Pappavillatakki ja tasku

Miten aina käy niin, et vaikka ihan ajoissa aloittaa niin kiire tulee lopussa?

Meillä oli Tassun kanssa viime viikolla aika urakka. Valvottiin joka ilta myöhään ja herättiin aamulla ennen kukonlaulua neulomaan pari tuntia ennen töihin lähtöä. Lauantaiaamuna kuuden aikaan me kiinnitettiin jo hihoja:

 Vastoinkäymisiltäkään ei vältytty. Yhtenä iltana lanka loppui ja perjantaina piti vielä nappilistakin purkaa, kun siinä oli liian vähän silmukoita. Tässä se on jo korjattuna:

 Napit Salon Napista. Kun sanoin etten viitsi ommella nelireikäisiä nappeja niin Vuokko opasti neulomaan ne tolleen viistosti. Kuulemma istuvat näpinläpeen paremmin! Saas nähdä – tuskin nää napit koskaan kiinni tulevat olemaan…

Lauantai-iltana Tassu sai levätä kun me Karvisen kanssa lähdettiin ulos syömään kantikseemme Pippurimyllyyn. Tässä ihan lähellä ja siellä meillä oli ekat treffit joskus viime vuosikymmenen puolivälissä jonkun kuun kuudentena päivänä. Ollan sit pidetty perinteistä kiinni ja käyty siellä syömässä joka vuosi marraskuun kuudentena. Tai ainakin sinne päin. Täl kertaa ei oltu ku vähän vajaa puoli vuotta myöhässä…Hyvää kannattaa odottaa.  Alkupalaksi vuohenjuustosalaatti:

 Ei meistä oikein juhlijoiksi taida enää olla – puoli yhdeksältä oltiin jo takaisin kotona verkkarit jalassa soffalla makoilemassa… Melkein oltais päästy samalla bussilipulla eestaas.

Aamuaikaisen pervekelasien pesun ja "miehekkään" aamiaisen jälkeen oli aika antaa sankarille paketti avattavaks. Onnittelukortti on Mulperin Minnan käsialaa:

Pyöreitä täyttävä Blogikuvaaja Karvinen oli aikaa sitten toivonut ”työkäyttöön ohutta tavallista villatakkia, joka on huomiota herättämätön ja siinä on tasku nenäliinaa varten”. Hyvät ohjeet – mä olisin tehnyt mielelläni oranssinkeltaisenpunakirjavankukertavan…Malli löytyi teeteen Verkkolehdestä 1/2012. Mallinumero 28. Ohjeessa lankana oli teeteen pallas, mutta tämä pappavillatakki on tehty Gjestalin Maijasta. Värin vuoks – Pallaksen harmaa olis ollu liian vaalea ja mustaa en talven pimeinä iltoina suostu nulomaan. Hyvä huhu kertoo et Pallakseen on tulossa lisää värejä syksyllä

 Puuduttavan tylsäähän tuollaisen perusjutun tikutteleminen on, mutta pitkän tauon jälkeen Maijan neulominen tuntui ku olis kotiin tullu! Niin tuttu ja käteen sopiva lanka se on. Resoreissa puikot 3 ja muuten 3½  Knit Pron Symphonie Wood pyöröt. Opin muuten tässä sen, et kokonaista villatakkia ei kannata nostaa kolmemillisten puupuikkojen varaan. 702g on moisille tikuille liikaa – poikkihan ne meni. Tai toinen niistä. Menekki siis 702 g (napeilla ja ilman – tiedoksi Karviselle, joka on tarkka mies).

 

Eikä siin taskua ollu. Ku ei me Tassun kans ehditty! Mut tehtiin se sit sunnuntaina ja illalla se ommeltiin kii:

 Ylhäältä alas neuloin ja silmukoin kiinni. Karvis ihmetteli miten sen saa suoraan. Katsoin sitä ku ääliötä ja silmukoin…ja purin ja silmukoin ja purin ja silmukoin… Vinossa se on kerroksen verran vieläkin mut hei – Se on käsityötä! Ja sivusaumat on varmasti ihan suorat! Lankaa 12g.

