keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Lempipaikka * 2 ja muutama pääkappale

Hih - tällä kertaa blogin tekstit menee ihan väärin päin. Kässäjuttu lopussa ja höpöphöpö alkuun. Meemiä alkuun, mökkiä väliin ja muutama pääkappale loppuun. Ystäväni kertoi, et ohittaa kaikki käsityöjutut joten heitän ne pienet kässyt viimeeks. 

Matleena blogissaan muisteli menneitä ja heitti haasteen lempineulomispaikasta. Samoissa ajatuksissa minäkin usein. Kymmenen vuotta sitten blogit oli se ykkösjuttu. Oli tosi hauskaa lukea, kommentoida, kirjoitella omaa ja odotella kommentteja (niistä edelleen tulee tosi iloiseksi). Oli kilpailua ja meemiä vähän liiankin kanssa. Nykyään kaikki on vaan joissain pinteresteissä, twittereissä, naamakirjoissa ja podcasteissa... Mut me vanhat vaan porskutetaan blogeissa, joten seuraavana vastaus Matleenan haasteeseen: Lempineulomispaikkani kotona. Soffannurkassa, Tassu omassa pedissään vierellä:
Lattialla läjäpäin keskeneräisiä...

Kasvojen punotuksesta näkyy  vielä mökkiviikonlopun ulkoilut ja sylissä Rovanin peitto CAL Felted Tweedistä,. Projekti etenee vaikka hitaanlaisesti. Niskan takana blogiystävä Mammutin tekemä farkkutyyny. Ihania blogimuistoja sekin.

Mökillä taas lempipaikkani on takan edessä lepakkotuolissa:

Usein lattia on niin kylmä, että jalat pitää kääriä villasukkien lisäksi mun omaan villaiseen vauvapeittoon. Ja tuolissa on selän/pepunlämmittimenä "punttipaavon mökkivillapaita". Päällä oleva mökkivillapaita on se ainoa oikea. Rikki, huopunut, pitää sadetta ja tuulta ja kamalan näköinen, mut rakas, rämä ja lämmin.

Sinnikkäästi meinaan vaan tätä blogia kirjoitella. Harvakseen mut kuitenkin. Muodikkaisiin Podcasteihin en ryhdy. Koska en yhtään sellaista oo ikinä jaksanut kuunnella/katsoa loppuun asti niin miks kuvittelisin, et joku viitteis kattoa ja kuunnella mun tyhmiä höpinöitä? Sitäpaitsi - kun meikä sen puheen alkaa niin loppua ei tuu... Niinku nää kirjotuksetkin. Pitkiä ovat ja alkuaikojen hauskoihin juttuihin verrattuna tylsiä (joskus itteekin naurattaa vanhat tarinat).

Siispä keskityn kuviin - seuraavana viime viikonloppu. Oli satanu aika tavalla. Silti oli yllätys, et saareen päästäkseen oli viittä vaille tarvis saappaille. Merivesi oli +41 cm ja laiturit veden alla. Seuraavana päivänä jälkineet kuivumassa - arvatkaapa kummat on mun?

Joutsenperhe teki lauantaina ohimarssin:

Puita kannettiin. Näin syksyllä sitä taas kuluu. Jostain syystä mua ihan kamalasti riepoo Karvisen tapa kantaa puita. Se menee puuvajaan tsiljoona kertaa ja tuo "karviselliset":
JOS en tietäis, niin epäilisin puuvajapulloa mut ei - se vaan ei koskaan kanna koko korillista kerrallaan! Ja mä saan mahahaavan, ku pelkään et kesken saunomisen pitää lähteä hakemaan lisää puita...

Koska itse olen laiska enkä viitti solkenaan puita kantaa ja olen kaiken päälle käytännön ihminen niin maksimoin tehokkuuden ja tuon kerralla "susulliset":
Eikä tartte koko ajan puuvajalla juosta. Tästä riittää keskustelua... Koska ilma oli harmaa, niin käytiin valoisalla saunassa ja syötiin pimeän tullen uunissa tekeentynyt ruoka. Sen jälkeen "pienet päikkärit" - jotka venyi aamuseitsemään. Pimeys on mainio unilääke!

