Sukkasadon päätöspalaveria vietettiin äidin kanssa torstai-iltana. Kuvattiin kimpassa satokauden viimeiset jalattimet. Aika monta paria kumpikin sai valmiiksi ja kaksi kuukautta kului yhdessä hujauksessa! Lapaskuu me kuitenkin päätettiin jättää väliin ja mä luulen loppujen keskeneräisteni kanssa osallistuvani seuraavan kerran Fufoiluun, mikäli sellainen järjestetään.
Äiti palasi huopatossujen pariin. Edelliset tossut hän neuloi multa lainatuilla Knit Pro:n 5½ pyöröillä ja oli sitä mieltä, ettei pyöröpuikot ole häntä varten. Seuraavat huopikkaat on jo puikoilla ja niitä varten annoin mukaan pyöröjen lisäksi ihan tavalliset muoviset 5½:n puikot. Kului pari tuntia ja sain hassunhauskan tekstarin: ”…syösö puhko t on paremmat…Ota selvää pop saat”. Tulkkasin sen sit niin et pyöröt on sittenkin paremmat! Noin on käynyt mullekin – muutama vuosi sitten en olis voinut kuvitellakaan neulovani pyöröillä yhtään mitään ellei ole pakko! Ja edelleen olen niin kieroutunut, että tykkään saumojen ompelusta…
Lahjaksi menossa palmikkohuopatossut. Minä assisteerasin ompelemalla saumat (kun kerran tykkään siitä) ja huovuttamalla. Vähän enemmän olis voinut huopua mutta menkööt Heinälatoon tällaisenaan. Seuraavat on jo puikoilla.
Sukkasadon alkumetreillä äiti teki mulle Aloeverasukat ja nyt oli mun vuoro tehdä äidille säärystimet Kipuapusilkkivillasta. Ajattelin, että kun ne sääret oli koko kesän auki ja äidillä on vaan yksi lainasäärystin Pirkolta niin pitäähän hänen saada säärystin kumpaakin jalkaan. En muista koskaan aikaisemmin säärystimiä tehneeni. Vähän meititytti miten monta silmukkaa ja kuinka pitkä säärystimen kuuluu olla. Kai noi ihan käyttökelposet ovat:
Puikot nro 3 (3 metallista ja 2 bambua), menekki jotain vähän yli 100g (kyl mä punnitsin mut unohdin merkitä muistiin), malli vanhasta kierresukasta summanmutikassa kavennellen. Tarkoitus oli, että säärystimet voi vetää polven yli jos sattuu sillä suunnalla kolotusta olemaan. Nimpparilahjaksi nää annoin…nimipäivä on kyl vast joulukuussa mut kerrankin olen ajoissa! Pottulaariin menevät myös.
Mulla on jo pari viikkoa ollut sellainen tunne, että nyt on vuoden sukkakiintiö täynnä. Vaan miten mahtaakaan käydä? Kaisan blogista luin, että A.Cookien paljonpuhuttu sukkakirja on käännetty suomenkielelle ja äiti haki sen Suomalaisen Kirjakerhon myymälästä torstaina.
Ihania sukkajuttuja pilvin pimein! Saas nähdä miten monta päivää sukkapuikot saa olla rauhassa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!