulaa on entistä enemmän…
Teeteelankohin on myös tulossa muutama uusi ihanuus. Babyalpakka ja silkkiä taiteilijoiden käsin maalaamana kahdeksassa värissä sekä lenkkialpakkaa. Vaikka kesä on edessä niin odotan jo syksyä!
Tilaisuuden päätyttyä aurinkoinen sää houkutteli meidät vielä kiertelemään Porvoon mukulakivikatuja. Poikkesimme terassille herkulliselle mustikkakakulle ja kahville ennen kotiinlähtöä. Taas tuli sellainen fiilis että tällaista ei voi olla Suomessa!
Kotimatkan alkaessa annoimme Rouva Navigaattorille suunvuoron. Se oli tulomatkalla yrittänyt ohjata meidät kolmoskehälle, joten ajattelin että kai se sitä kautta kotiinkin ohjaa. Monta kilometriä ajettiin ja tie muuttui koko ajan pienemmäksi kinttupoluksi…Toisella puolella oli metsää ja toisella puolella joki. Äiti oli sitä mieltä, että kohta ollaan varmasti Venäjän rajalla…Minä kuitenkin katsoin kelloa ja aurinkoa ja totesin että länteen ollaan menossa (vähän niinku Crocodile Dundee). Rouva N. vaikeni… Ja me eksyneet kikatettiin ihan hervottomana! Oli ollut vähän puhetta, että tavattais ystäväni matkalla kun ollaan samalla suunnalla menossa vastakkain jossain vaiheessa. Olin juuri sanonut et ”Jos se Ellu nyt soittaa niin en kyl vastaa! Mä en kehtaa kertoa että me ollaan eksyksissä”. Ja sit se puhelin tietty soi… ja mä vastasin. Yritin kuvailla missä me ollaan ja multa kysyttiin et ”Onks teijän oikeal puolel kaks kirkontornii”? Siis miten voi olla mahdollista, että turkulainen, joka on asunut viimeiset kakskyt vuotta manseessa ja ulkomailla voi heti tietää missä me oltiin vaikka me oltiin KESKEL EI MITTÄÄ!
Saimme tiukat ohjeet ajaa suoraan kunnes tulee liikennevalot ja edelleen suoraan ja seuraavista valoista oikealle ja parkkiin Nesteen pihalle. ”Ja sit pysytte siäl! Mä tulen kymmenen minuutin päästä.” Me oltiin jouduttu Keravalle! Voi sitä riemua ja kaakatusta kun eksyneet matkalaiset näkivät pelastajansa! Saimme lisäohjeet kotimatkaa varten ja pikaisten kuulumisten vaihdon, valokuvien ja halausten jälkeen lähdimme kotimatkalle. Äiti kyllä innoissaan oli hypätä vieraan auton kyytiin…
Kun viimein löysimme ensimmäisen Turku-kyltin laitettiin Lasse Mårtenssonin merelliset laulut soimaan täysillä (tää on vaihtoehtoinen tapani ilonpurkauksiin silloin, kun saippuakuplien puhaltaminen on mahdotonta). Laulaen ja nauraen kiisimme kotia kohti. Pysähdyimme vielä kerran hauskuuttamaan levähdyspaikalla olevia rekkakuskeja:
Tää kuva lähetettiin Keravalle todisteeksi siitä, että me löydettiin kotiin!
Sain hillittyä ostohimoni Porvoossa kun pitää säästää rahat Prahanmatkalle. Tassu sai kuitenkin tuliaisiksi uuden hienon ruokakupin:
Illalla aloitin pakkailun matkaa varten. Miten mahtaakaan käydä ulkomailla, kun kotimaassakin onnistun eksymään? Onneksi Karvinen on luvannut pitää musta huolta. Ja Rouva N. saa luvan jäädä tänne!
Prahaan on luvattu loppuviikoksi sadetta ja ukkosmyrskyjä…Niin mun tuuriani. Jos jossain päin maailmaa tarvitaan vettä niin Susu sinne vaan lomalle! Ihana Karvis oli etsinyt netistä mulle sellaisen sääennusteen, jossa luvataankin aurinkoa. Mä uskon sitä.
Hauskaa Vappua kaikille!
Tavataan taas ensi maanantaina
(jos mä löydän kotiin).
P.S. Edit ja tiedoksi että tänään saa vielä akuuttiin vappulankapulaan apua viiteen asti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!