torstai 23. huhtikuuta 2009

Varma tapa saada ahdistus...


...on mennä matkakuumeisena viikkoa ennen matkaa nälkäisenä ja väsyneenä juuri avattuun ostoshelvettiin! Kävin eilen Skannssissa – se kun on sopivasti kotimatkan varrella…


 


Parkkihallikammoisena etsin tietenkin parkkipaikkaa maan päältä, mutta eihän sellaista löytynyt. Pyörittyäni pari kierrosta liikenneympyrässä annoin periksi ja ajoin parkkihalliin. Painoin tiukasti mieleeni auton sijainnin ja menin ylös...


 


Suu kummastuksesta ja hämmästyksestä ammollaan kuleksin ympäri ja ämpäri. Tarvis olisi ollut ensinnäkin kengille (aina vaan mun mielestäni hyvät kengät on reissussa kaiken A ja O). Kenkäkauppoja sieltä löytyikin kivasti. Vaan ei yhtään avuliasta myyjää! Seuraava tarve olisi ollut kevättakki…ou nou. Ruuhka ja ihmispaljous on mulle ihan kauheaa (paitsi mun omassa puodissa – siellä ruuhka on kivaa ja ruuhkaksi luetaan kolme asiakasta talossa yhtä aikaaSilmänisku


 


Pakenin paikalta ahdistavasta väenpaljoudesta takaisin parkkihalliin…ja auto oli tietysti teillä tietämättömillä! Siispä vinkki: Miten löydät kadonneen auton parkkihallista? Kuleksit ympäriinsä painellen autonavaimen avausnappulaa ja katsot missä päin valot vilkkuu! Ulos ajaessa KAIKKI tiet olivat yksisuuntaisia. Parin melkein-kolarin jälkeen selvisin ulos ja kotiin.


 


Jaa et ostinko jotain? Joo totta kait! Litran maitoa ja puoli kiloa porsaan filesuikaleita Tassulle…


 


Kotona katsoin uudelleen kaapit ja löysin yhdet uudet farkut ja kahdet caprit ja ihan ookoo takin ja oikeastaan parit sisäänajetut kengätkin… Onko mun muka pakko mennä kauppaan???


 


Nyt tulee anteeksipyyntö kaikille, jotka ovat ottaneet herneet nenäänsä kun olen kutsunut Saloa tuppukyläksi! Huomisiltana menen Andiamoon kenkäkaupoille ja Nedoon paitakaupoille… Sieltä saa varmasti palvelua ja laatua ilman ruuhkaa!


 


Tänään oli taloyhtiön yhtiökokous. Aiheutin varmasti pahennusta neulomalla sukkaa koko ajan:


 


Uudet terät vuoden ekoihin Tofutsies-sukkiin. Puhki oli entiset mutta eipä langassa olekaan vahvistavia tekokuituja… Menekki teriin 33 g. Ei paha – kerästä sai yhdet sukat ja vaihtoterät ja parsimiseenkin jäi vielä 14 g


 


Ankean kokouksen jälkeen yhteinen (talon vanhimman asukkaan julkituoma) ajatus oli että vaikka yhtiön asiat on päin peetä – maa painuu, vesiputket katkeilee, ilmastointi ei toimi, vastike on kallis  ja rakentajavastuuasioista ollaan taas menossa oikeuteen niin meillä kaikilla on ihanat naapurit! Ja kenellä muulla on mahdollisuus omasta ikkunastaan seurata joutsenten pesintää! Luulen, että sain sukankutomisen anteeksi kun tuli ilmi, että mun makkarin lattialla on vähän yli kymmenen astetta pakkasellaJ


 


Ihanista naapureista puheen ollen kiitokset C:lle, jonka värvasin ottamaan kuvan viikon toka valmistuneesta:


 


Ettei vaan totuus unohtuisi niin tää on tehty kahdesta jämäkerästä. Pompulakeeppi pienempi. Menekki 128 g. Tiskityönä syntyi tää kun näytin muutamille miten pompulaa neulotaan…


 


Mut nyt on Linen työn alla. Pakko saada edes yks neule matkaan! (29.4.-3.5. lue: puoti kii)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!