keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Narun jatkeena eli makramekurssilla

Joskus viime vuosituhannella muksuna muistan tehneeni mökillä narusta amppeleita. Partiossa muistaakseni opeteltiin. Nyt se homma on saanut nimenkin: Makramé. Mun mielestä se on edelleen partsassa opittujen merimiessolmujen tekemistä. Joko oikein tai sit väärin.

Joka tapauksessa ku tätä hehkuttelua olen kuunnellu jo yli vuoden, niin ajattelin et kai se on minunkin joku kurssi käytävä. Varsinkin kun tosi hienoja juttuja vilahtelee netissä siellä sun täällä ihan solkenaan! Viime lauantaina Salon Kansalaisopistolla meitä naisia oli "narun jatkeena" kurssilla kymmenkunta. (Kurssikavereita ei muuten ollenkaan naurattanu mun vitsailu). Ekaks me opeteltiin solmuja ja tekniikoita solmimalla "mallitilkku":
Tasosolmua oikealle ja vasemmalle (eli sitä partsassa väärin tehtyä = ämmänsolmua). Sitte sitä merimiessolmua. Joo - olihan tälläkin joku oikeakin nimi. Ja viimeeks tuollainen "kylkiluu". Siinäkin mulle tuli mieleen ihan tavallinen tapa solmia paatin naru tolppaan siansorkalla... Mulla on varmaan ihan väärä asenne!

Seuraavaksi siirryttiin tositoimiin. Malleja oli alkeiskurssilaisille ihan mukavasti. Minä aloitin amppelia teeteen Hampus -langalla. Hauskaahan se oli ja valmista syntyi nopeasti. Ja muistiin palautui solmimiset nopeasti. Valmistakin tuli ja mun "vaeltavat tulpaanini" saivat oman roikottimen:
Huomatkaa: täällä on ollut lunta! Ainakin puolen vuorokauden verran...

Kun kurssiaikaa oli vielä tunnin veran jäljellä, niin pätin kokeilla vielä toisen. Se kaikkest helppohelpoin malli. Lankana DMC Natura Just Cotton XL. Ihan en ehtinyt valmiiksi, mutta ei haitannut yhtään. Ainakaan Tassun mielestä. Sen mielestä äiskällä on viimeinkin joku järkevä harrastus:
Voi miten mukavaa olikaan "auttaa" heiluvien narunpäiden kanssa! Valmistui se Tassun avusta huolimatta:
Tämä uusvanha villitys on oikeastaan aika jännä ilmiö. Moni sellainen, joka ei ole perinteisesti ollenkaan "käsityöihminen" on innostunut. Itse en saanut mitään ihmelliistä hurahdusta. Mitä nyt liityin Facen ryhmään, jossa on yli 7000 jäsentä. Tyydyn ihailemaan muiden töitä nyt, kun mieleen on palautunut perusasiat. Ehkäpä tämä omasta mielestäni menee enempi askartelun puolelle...
Kurssin jälkeen rentouduin. Massu täynnä Karvisen pitkään hauduttamaa ranskalaista sipulikeittoa tartuin puikkoihini ja nautiskelin jälkiruuaksi Katian Silk Degradé -lankakakkua... Susun lauantai-illan huuma oli tässä!

SAATTAA silti olla, että solmeilen jatkossakin. Jotain pientä. Eilisiltana tapasin oikean makramé-taitelijan ja hänen töitään ihaillessani ja vinkkejä kuunnellessani mieleen tulvahti muutama koleilun arvoinen idea...

3 kommenttia:

  1. kutoo mopsien kanssa13. helmikuuta 2020 klo 8.41

    Takuulla mainiota käsillätekemisen viihdettä solmuilu. Joskus kansalaisopiston tunnilla ope tätä hiukan esitteli, mutten kyllä innostunut yhtään, ehkä siksi, että olin silloin partiossa ja merimiessolmujen sulkeisia oli riittävästi.
    Upeita töitä makrameetyylillä saa, kunhan sen oppii ja siihen innostuu.Hyvä alku sulla, ehkä teet jopa myyntiin noita, ostan kyllä, jos joo.

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä toi 'narun jatkona' oli ihan ok ilmaisu;) Joo, kauniita on tai sitten ei. Riippuu katsojasta, mä en oo koskaan noista tykänny enkä ole tän uuden buumin aikanakaan lainkaan innostunut enkä tykästyny. En siis tällaisia solmimisia tee, pitäydyn teltta- ja veneilysolmuissa, nykyään siis enempi metsäisempii solmuihin.

    VastaaPoista
  3. Kisun viiksiä sair varoa tun makrame solmuilun ohessa! Onneksi sait jälkiruuaksi kaunista"kakkua"!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!