Käytiin me sit sunnuntaina konserteissakin! Friskalanlahden lintutornissa kuunneltiin lintuja – hienoin ääni oli kaulushaikaralla! Eihän me tiedetty mikä lintu se oli. Oikeasti ei tiedetty edes et se oli linnun ääni - sumutorveks olis luullu. Tornissa oli oikea lintubongari, joka kertoi. Tulomatkalla kuultiin toinen hieno konsertti – sammakkojen kurnutusta. Jännä kokemus – en olis uskonut et sammakoista lähtee moinen metakka! Viime vuonna oltiin kerran menossa lintutornille, mutta reissu sai sillä kertaa nolon lopun kun minä näin kyyn ja tein parin sadan metrin pikajuoksuennätyksen takaisin autolle… Tällä kertaa en nähnyt ja olin omasta mielestäni tosi reipas!

 Kotiin tultua olikin juhla-aterian aika. Näin meillä - pojat pöydässä:

 Tassulla katkarapuja. Kattilassa odottaa perunamuusi (kuorin perunat ihan itse enka valittanu ollekaan), pannussa viime viikon kuhasaalis paistettuna ja pikkukattilassa Maailman parhaat kastikkeet –kirjasta mukaeltu keltainen katkarapukastike… Massu täynnä oli pakko mennä vähän ruokalevolle koko porukan. Siitä meidät herätti Mummi ja Pappa, jotka tulivat yllärivisiitille! Karvis sai onnittelut ja Tassun juhlat ne vasta parhaat olivatkin – tuoretta ahventa kädestä! Arvatkaapa kelpaako sille mikään muu taas pariin päivään?

Tänään on se varsinainen merkkipäivä. Sankari on kuulemma juhlinut vaihtamalla autoonsa kesärenkaat. Me Tassun kanssa otetaan levon kannalta ja katotaan Titanikkia. Ehkä me kehrätään vähän ja harjataan turkki...

Onnittelut! t. Susu ja Tassu

Mökkihöperöiden Pääsiäinen

Ei sit tarvinnu turvautua luudalla lentämiseen. Mökille päästiin ihan veneellä ja vielä takaisinkin! Pitkäperjantaiaamulla räntäsateessa laskettiin vene ja lähdettiin kohti saarta:

 

Tuli hellaan ja tiluksia tarkastamaan. Melkein kaikki lumet olivat sulaneet! Siinä lämmitellessä mäiskittiin rautakangella kaivon jääkerros palasiksi ja täytettiin vesipata. Rantalepät pistettiin matalaksi. Nyt kun meillä on praktiikkaa puutorsoista niin muutamassa minuutissa hoitui sekin homma, jota ollaan suunniteltu jo monta vuotta! Eväskeiton jälkeen lähdettiin jo takaisin kaupunkiin.

Kivan Lankalauantain jälkeen kaasujalka painoi tonnin kun kaahasin kotiin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Valmiiksi pakatut kassit heitettiin autoon ja kissa koppaan ja menoksi! Hiukan mulla tais olla kiire, kun venerannassa ihmettelin missä mun toppatakki on… Kotonahan se. Onneks oli villapaita ja tuulenpitävä sadetakki! 

Tassu tutki tilukset ja merkkaili taas jokaisen puun omakseen. Eipä montaa tuntia tarvinnut odotella vuoden ensimmäistä myyräpaistiakaan:

 

Ennen auringonlaskua päästiin jo saunaan ja heitettiin talviturkit mereen. Ensimmäinen kastamiskeikka oli aika hyinen. Toinen kerta tuntui jo paljon paremmalta. Villasukat jalassa tietysti Illan pimetessä sytytettiin pari ulkotulta noitakarkoitteeksi tai siks et vastarannalta näkyis et me ollaan saaressa…

 

Pimeän tultua valistin Karvista alle 15-vuotiaana kehittämälläni Mörköteorialla: Pimeässä huussireissulla EI saa olla taskulamppua mukana. Silloin näkee itse polun, mutta ei yhtään sitä mikä on valokeilan ulkopuolella. Möröt sen sijaan näkee sut ihan hyvin. Jos ei oo taskulamppua niin ollaan Mörköjen kanssa tasavertaisia ja molemmat näkee yhtä hyvin! Ja silmä tottuu pimeään aika nopeasti