Lauantai oli harmaa, mutta sunnuntaiaamuna auringon noustessa taivas oli pilvetön:

Tähän aikaan vuodesta se aurinko ei vaan yllä meidän rantaan...Silti kaislat hehkuivat syksyn väriä:

Kunhan tuli riittävän valoisaa niin metsään piti päästä. Ja myöhemmin päivällä toinenkin reissu oli tehtävä. Kun ei millään malttanut lähteä kaupunkiin. Kuvassa alhaalla päivän saalis nro 1 ja ylempänä saalis nro 2:
Syksyn touhuja tehtiin. Ulkomööpeleitä kannettiin suojaan ja nostettiin pikkuvene ylös:

Iltapäivällä saatiin ihan pieni pilkahdus aurinkoa omallekin pihalle:
Ja ne pienet käsityöt. Päähän sopivia:

Ensin neuloin ruttupipon uudesta Sirdar Hayfield Spiritistä. vain puoli kerää meni.

Koskaa lankaa oli jäljellä niin sulovileenin tapaan vielä toinen:
Koska lankaa riitti ja riiti, niin vielä tupsut molempiin. Puikot 3½-4 mm. Lanka ei varmaan pistele, ja ittelle yllätyksenä tämä enemmän tekokuidusta kuin villasta (80/20) koostuva lanka ei ollut yhtään pöllömpi neuloa. Ja värejä on joka makuun.
Tassua ei tietenkään yhtään kiinnostaneet tupsuhärvelillä tehdyt tupsut. Eikä yhtään säälipisteitä tullut siitäkään, että äiskä oli tärvellyt jo toisen kännykän tänä vuonna ;( Onneksi Karvis on kätevä puhelinmies ja sai tärveltyneen taas henkiin! Välillä tuli hiukan itkua ja kiroilua. Minulta siis - ei Karviselta.

Pahimmat pimeät on just nyt. Heijastimet on tarpeen. Meillekin tuli viikko sitten heijastinlankaa ja neuloskelin siitä äkkiseltään pipon kuutosen puikoilla tunturineuleella:

Kuvassa pipo päivänvalossa kuvattuna. Seuraavana salamavalon osuessa:

Kyllä toimii! Lankana Red Heart Reflective, puikot 5 ja 6 mm. Menekki tupsuineen kaikkineen 1 kerä.

Kuvassa viikon päähineet matkalla jonnekin:
 
Heijastinlanka meni kuin kuumille kiville, mutta eipä huolta - kymmenen kiloa tulossa lisää. Saas nähdä riittääkö Turun Osaava Nainen messuillekin. Siellä tavataan vähän ylis viikon kuluttua jookos?

12 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja upeaa syksyistä tunnelmaa.

    VastaaPoista
  2. neuloo mopsien kanssa19. lokakuuta 2017 klo 16.27

    Sun jutut, niin blogissa kuin naamakkainkin, on piristäviä ja hauskoja. Ei puhettakaan, etteikö niistä tykkäisi ja haluaisi lisää. Sä saat mökkeilyn näyttämään mukavalta ja sullehan se sitä onkin, mutta hänkin, joka ei osaa innostua mökkeilystä, kokee jotain positiivisuutta saarielämästä meren armoilla. No minä just en ole se mökkihöperö.
    Hayfield on kivaa lanka neuloa, tein kolme pipoa ja kaksi kaulaliinaa ja tykkään. Se ei tunnu natisevalta muovilta ollenkaan ja värit ovat herkullisia.
    Valmistaudun tässä kirjaston Novellikoukkuun, siellä "tapetaan" aina useampi kärpänen kerralla, jännää, mitä tällä kerralla taas.
    Tapaamisiin ja kutomisiin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koukussa oli taas kivaa ja rentouttavaa. Kiitos seurasta!
      Sulta se idean tuohon sulovileenimalliin nappasin. Kiitti vinkistä!
      Eihän mökkihöperyydessä mitään jerkeä olekaan ainakaan tähän aikaan vuodesta. Mut onhan se niinkuin klapikoneen käyttö autotallissa arki-iltana: jotain ihan muuta :)

