Itsenäisyyspäivän kättelyneuleeksi valitsin Kauneimpien Käsitöiden Abc 2 (Helpot &nopeat käsityöt) –lehdestä mallin 16. Lankana Adriafilin Mistero.
Hartiahuivi oli tosissaan helppo neuloa ja nopea. Lauantaiaamuna kursin saumat ja kokeilin erilaisia pukemistapoja. Tämänhän voisi pukea myös huppuhuiviksi:
Piti ottaa kuva myös edestä, mutta juur sillä hetkellä kameran akku irtisanoutui. Jospa lisään kuvan myöhemmin? Tää olis sit HHV 34!
Lanka oli mukavaa neulottavaa ja edistyi nopeasti seiskan Knit Pron puikoilla. menekki tasan 250 g eli 5 kerää (4,90 eur/kerä). 50g:n kerässä oli 90 metriä, koostumus 53% villaa ja 47% akryyliä. puikkosuositus 7 ja 14 s/10 cm. Alkaako tää puodinpitäjä pehmetä kun melkein puolimuovinen lanka tuntuu ihan kivalta? Sain langan käytettyä tarkalleen, kun viimeisen kerän alusta neuloin ensin tampin ja pistelin sit loppulangalla huivia niin pitkään kuin lankaa riitti. Emmää nuuka langan suhteen oo mut... Taas pitää varmaan muistuttaa et ku mulla ei oo lankaa tarpeeks niin pitää nuukailla
Ennen viikonloppua halusin myös saada valmiiksi sytomyssyn ystävälle:
Toivottavasti on passeli! Lankana Sirdar Snuggly Baby Bamboo, 95m/50g, menekki 45g. Tähän kokeilin ensimmäistä kertaa uusia Knit Pron nro 4 kuutiopuikkoja. Kuutioilla neulominen tuntui ensin hassulta, mutta se luvattu tasainen jälki ainakin onnistui. Oma käsialani kun ei ole mitenkään hyvä ja yleensä kaikki neuleet on pakko kastella tai ainakin suihkutella ennen julkistamista. Tälle en tehnyt mitään. Seijasiskon blogin myssyohjeista kävin valikoimassa mallin. Virkkaamalla olisi tietty tullut nopeammin valmista, mutta neule joustaa paremmin ja on todennäköisempää saada edes jotenkin sopivan kokoinen päänpeitto. Kukkaset jätin tekemättä kun ajattelin ettei saaja moisista krumeluureista varmaan piittaa…
Viikonloppu menikin enempi uunin vieressä ilman puikkoja. Lauantaina Majakkarannan sikalassa tehtailtiin epämuodostuineita porsaita. Toivottavasti kukaan aktivisti ei kuvannut ikkunan takana kun taikinassa oli liian vähän jauhoja… Kummityttöä oli ikävä leipomissession aikana. Pienestä pitäen kun ollaan ne piparit yhdessä tehtailtu. Ja nykyään olen paljon suvaitsevaisempi sottapytyille taikinansyöjille kuin joskus kakskyt vuotta sitten… Perinteistä kuitenkin pitää pitää kiinni = poltin viimeisen pellillisen ja kuuntelin Eppuja C-kasetilta JA tein broiskusta ruokaa jälkeen. Ja on kait ihan samantekevää minkä näköisen lätyn päälle juhannusvieraat sen homejuustonsa läästivät! Tänään oli vuorossa tähtitortut, joita en onnistunut pilaamaan. Joulumieltä kävin etsimässä Kakskerran kirkosta äidin ja isän kanssa Kauneimpien Joululaulujen parissa. Täällä ei ole ”maas hanki” eikä ”järvet (puhumattakaan merestä) jäässä” mutta se tulee kuitenkin…
Mukavaa Joulunalusaikaa!