Sunnuntaina alettiin urakalla hieromaan kesäksi naapurisopua molempiin suuntiin. Ensin sahattiin paloksi toisen naapurin iso kuusi… Kun se oli meidän kompostissa eikä huussiakaan voinut käyttää ilman. Minkäs me sille voitiin et Hannu-myrsky on sen kuusen kaatanut. Seuraavaks aloin polttelemaan talven aikana rantaan ajautuneita kaisloja. Pyromaanigeenit taitaa sittenkin olla periytyneet äidiltä. Kaislat oli kuivia, syttyivät hyvin ja paloivat iloisesti:

 

Tuuli oli kääntynyt ihan vika suuntaan päivän aikana. Seuraavaks toiset naapurit kyselivät et haluutanko me mennä niille savusaunaan… Yllättävän pitkään kaislakasa palaa ja savuttaa silloin kun ei ihan välttämättä olis tarvis! Voi olla et näiden juttujen jälkeen ei mennä naapuriin istumaan iltaa tai lainaamaan sitä tai tätä…

 

Ulkohommien aikana puuhella oli tehnyt itsekseen ruokaa, joka maistui! Saunahiet otettiin raivaamalla tämäkin Hannun kaatama ja mun sielunmaisemaani haittaava rantamänty:

 

Saunassa harrastimme meille tyypillistä empiiristä tutkimusta (Blogikuvaaja kyllä tykkää enemmän teorioista). Kumpi antaa paremmat löylyt – jää vai lumi. Jää voitti mennen tullen! Koetta  varten kyl piti hillua nakuna kesken saunomisen pitkin tonttia lapion ja ämpärin kanssa lunta lapioimassa.

 Tassu istuskeli kannonnokassa turkki hulmuten ja nenu kohti merta. Odotteli varmaan koska me lähdettäis verkon laskuun. Pitkän talven jälkeen ahvenfile maistuisi makealta… Laskettiinhan me verkot ja iltapalan jälkeen ei tarvinnut Nukkumattia odotella. Ensimmäinen meistä hyytyi jo puoli yhdeksän aikaan illalla:

 

Me muut vasta pari tuntia myöhemmin ja unta riitti aamuauringon nousuun asti:

 

Verkot nostettiin ja kalasaalis oli kerrankin sopiva. 3 kuhaa meille ja 2 ahventa Tassulle. Muutama särki ja yks hauki päästettiin kasvamaan ja kiusaamaan jonkun muun pyydyksiä. Pikkuhiljaa laitettiin paikat lähtökuntoon ja alettiin odottelemaan Kissaa. Joku vaisto sillä on – tuli siinä kaivo tyhjennetteyä ja kalat perattua odotellessa. Tassu taitaa olla ihan yhtä mökkihöperö ku me muutkin! 

Äidin varmaan puolivahingossa heittämä kommentti osui aika kohdilleen: Hullut vetää toisiaan puoleensa. Joskus mietin et kumpi on enemmän Mökkihöperö - minä vai Karvis...  Vaan muistakaapa äiti ja isä itseänne täs iäs! Perinnöllinen (ja tarttuva) tauti tää on, mut olen tästä silti tosi iloinen

Pehmotyyny

Virkkaustaistelun jälkeen tarvitsin jotain helppoa, nopeaa ja rentouttavaa neulottavaa. Syntyi suloisen pehmoinen tyyny teeteen Taigasta:

Puikot nro 8 Prymmin ihan perinteiset muovipuikot, menekki 248g.

Taiga on pehmoista, hienointa merinovillaa, 100g:n vyyhdissä 105m, puikkosuositus jotain kasin ja kympin välillä ja tiheys 9-10s/10cm. Tällainen tyyny on mukava laittaa pään alle kun niskat on juntturassa ja päätä jomottaa tai vaikka soffalle selän taakse kun selkä on pökissä niinkuin Blogikuvaajalla just ny. Ohjeen mukaan kulmiin olisi tullut vielä tupsut, mutta kissahuushollissa ne olis varmaan saanut kyytiä. Eikä tämä tyyny Karvisen selän alle joutanut kun joku muu alkoi tehdä lankatestiä ja omi tyynyn itselleen:

Ihanan pehmeää...

