Olen saanut Edinalta ja Jaanalta haasteen: ”Neljäs kansio, neljäs kuva”. Vuodenvaihteen tietskahässäkän vuoksi koneella on vaan uusia kuvia. Neljännen kansion neljäs kuva on ihan yhtä harmaa, kuin koko viikko:
Tämä on otettu alkuvuodesta, tammikuussa siihen aikaan, kun uudenvuodenlupaukset vielä muistettiin eli sunnuntaisella kuntoilulenkillä Ruissalon Saaronniemestä Airistolle päin. Päivä oli harmaa ja me haaveiltiin jäiden lähdöstä ja mökille pääsystä parin kuukauden kuluttua.
Tällä kertaa en laita haastetta eteenpäin. Mutta jos tykkäät niin ota mukaasi. Toivottavasti teiltä löyty vähän hauskempia kuvia...
Edelleen me haaveillaan samoista asioista. Kuntoilu on unohtunut eikä jäät lähde.
Viime sunnuntaina teimme ”kotiseuturengasmatkan”. Päivä oli yhtä harmaa, kuin haastekuvassa. Ajoimme pieniä teitä pitkin Piikkiöstä Marttilaan. Matkalla nähtiin iso määrä metsää, peltoa, vaalimainoksia ja ränsistyneitä latoja.
Koska ne jäät ei lähde niin me lähdettiin hakemaan avovettä. Ensimmäinen kohde oli Koski TL:
Nähtiin me vettä. Sitä tuli taivaan täydeltä…
Koskelta ajettin Salon läpi (!?! = mä olen aina vannonut et jos mulla on vapaapäivä niin en mä ainakaan Saloon mene...) Teijolle. Teijon Hamarijärvellä pysähdyttiin. Räntää vihmoi, tuuli, palelsi. Ankeaa. Että olikin mukavaa päästä takaisin lämpimään autoon sukkakurssin kotiläksyn pariin!
Teijolta jatkettiin Matildedahlin ruukkialueen rantaan. AVOVETTÄ!!!
Jäät lähtee ihan varmasti joskus… Kotiuduttiin Kemiön ja Sauvon kautta. Matkalla ylitettiin Strömman kanava – kuulemma ainoa paikka Suomessa, jossa voi havaita vuoroveden.
Pikkuisten routavaurioisten teiden (ja kotiläksyjen) takia olin lähes koko matkan merisairaana... Jostain ruotsinkielisestä varoituskyltistä luimme: Gupp - Töyssyjä. Sen jälkeen Karvis varoitti mua töyssyn tullessa huutamalla jotta "GUPP"!
Reitin maisemat olisivat varmaan aurinkoisena päivänä ollet upeat! Mutta kuka nyt suostuisi kauniilla ilmalla istumaan autossa viis tuntia? Ja kun ne jäät viimein lähtee niin meillä on muutakin tekemistä...
Koko viikkoa oli yhtä harmaa. Keskiviikkona oli sukkakurssin viimeinen kerta. Mitä opin tällä kertaa? PURKAMISTA!
Kantapään ensimmäinen virhe olisi vielä voinut mennä purkamati, mutta loppujen lopuksi oli pakko antaa periksi… Edes Piiku ei suostunut purkamaan, joten oli pakko tehdä homma itse… Kyllä ne valmiiksi tulee – lupaan. Ainakin ennen ensi syksyn jatkokurssia, jolle open kauhuksi ollaan kaikki ilmoittautumassa!
Hassua, miten sitä luulee osaavansa jotain ja kun menee kurssille, huomaa miten vähän sitä osaakaan! Monta pientä ja isompaa asiaa tuli opittua ja kurssimonisteisiin pitää perehtyä vielä monta kertaa ajan kanssa ja ajatuksella. Kiitos Piikulle, Ritvalle, Marille ja muille kurssikavereille seurasta ja Anna-Maijalle hyvästä opetuksesta!
Sukkakurssilta kotiin palatessa huomasin jotain kummallista meidän pihalla:
Sieltä ne vaan putkahtelevat läpi kinosten!
Olen siirtänyt kellon lisäksi myös itseni kesäaikaan. Siihen kuuluu käynti Turun Toril Lindrothin kojulla perjantaiaamuisin. Tassu olis mielellään lähtenyt mukaan:
Tänään viimein paistoi aurinko! Kotimatkalla löysin:
Äiti hei! Mä voitin tämänkin vuoden leskenlehtikisan! Kyl se kesä tulee…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!