      Poista
  3. Kiva oli nhdä sinun mielipaikat kässän teossa! :) Allekirjoitan muuten joka sanan bloggamisesta ennen ja nyt, samoin podcasteista. Kahta tai kolmea olen yrittänyt katsoa, mutta keskekn on jäänyt tyhjän höpinän takia.
    Minun mökkeilyt on jo tältä suvelta ohi, en enää viitsi lähteä sinne. Pirtissä tietenkin tarkenisi, mutta ulkona on kylmää ja koleaa, huussissakin. Mies saa käydä yksin, vaikka joutuu itse passaamaan itsensä. ;)
    Kauniit värit Hayfieldissä ja roidoittuu kivasti. Myssyjä minäkin täällä väsään peiton ohessa. Alkoi se peiton teko maistumaan puulta, niin jätin hetkeksi tauolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se tähän aikaan vuodesta on, et kun mökin viimein saa lämpimäksi niin onkin jo aika lähteä pois. Meillä on kyllä huussissa styroxistuin. Oikeaa haitekkiä :) Ehkäpä ne miehet välillä ovat ihan mielellään itsekseen ja passaavat tisensä. Niinkuin mekin aina välillä ;)

      Poista
  4. Täällä myös yksi, joka ei jaksa katsoa podcasteja. Muutamaa olen yrittänyt, mutta eivät ole mun juttuni. Mieluummin luen blogeja, oikeita kirjoja tai katson telkkarista jotain ihan "oikeaa".

    Jostain syystä oman blogin päivittäminen vain jää, käsityöt etenee niin hitaasti ja tuntuu, että oon niitä samoja raitasukkia neulonut ja kuvannut jo niin monta kertaa...
    Ainoa blogi, jota nykyään muistan päivittää, on mun kirjapäiväkirja.
    Yhteisjututkaan ei samalla tavalla enää vedä kuin joskus. Oon kyllä ilmoittautunut Sukka-Finlandiaa, mutta enemmän sen hyväntekeväisyyden takia. Epäilen itsekin, mahdanko yhtään sukkafinlandiasukkaa saada aikaan.
    Mutta kyllä mä just vanhoja tuttuja blogeja luen, kommentoiminen vain usein unohtuu - ehkä osittain siksikin, että luen blogeja yleensä puhelimella ja silloin kommentointi on (muka) vähän hankalampaa.
    Kiva, kun edelleen bloggaat!!
    Hyvää syksynjatkoa sinne rannikolle ja käsityöiloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen läppärillä ja tälläkin laitteella kommentointi on tosi hankalaa. Näihinkin olen yrittänyt vastailla eilisestä lähtien ja pitkän tarinoinnin jälkeen teksti häviää bittiavaruuteen. On se kummaa, et itseä pidetään roskapostaajana omassa blogissa! Tai ehkäpä niin onkin :)
      Itteäni minäkin toistan. Seuraavaksi varmaan bloggaan iänikuiset Tundra-palmikkosukat. Iänikuisesta luonnonvalkoisesta :)

      Poista
  5. Yllätän sut Susu....luin sen verran kässyjuttuja(kin), että pitää kysyä onnistuiskos ruttupipo heijastinlangasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä unhotin et sullakin on nykyään neuloosi! Totta kai ruttu onnistuu heijastinlangasta. Pistänkö tulemaan? Mitä väriä? Kui pal? Nynnee on loppu mut maanataina tulee lisää.

      Poista
  6. Kivoja on nää sun bloggaukset, monipuolisia ja kuvat kertoo paljon. Podcasteja en katso, jos monologia haluun kuulla niin meen teatteriin.
    Kaikki, ihan kaikki oli ennen kivemmin mutt jatketaan me 'vanhat' kivoja blogeja, lukein ja tekien.

    VastaaPoista
  7. Samaaa mieltä podcasteista.. oon yrittänyt katsoo joitakin mutta ei jaksa millään. Kivat neulomsipaikat sulla.. mullakin on tarkoitus neulomipaikka kuvata vielä tälle syksylle. Kivoja noi heijastion pipot.. vois vaikka 89- vuotiaalle isälleni isänpäivä lahjaksi neuloa.. hän jaksaa vielä .lenkkeillä joka päivä pari tuntia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!