Voi kun tuntuukin mukavalta....

Varmasti parasta villaa...

Tää tyyny kelpaa mulle!

Ensi viikolla teeteeliikkeisstä teemana neulotut sisustustekstiilit. Neulo pehmeä tyyny tai torkkupeitto teeteen Taigasta, joka on tarjouksessa 11,90€ (14,90). Taigasta synyy myös ihanan pehmeitä asusteita, joihin ohjeita löytyy mm verkkolehdestä.

P.S. Oltiin me saaressa. Kivaa oli mut siitä sit myöhemmin

Tuluskukkaro ja…

Tää on viime viikot ahkerasti opetellut virkkaamista. Peukkukin alkaa pikkuhiljaa antaa periksi, eikä ole ihan niin kipeä kuin alkuun. Olisikohan syynä se, etten enää jännittyneenä purista koukkua niin kovasti?

Bavarian-tiskirätin jälkeen mielessä alkoi pyöriä muitakin ajatuksia. Kesäkassia ajattelin mutta se tuntui ihan liian suurelta työltä. Testasin ajatusta yhtenä päivänä jämälankakerällä:

 

Lanka: Adriafil Cheope (100% egyptiläinen puuvilla, 50g=130m). Menekki se koko 28g:n jämäkerä puodin puuvillajämistä. Koukku Knit Pron Aluminium Gold nro 3½. Hihna neulottu I-cordina 2,75mm Knit Pron sukkapuikoilla. Aika kiva juttu tuli vaikka tosi pikkuinen. Mutta kyllä tähänkin tuluskukkaroon mahtuu kännykkä, huulipuna ja luottokorttimso-hansi-font-family:"Times New Roman";mso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:
Wingdings">.

 

Nappi löytyi ihan omasta puodista, Kashmir Artsin kiva puinen. 

Onnistunut ”koetilkku” kannusti kokeilemaan jotain isompaa. Ihan oikeaa kesäkassia! Rättiä virkatessani huomasin et löyhäkierteisen langan virkkaaminen on tosi hankalaa, joten valitsin langaksi Katian Bombayn. Siinä on kunnollinen napakka kierre ja kivoja uusia värejä jokaiseen makuun:

 

Välillä tuli sellainen olo, et tuli haukattua vähän liian iso pala. Virkkaaminen vaan ei oo mun juttu vaikka lopputulos olis kuinka kiva. Kassi siitä viimein kuitenkin valmistui:

 

Lanka: Katia Bombay (100% puuvilla, 100g=230m), menekki 145g ja koukku se käteen sopiva Knit Pron 3½mm. Sankakin löytyi omasta puodista, Kashmir Artsilta tämäkin:

 

Kiinnityssysteemi on hatusta vedetty. Virkkasin metrin pätkät ketjusilmukoita ja kieputtelin sen mennentullen kahvan ympärille. Voisko joku kertoa miten tuo kassi ja sanka saatais järkevästi yhteen?

 Tämän kassin koko on jo niin iso et sinne mahtuu kännyn lisäks kokonainen meikkipussi ja lompakko ja pieni matkakäsityökin (sukka vaiks – ei virkkaus). JOS mulla olis läheisempi suhde ompelukoneen kanssa niin tekisin tähän vuorin… Onks vapaaehtoisia?

Kässämessuilta yritin etsiä Bavarianvirkkauskirjaakin mut siel ei ollu ja tunnetusti minähän en tilaa netistä mitään, joten korvakuulolla ja netin avustuksella opiskellaan edelleen. Muhimassa on jo seuraava idea… Ja onhan niitä ohjeita netissä ja kuulemma mulla itsellänikin! Kun kehuskelin virkkausharjoituksistani Kasmir Artsin Annalle, niin hän valisti et mulla on hänen tekemänsä ohje…  Joskus sitä vaan tuntee ittensä tosi tyhmäksi – kannattaako sitä aina kaikkea kertoa kaikille? Jos mulla on ollu virkatun jutun ohje ni enhän mä sellaisia ole viitsinyt lukea ku ei oo ollu pakko!

Seuraava harjoitus on taas yksivärinen. Tuo koemallitilkku on mielestäni paljon nätimpi kuin liukuvärjätty ”oikea” kesäkassi.

