Viikonloppuna tein jälleen pikavisiitin Hämeeseen. Tällä kertaan en ajanut harhaan melkein ollenkaan…
Syy tämänkertaiseen reissuun oli - mikäs muu kuin taas yksi ystävä täytti pyöreitä:
Tässä se viime postauksen kolmas ujopiimä. Sisällä ei ole glögiä vaan jotain jalompaa. Karvinen moitti heti mun viitosen olevan nurin, mutta ei kait näin nuori vielä voi osata kirjoittaa täydellisesti. Nenäkin on poskella, mutta se ei ole punainen, kuten etukäteen suunnittelin
Tähän ystävääni tutustuin myös tekuaikojeni alkuvuosina. Joku tunsi tyypin, joka tiesi kaiken tietokoneista ja pyysi tätä herättämään henkiin kakskasikutoseni, jonka kovalevyn olin onnistuneeti formatoinut. Korjauspalkka taisi olla keskikalja alakerran baarissa… Baarissa odotteli kyseisen herran silloinen tyttöystävä ja mä mietin se miten niin mukavalla tyypillä voi olla niin veemäinen akka! Tunne oli molemminpuolinen monta vuotta, kunnes eräänä keväisenä aamuyönä istuttiin rotvallin reunalla ja huomattiin et meillä on yksi yhdistävä asia (silloin kadoksissa olleiden poikaystävien lisäksi). Molemmat kuunneltiin Hectoria! Nykyään mulla on kunnia olla tämän pariskunnan pojan kummitäti!
Oli taas mukavaa nähdä ystäviä. Jos ei näissä ikääntymisasioissa muuta hyvää ole niin ainakin tavataan ystävien kanssa vähän useammin kuin kerran vuodessa mökillä. Sain jälleen kerran taas kuulla naputusta iänikuisesta neulomisestani. Pahinta taisi olla se, että tartutin huonot tapani…
Se en ole minä!
Juhlissa oli hyvä meininki. Pelattiin Afrikan Tähteä ja Inkan Aarretta ja kuunneltiin Eppujen ensimmäisiä levyjä (vinyyliltä) ja kummipoika pogoili ihan samaan tyyliin kun me silloin kahdeksankytluvulla
Eilisiltana kotisoffalla viimeistelin oman ”juhlaneulomukseni” eli röyhelötossut:
Lanka: Zara, menekki n. 150 g ja röyhelöissa Can Can 30g. Eiks ookki kivat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!