Se on kyllä kumma juttu, et jos elämässä ei ole muuten tarpeeksi jännitystä, niin sitä pitää kehitellä ihan oman päänsä sisällä - liittyen tietenkin lankaan ja sen riittämiseen. Koska lankakauppiaallahan ei tietenkään koskaan ole tarpeeksi lankaa... Sunnuntaiaamuna nousin seiskalta, astetuin soffalle neulomaan puoli kasilta ja päätin, et neulon niin pitkään, et huivi on valmis tai lanka loppuu. Kolmen tunnin kuluttua lanka loppus.
Huivi siitä kuitenkin tuli. Ja veikkaan, ettei kukaan ihan heti huomaa, et lankani tais pikkasen loppua ennen aikojaan... Muoto on aika kiva. Yläreuna pitkä ja alareuna lyhyempi, kuitenkaan ei perinteinen suorakaide eikä kolmiokaan.
Ohje t
eetee Asustelehdestä 3/2018 lankana tällä kertaa
teetee Rainbow (ohjeessa teetee Rainbow Merino, jossa muutama kymmenen metirä enemmän ja jota - ikävä kyllä - joudutaan varmaan odottelemaan ensi syksyyn).
Kiva malli tehdä ja helppo. Ida suostui mallinukeksi. Näitä rainbow-lankoja on hauskaa neuloa. Aina on pakko neuloa "vielä vähän", jotta näkee seuraavan värinvaihdon ja mitä siitä tuleekaan... Rainbow-langoissa on neljä säiettä, josta yksi kerrallaan vaihtaa väriä. Tästä syntyy "liukuefekti". Ja tosiaan - vaikka tein keskiosaa vähän liian pitkään, niin vesikylvyn ja
pingotusvaijereiden jälkeen kukaan ei huomaa et yks kylki on pikkasen vajaa!
Puikoilla
4 mm Ergo 80 cm pyöröillä tikuttelin. Pisarakärjen vuoksi kierteetönkään lanka ei mene sääpuoleen, muovipintainen teräskaapeli ei mene kipparaan ja silmukat soljuu ku vettä vaan.
Kakkukekkereitä vietetään ensi viikonloppuna.
Turun Kädentaitomessuilla osastolla C 70. Tulkaa moikkaileen ja shoppaileen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!