Nyt lupaan antaa itselleni virkkauslomaa Pääsiäisen yli. Kidutan itseäni vaikkapa paksulla langalla ja kasin puikoilla…

Säätiedot saa mielen vähän matalaks. Aamulla herätessä meri oli taas jäässä ja ihan valkoisenaan lumesta. Illalla taas oli sulaa ja upea auringonlasku. Periks ei anneta – venekin on jo melkein matkalla rantaan ja syksyllä hajonnut moottori korjattuna:

 

Pääsiäisestä huolimatta The Lankakauppa www.anjalin.net on auki ihan normisti eli huomenna Kiirastorstaina viiteen ja LANKALAUANTAINA yhdeksästä yhteen. Perjantaina olis tarkoitus laskea vene ja käydä saaressa katsastamassa paikat. Piiku ehdotti et pitää ottaa muutaman päivän vararuokavarasto mukaan siltä varalta et meri jäätyy eikä päästä saaresta pois. Tänään olen häijyillyt muutamaan suuntaan sen verran et on ollu vähän noitamainen olo. Siispä ei hätää – jos meri jäätyy niin minähän pääsen pois saaresta koska vaan! 

Virittelen vaan luutani ja lennän

Merta ja hiekkaa…

Ekan kerran paljain varpain!

 

Kevät! Perjantai-iltana töiden jälkeen istuin soffalla kutomassa ja puhelin äidin kanssa PP:tä eli Päivän Puhelua. Katselin merta ja tyynen veden pintaan hiljalleen pisaroivaa kevätsadetta… 

Tänä aamuna herätessä oli hieno auringonpaiste ja meri oli yön aikana saanut hennon jääpeitteen:

 

Sunnuntaiaamut on mun parasta aikaa. Tassun kanssa neulotaan ja tehdään viikon blogikierros ja juodaan pannullinen aamukahvia Neulova Pupu –mukista. Kun kahvia on jäljellä kaksi mukillista niin me herätetään blogikuvaaja aamupalalle.

 

Tänään lähdettiin heti aamupalan jälkeen tarkistamaan jäätilannetta Myllykylään. Hienolta näytti:

 

Veneen lasku on ihan päivien kysymys, mutta mihin onkaan kadonneet kaikki laiturit?

 

Penilän rannassa käytiin haaveilemassa… Ensi viikolla tähän aikaan ollaan jo vastarannalla!

 

Eilisiltapäivällä oltiin Äidin ja Piikun kanssa Turun Kässämessuilla. Kivaa oli kierrellä hyvässä seurassa. Kuvia messuostoksista ei oo. Arvaatakaapa miks? No kun en ostanut mitään! Syynä ei ollut Lotan keksimä ”äitirajoitin” vaan yksinkertaisesti en törmännyt mihinkään sellaiseen, jota ilman en voisi elää. Eniten mieleeni jäi et pellavaa kaikissa muodoissaan oli paljon ja sit helmijuttuja, joista en ainakaan vielä osaa innostua. Kotiin tullessa Karvinen ja Tassu olivat jo aloittaneet ruuanlaiton ja aurinko paistoi. 

Kässyjä on vaiheessa. Työn alla on kolme vähän isompaa juttua, joiden valmistumiseen menee ainakin pari viikkoa.

Aamun aurinkoinen maisema on tällä hetkellä tämän näköinen:

 

Tän täytyy olla joku aprillipila eiks nii? 

Peukku tärviöl ja niskat juntturas

Salon Seudun Kädentaitajien yks kevään teemailta pidetään Anjalinilla. Aiheena on Bavarian virkkaus. No emmää ihan yksin siit vastuus ole ku Jossukin on lupautunut opeks, mut joteski tuli semmoinen olo et kai se tarttis opetella… Ja vähän paineitakin alkoi olla – teemailtaan on vajaa kuukaus aikaa. Löysin netistä parikin sivua, joissa hommaa selitettiin. Pari jämäkerää bambulankaa lähti viikonloppuevääksi. Tiskirätteijä ei oo koskaan liikaa.

