Kesän toinen ”tykyviikkoni” on takana. Mukavaa ja rentouttavaa on ollut ja sääkin on ollut mainio – yhdeksässä päivässä on ollut kolme kokonaan sateetonta ja lämpöä on piisannut liiankin kanssa.
Viime sunnuntaihin mennessä kaikki matot oli pesty. Niiden kuivaksi saaminen olikin sitten eri juttu. Liikuntaa saatiin, kun mattoja kuskattiin narulle ja suojaan sadekuurojen välissä. Välillä kesken saunomisenkin pihalla viuhahteli alaston matonpelastaja… Näin syyskesällä on muutenkin tosi kosteaa. Aamukasteen kuivuminen kestää pitkälle päivään ilman sateitakin.
Maanantaista alkaen alkoi viikon toinen projekti. Joka aamupäivä vietimme muutaman tunnin näiden parissa:
Aina silloin tällöin tikuttelin vähän. Näistä toinen on valmistunut yhden onnettoman kalareissun aikana ja alkuviikosta tuli valmiiksi toinen. Mökkisukat Maijanjämistä. Puikot 3 ja menekki
Myös noitalientä piti alkaa keittelemään. Käävät oli pilkottu jo edellisellä viikolla. Mistä muuten johtuu, että blogikuvaajaa on miltei mahdotonta saada pilkkomaan salaattiaineksia, mutta kääpien siivuttamiseen fileveitsellä hän tarttui ihan pyytämättä?
Ulkogrillissä keittelin kääpäsoppaani kaksi tuntia:
Seuraavana päivänä siivilöinti, alunat joukkoon ja liemi kuumaksi uudestaan. Edellisen päivän koevärjäys (pieni nöttönen luonnonvalkoista Maijaa) näytti lupaavalta… Tässä se varsinainen lanka liemessään:
Ja mitä siitä syntyikään?
Jälleen ”kaunista” vauvan ripulikakan väristä lankaa… Toinen vyyhti on värjätty jäljellä olevassa liemessa. Toteutin itseäni tällä kertaa laittamalla vyyhdin solmuun ja lisäsin liemeen merisuolaa ja etikkaa… Jostain syystä blogikuvaajalla on ollut hauskaa touhujani seuratessaan… Onnettomana päätin ettei enää ikinä mut kai mun syksyllä pitää vielä kokeilla joitain seitikkejä…
Tassun paluu arkeen tulee varmaan olemaan ankeaa. Se on nyt saanut viettää lähes kolme viikkoa oikeaa kissanelämää mökillä. Uskoisitteko, että tämä kuono kulmikkaana sateen loppumista terassin tuolissa odotteleva suloinen otus on todellisuudessa Karmea Kyyntappajakissa?
Tiistaina näin että sillä oli saalis. Kauhuissani kiljuin Karvisen paikalle ja kyyhän Tassulla oli hampaissaan. Tassu sisälle ja pari tuntia seurattiin onko lähtö eläinlääkäriin edessä. Kissa oli ihan normaali, ei aristellut mitään eikä saanut muitakaan oireita. Ihmetteli vaan miksi se suljetaan sisälle kesken metsästyksen… Karvinen viimeisteli Tassun työn ja hautasi madon kompostiin. Siitä päivästä lähtien meikäläinen on pysynyt poissa mustikkapuskista ja metsästä… Pihalla kuljen kengät jalassa kauheasti tömistellen.
Keskiviikkoiltana käytiin veneellä Paraisilla hakemassa Nauvossa lomaileva manselaistunut lapsuudenystäväni kyläilemään. Tuliaiset olivat runsaat ja hauskin juttu oli tämä Mökötyskivi:
Sitä kuuluu puristella kun oikein hatuttaa. Tällä lomalla kiveä ei ole tarvittu, mutta olen varma, että ajan myötä se kyllä muotoutuu pyöreäksi.
Torstaiaamuna lähdettiinkin veneretkelle Vepsään. Helteessä hikoillen kiivettiin kapeaa kalliohalkeamaa pitkin näköalapaikalle, josta oli komeat näkymät yli tyynen Airiston.
Kotimatkalla kierrettiin vielä Kakskerta. Matkalla pysähdyttiin kuvaamaan Kulhon saaressa olevaa vanhaa poikakotia. Tähän rakennukseen sijoittuu Leena Landerin romaani Tummien perhosten koti ja myös kirjasta tehty elokuva on tuolla filmattu. Kotirantaan päästyämme kaikilla oli kiljuva nälkä joka taltutettiin lähiluomuruualla. Eli taas meillä tarjottiin uusia pottuja kera kanttarellisoosin.
Perjantaiaamuna saari raikasi kun meikäläinen kiipesi katolle laulaen ”Pieni nokityttö vaan..” Savupiippu rassattiin näillä vehkeillä:
Iltapäivällä palautimme vieraamme Paraisille. Samalla reissulla haettiin rautakaupasta uudet kiuaskivet. Nyt taas kelpaa saunoa kun savu menee piipusta ulos ja kiukaasta tulee entistä paremmat löylyt!
Eilen päätin viettää ”en tee mitään” –päivän. Heko heko. Mun tapauksessa se tarkoittaa ruuanlaittolakkoa. Sain Karvisen bravuuria eli muurinpohjapannulla paistettua pyttipannua. Oma projektini jäi seitsemän terassilautaa kesken kun puuöljy loppui kesken.
Toiset mökkisukatkin valmistuivat. Maijanjämiä edelleen. Koko mies, menekki
Iltapäivällä aloin jo pikkuhiljaa ajatella töitäkin. Suunnittelin vähän kesälankahyllyjen tyhjennysmyyntiä ja Knit Pro –tilausta (toiveita saapi esittää vaikkapa sähköpostilla).
Illalla auringonlaskua katsellessa mulle tuli ihan tippa linssiin kun Karvinen sanoi että on ollut ihanaa viettää lomaa yhdessä. Minä kun poden vähän huonoa omatuntoa siitä, että kun mulla on vapaata niin haluan vaan mökille ja täällä oleminen on yhtä alituista työleiriä. Onneksi meitä on kaksi yhtä mökkihöperöä!
Aurinkoa, uimista, saunomista, grillailua…tätä olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta ihan oikeasti tuntuu jo mukavalta palata töihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!