Kesäsukat, kesätuubi ja vapun susukatastrofit

Alkaa pikkuhiljaa olla kesäsukka-aika lähellä! Regian iloiset raitalangat on kivoja, mutta joskus kaipaa yksiväristä ja pitkän haeskelun jälkeen se löytyi!

Lankana King Colen Cotton Socks. Teki mieli pitkästä aikaa tikutella pitsiä. Mallin olen joskus ammoin tulkinnut jostain sukkamainoskuvasta. 100 g:n kerästä meni vain 46 grammaa, joten toisenkin parin siitä tikuttelee. Vyötteessä on puikkosuositus 3,25 mm. Nämä tikuttelin kolmemillisillä, mutta puikko olisi saanut olla vielä pienempi. 

Tiedättekö tunteen, kun eteen sattuu se herkkulanka, jota pyörittelee ja pyörittelee käsissään eikä löydä sitä maailmankaikkeuden parasta mallia vaikka kuinka selaa lehtiä ja kirjoja ja nettiä? Eikä osaa päättää väriäkään kun kaikki on kauniita ja sopivat keskenään. Olen pyöritellyt Austermannin Merino Cottoneita yli vuoden... 

Mallitilkkujakin olen tehnyt vaikka kuinka monta. Loin silmukat puseroon, neuloin tovin ja purkuun meni. Huiviakin yrittelin. Sekin purkuun. Kesäistä "roikkoa" suunnittelin. Purkuun... Langat pyöri kässäpussin pohjalla yli talven. kunnes vaan päätin et jotain niistä pitää tikutella. Ennen Utöön lähtöä loin 300 silmukkaa ja pistelin pyörönä menemään randomeita raitoja kerän kerrallaan ilman päämäärää. Paitsi se Utö ja olikin hyvä, et lankaa oli mukana riittävästi. Lopulta neljä eriväristä kerää oli lopussa. 

Lankaa oli ihana neuloa ja vaikka olen aina ollut vähän skeptinen puuvillan ja villan yhdistämisestä, niin tässä kohtaa voin uskoa että laatukin on kohdallaan. Lukemattomien purkujen jälkeen lanka ei ole yhtään nuhjaantunut! 

Merino Cotton on ekologisesti tuotettu luomumerinovillan (55%) ja luomupuuvillan (45%) yhdistelmä. 50 gramman kerässä on hurjasti metrejä eli 230. Lanka on jotenkin jännä - samalla kertaa pehmeä ja rustiikkinen. Tämän tekeleen tikuttelin 3½ mm Zingeillä. Ida suostui malliksi kun testasin uutta puhelintani...

Vappuna alkoi mökkikausi viimeinkin. Sain kokonaista neljä päivää olla saaressa. Perjantaina heitettiin talviturkit 4-asteiseen mereen. Vaikka mulla oli vapaata, niin ihme ja kumma: Räntää ei satanut ollenkaan! Tuuli sentään oli luoteessa melkein koko ajan. Ulkoilutin saunan jälkeen mökkisukkiani, jotka tikuttelin vuonna 2011 pitäessäni itse itseni kanssa yyteeneuvotteluja. Tarinoita yyteistäni löytyy vielä vanhasta vuodatuksen blogista,  Olenpas joskus ollut hauska :)

Seuraava päivä menikin perinteisesti Vapun eli työn juhlan merkeissä. Kaisloja oli kertynyt rannalle hirveät määrät. Tämä pyromaani oli ihan onneton - kuinka hauskaa ja helppoa olisikaan ollut kerätä ne kasaan ja tuikata tuleen! Mutta on ruohikkopalovaara ja kaikki kaislat piti nostella merestä isolle pressulle ja raahata monta lastia kompostiin! Iltasaunana jälkeen laskettiin toiveikkaana verkot.

Yhdeksän komeaa ahventa oli saaliina! Vaikka Tassun lähdöstä sateenkaarisillalle on kulunut jo kaksi kuukautta, niin vieläkin tulee ikäväitkuja ja mökillä annoin ittelleni luvan surra. Kun kukaan ei tule herättämään läppäämällä tassulla päin naamaa... Eikä kukaan ole vastassa kun tullaan verkoilta... Eikä kukaan seuraa aamupissalle huussipolkua pitkin... Ei kuulu kulkusen kilinää kotiintuloaikaan eli auringon laskiessa...

Joka tapauksessa hommien pitää jatkua kuten ennenkin. Eli iso koivu nurin ennekuin lehdet puhkeaa. Eipä tällä kerralla kaikki sujunutkaan ihan mallikkaasti. Vinssi hajosi ja honkamopon lisäksi tarvittiin vähän Karvisen taikatemppuja. Lopulta puu oli nurin ja nurin meni myös puun kaataja. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Sillä kertaa...

Maanantaina siivosin vielä hiekkarannan ja laskettiin soutuvene. Karvis alkoi perkaamaan kaloja ja minä tyhjentämään kaivoa. Olikin aika jo lähteä sivistyksen pariin, mutta mun mielestäni perkuu sujui liian hitaasti, joten tokaisin et "Annaskunmää!" Rojautin itteni jakkaralle ja plumps! Puhelin luiskahti taskusta suoraan kalaämpäriin! Sain sitten itse perata ne kalat sillä välin ku Karvis kuivatteli luuria hiustenkuivaajalla. Ei se heränny...

Illalla vielä nauratti koko juttu, mutta yöllä heräsin ajatukseen, et ilman puhelinta ei toimi yhtikäs mikään! Ei ole nettiä, ei voi maksaa laskuja, mikään ei toimi! Olen ollut sitä mieltä, että me ollaan liian riippuvaisia netistä ja nyt se ihan oikeasti konkretisoitui.

Luuri vietti yön suolapaketissa kylppärin lattialämmössä ja yllättäen käynnistyikin aamulla! Kauhealla kiireellä varmuuskopioimaan ja lähettelemään pilveen tietoja talteen. Ja hankkimaan uutta luuria ennen kuin vanha päättää päivänsä lopullisesti. 

Tämäkin toukokuu siis alkoi perinteisellä tavalla - susukatastrofilla... Ei aihetta juhlaan, mutta laitanpa loppuun kuvan Vappubrunssilta. Samppakalja oli yli 10-vuotiasta!

Seuraavaksi valmistaudutaan äitienpäivän viettoon ja sen jälkeen viikon kuluttua perinteiseen HuHan, joka kestää perjantaista sunnuntaihin ja parin vuoden koronatauona jälkeen voidaan hullutella verkon lisäksi ihan livenä puodissa! Pysy kuulolla :)