Lauantai-iltana aloitin ja sunnuntaiaamuna jatkoin. Virkkaaminen kun on mulle ihan kamalan vaikeeta, niin seurauksena oli jämähtäneet niskat ja kauhea päänsärky, joka ei johtunut punaviinistä! Kaiken lisäksi mä puristan koukkua niin kovin et peukkukin on ihan tärviöllä. Eikä lopputuloksellakaan voi leuhkia:

 

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo, koukku 3½mm Knit Pron ergonominen alumininen, menekki 28g.

 

Mut voin ihan oikeasti leuhkia sillä, että nyt mä luulen hiffanneeni tään jutun ja pari ideaa on nupissa. Tässä harjoitelmassa värinvaihdot meni ihan pyllylleen – olis kannattanut tehdä kaks kerrosta aina samalla värillä. Mut lopputulema on et kelpo tiskirätti ja harjoitukset jatkuu… Perästä kuuluu!

Uusista langoista tekis aina mieli tehdä joku oikea mallineule. Olis kivaa saada asiakkaille jotain hypisteltävää ja itselle tuntumaa lankaan. Pelkkä kerä kun ei oikeasti kerro paljon mitään. Mut ku niit lankoi tulee aina yhdellä kertaa kamalan monta niin aika ei riitä ja tulee paniikki ja mitä tekee lankakaupan täti? Yleensä mallitilkkuja…

Tänä keväänä päätin toimia toisin. Teen sen ”mallitilkun” sytomyssyksi. Lanka tulee testatuks ja lopputuote toimitetaan sesongin päätyttyä ens syksynä TYKSiin. Sitä ennen langalle tehdään vielä pesunkestotesti.

Eka ”mallitilkkuni”

 

CeWeC Miranda. 45% puuvilla, 23% pellava, 32% akryyli, 50g=145m, puikkosuositus 3½!, tiheys 23s=10cm, hinta 4 eur/kerä. Menekki myssyyn 33g.  Tässä muita värejä:

 

Toinen ”mallitilkku”

 

Lang Seta Tweed. 75% silkki, 25%puuvilla, 25g=100m, puikot 3½-4, tiheys 21s=10cm, hinta 5,85 eur/kerä. Tää oli ”pakko saada” –lanka! Uskomattoman kevyttä ja riittoisaa. Menekki myssyyn 1 25g:n kerä (3 metriä jäi). Muita värejä tässä:

 

Molemmat ”mallitilkkusytomyssyt” neuloin korvakuulolta. Loin 100 silmukkaa Addin pyöröpuikoille 3½ ja pistelin menemään. Tykkäsin neulon molempia lankoja. Seta tuntui alkuun liian löysältä – parempi olisi tähän tarkoitukseen ollut vähän pienempi puikkokoko.

Jos joku ihmettelee hillittyjä värivalintojani niin syyllinen löytyy lankakaupan laadunvalvojassa:

 

Vein kaikki kerät valokuvaa varten kotiin ja kun silmä vältti niin Tassu oli tehnyt omat lankatestinsä… Jospa Tassun lempiväri on beessi? Toivottavasti joku tykkää käyttää vähän hillitymmän väristä sytomyssyä. Meitähän on niin moneksi. Nämä pipot ei ainakaan kiristä, sillä sen verran isoja ovat. Karvinen lainasi päänsä kuvauskäyttöön kun sen huushollista ei löytynyt tarpeeksi isoa taikinakulhoa…

Niskapeukkujuntturoiden lisäksi viikonloppuna tuli vietettyä aikaa ulkosalla. Seurauksena kamala määrä risuja ja komea torso:

 

Mahtaakohan tuosta joskus vielä tulla omenia? 

Kevätjuhlat

Tänään oli SE päivä:

Ehdin töistä kotiin ennen auringonlaskua!

Pitkin syksyä ja alkuvuotta tämä on se päivä, jota eniten odotan. Tippaakaan ei haittaa vaikka parvekelasit näyttää suorastaan kuraisilta kotiutuessa. Aurinko

Sataman suunnasta meri alkaa pikkuhiljaa sulailemaan. Melkein jo oman parvekkeen kohdalla näkyy avovettä:

Eilen meidän pihalla näin kevään ensimmäisen kukkasen:

Ilatruskon aikaan ei millään malttaisi odottaa mökillepääsyä:

Kevät on täällä!