"Iloisen harmaata" eli mökkikauden päätös

Mökkikauden päätösviikonloppu vaihteli iloisen aurinkoisista tunnelmista "iloisen" harmaisiin - jossain vaiheessa miltei pimeisiinkin tunnelmiin.

Iloisen harmaa Salkkari oli viikonlopun mökkineuleena. Tänään viimeistelty:

Tiedän: Ei mitään uutta pilvisen taivaan alla, mutta kun yhtään tällaista ei ollut tällä hetkellä mallina puodissa niin... Lankana teetee lumi colour, menekki 52g ja ohjeeni mukaan tein pilkulleen.

Perjantaina päästiin saareen ihan mukavasti valoisaan aikaan. Aurinkokin näyttäytyi jossain muualla ja kun tulet oli sytytetty hellaan niin Tassu jo odotteli sienimetälle:

Kivaa oli vaikka saalis olikin surkea. Eikä ollenkaan ihme kun apulainen etsi suppilovahveroita puusta eikä maasta:

Muut viikonlopun saaliit olikin parempia: 1 myyrä, 1 metsähiiri ja kolme komeaa ahventa. Kaiken tämän jälkeen uni maistui:

Lauantaina laituri saatiin talvikuntoon. Jo monen vuoden kokemuksella ja Karvisen perusteellisella etukäteissuunnittelulla homma sujui mainiosti. Suurimmat haravoinnitkin tuli hoideltua, tynnyrit tyhjennettyä ja ulkomööpelit kannettua suojaan. Hyvä niin, sillä yöllä alkoi rankkasade.

Illan pimetessä sauna lämpesi, hellan uunissa kypsyi "kaapintyhjennyskarjalanpaisti" ja ulkotulia sytytettiin. Pyhäinmiestenpäivän kynttilät olin vienyt sukulaisten haudoille jo torstai-iltana. Lauantaina vietettiin myös pyhäinkissainpäivää ja kynttilä sytytettiin myös Sissi-kissalle:

Sunnuntaiaamuna tyhjennettiin kaapit ja viimeisteltiin mökki talviteloille. Koko päivän sielunmaisema näytti ankean harmaalta:

Vastaranta oli välillä melkein kokonaan näkymättömissä:

Puolen päivän jälkeen oltiin valmiina lähtöön. Vain yksi oli joukosta poissa. Tassu se vaistosi mökkikauden pättymisen ja pysyi piilossa. Tiedettiin, et sillä on pakko olla nälkäkin vaan kotiin se ei suostunut tulemaan. Alkoi piiitkä odottelu. Yritettiin "venetemppuakin". Lastattiin kaikki kamat veneeseen ja lähdettiin viemään niitä autoille. Oltiin ihan varmoja, et kyllä se katti takas tullessa jo odottelee... Odottelihan se, mutta meidät nähdessään meni uudelleen piiloon.

Alkoi tulla pimeää. Nälkäkin oli ja kylmä. Katti kävi muutaman kerran ovella, mutta kääntyi aina pois. Alkoi huumori loppua. Kiukutti. Teki mieli karjua metsään et "haluutko kesäkissaks?" Soitettiin mummille, jolle Tassu haluaa yleensä aina sanoa terveiset. Ei kissaa. Harmitti kun vietiin autoille kaikki kässytkin ja tietsikat. Olishan niiden parissa odottavien aika ollut paljon lyhyempi. Minä pelasin korteilla pasianssia niin kauan kuin oli vähänkin valoisaa. 

Viimein Karvis keksi juonen: Kun katti seuraavan kerran tulee ovelle niin kumpikaan meistä ei näyttäydy. Ovi vaan auki ja kun kissa on sisällä niin narusta kiskaistaan ovi kiinni. Jos ei muuta niin suunnitelman toteuttaminen kuulosti hauskalta.

Koska sähkötkin oli katkaistu eikä pasianssi enää kiinnostanut niin päätin sen surkean sienisaaliin siivota siinä ajan kuluessa. Otsalampun valossa:

Tulihan se kissa viimein. Ovihuijaus toimi ja pimeässä päästiin viimein lähtemään kotimatkalle. Kopassa kiukkuinen Tassu ja muuten vaan kylmissään, nälissään ja pahantuuliset Susu ja Karvis venekippareina. Kotosalla sentään jo vähän hymyilytti kun uupunut katti makoili tyytyväisenä ja massu täynnä herkkuja omassa pedissään:

Miten tuolle nyt voi olla vihainen?