HHV 8 eli Tussah Silk

Viikko Yytee-neuvottelujen jälkeen on mennyt aika kakkaisissa merkeissä. Tassu oli ripulissa pari päivää. Oliskohan kolme pikkulusikallista jauhettua maksaa sunnuntai-iltana vai joku pöpö ulkoa saanut pienen massun sekaisin. Nyt on katti jälleen oma itsensä – karjuu ruokaa pikku paaston jälkeen ja puree ja yrittää ”lukea” mun kässäohjeita…

 

Olen yrittänyt hukuttaa huoltani pikkuisesta puikkojen parissa. Nyt kun tassumassu on taas normaali, niin huvittelin ottamalla itse kuvia huivista, kokoa 30*180 cm. HHV nro 8.

 

Lanka: Sublimé Tussah Silk (50% silkki, 50% viskoosi, 50g=100m, 6,15 eur/kerä)

Puikot: 4mm Knit Pro pyöröt

Menekki: 249g

 

Minä, kamera ja peili oltiin vähän vinksin vonksin. Huivi oli ihan kohdillaan… Blogikuvaaja voi pitää itsellään tiedon, että mun vaatehuoneessa jossain on kameralle jalka, jossain muualla on kameralle käyttöohje, jossa kerrotaan miten sellaista itselaukaisusysteemiä käytetään.

 

Mut hei – tää huvittelu (ja huivittelu) on paljon hauskempaa!

 

Ensin en kauheasti tykännyt koko langasta. Olisin kaivannut värivalikoimaan VÄREJÄ. Mun kun aamulla kieputin tuon huivin kaulaani niin se TUNTUI mukavalta. Siitä huolimatta ihmettelen miks värivalikoimassa on kolmea sävyä beessiä? No yks luonnonvalkoinen on ihan ookoo mut ne muut? Kaunis kiilto ja yllättäen lanka pysyi hyvin kasassa neulottaessa. Usein tuollaiset kaks erilaatuista säiettä lähtee kulkemaan eri tahtiin ja se on kettua. Tää meni kuitenkin ihan tasajalkaa kivasti.

 

Langalle on myös mallisto – taattua tyylikästä ja ajatonta. Jokaisesta mallista on kaks variaatiota. Esim. jakuissa lyhyt ja pitkä, pusero lyhyillä tai pitkillä hihoilla tai kahdella eri pääntiellä… Kirjaa (ja lankaa kans) saa ostaa hyvinvarustetuista teeteeliikkeistä. Niinku Anjalinilta esim

 

Tämän jälkeen palaan arkeen ja saan vähän väriä elämään. Silmukat on jo luotu tästä:

 

Värikästä viikonloppua!

Yyteeneuvottelusukat

Ne teistä, jotka olette jo muutaman vuoden tätä blogia seuranneet, olette jo tottuneet siihen, että mä järjestän itteni kanssa joka kevät Yytee-neuvottelut. Yleensä neuvottelut käydään hyvässä hengessä kutimet kädessä ja neuvottelutulos syntyy helposti ja yhteisymmärryksessä. Lopputulos on aina et Susu on pakko lomauttaa kesällä. Tästä mä olen aina itteni kanssa yhtä mieltä. Tänä vuonna neuvottelut olikin normaalia hankalammat ja pitkälliset. Niistä kertoo neuvottelujen aikana syntyneiden sukkien pituus:

 

Neuvottelujen tulos oli osittain totutun mukainen. Lankakaupan ainut työntekijä eli Susu tullaan lomauttamaan kahdeksi viikoksi kesällä (juhannusta ennen ja elokuun alussa) ja jokaiseksi lauantaipäiväksi kesäkuun alusta elokuun loppuun.

 

Ku me Piikun kanssa päästiin sukkakurssista eroon niin tänään ilmoittauduttiin Salon Kansalaisopiston järjestämälle Lankojen luonnonvärjäyskurssille! Piikukin voi vaihtaa mielessään soivan ”Vanha Nainen Hunningolla” –biisin ”Suloiseen myrkynkeittäjään”. Kurssi järjestetään toukokuun lopussa la-su 21.-22.5. joten Lankakauppa on silloin kii. Ei kukaan voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa! Vaiks välimatkaa onkin vaan parisataa metriä. Seuraavana lauantaina on ”pienen” kummityttöni ja veljenpojan valmistujaiset joten pakkohan Susu on siis lomauttaa silloinkin. Ja sit onkin jo kesäkuu.

 

Toi jäätilanne on kans omalta osaltaan vaikuttanu tämänvuotisiin neuvotteluihin. Jäätä ja säätä on seurattu ahkerasti. Eilen käyttiin taas haaveilemassa kesästä:

 

Vastarannalla näytti ihan siltä, että kyllä se siitä sulaa…

 

Vaan venerannassa oli 80 senttiä jäätä! Kamerasta loppui akku – muuten olisitte saaneet kuvia kahdestä epätoivoisesta mökkihöperöstä, jotka kairaavaat reikiä jäähän ja levittävät ämpärillisen tuhkaa jään päälle, jotta se sulais nopeammin… Kotimatkalla Blogikuvaaja Karvinen oli aika hiljaista poikaa. Se kun on luvannut toimittaa mut saareen lankalauantaina töiden jälkeen. Aikaa on kaks viikkoa ja näyttää pahasti siltä, että lupauksen lunastamiseksi tarvitaan helikopteri! Kalliks tulee… Joka tapauksessa JOS ne jäät sulaa ja JOS me päästään saareen niin Susu on LOMAUTETTUNA pääsiäisen ja Vapun välisen ajan eli 26.-29.5. Lankalauantaina 23.4. lankakauppa on auki tietysti. Yyteeneuvotteluissa koen olleeni tosi ovela – käytännössä kauppa on kiinni vaan neljä päivää, mutta Susu lomailee 8 päivää. Siis jos ne jäät lähtee. Eikä mökin kevättöitä ehkä voi kutsua lomailuksi… Paitsi joku hullu. Niinku Susu.

 

Kotiin tultua mieliala muuttui jällen toiveikkaaksi. Aurinko paistoi ja Tassu pääsi ulkoilemaan kotirantaan. Ja kyllä sillä olikin vauhti päällä!

 

Pienessä sulakohdassa näimme tutun joutsenpariskunnan palanneen naapureiksi:

 

Toivottavasti pesiminen onnistuu tänä vuonna!

Tassun piti kiivetä jokaiseen vastaantulevaan puuhun:

 

Tästä toukasta tulee varmasti isona perhonen:

 

Aurajoen suistolla jäämassat valuivat hiljalleen kohti merta:

 

Tiirakin sai ihan ilmaisen kyydin:

 

Sivupalkin oikeasta yläreunasta löytyy ”viralliset lomautustiedot”. Ne voi tietty muuttua pitkin kesää. Eka jännitysmomentti on toi jäätilanne ja neljässä kuukaudessa voi tapahtua vaikka mitä, joten optiot muutoksiin varataan. Viime vuonnakin elokuulle suunniteltu lomautus muuttui heinäkuulle Karjalanmatkan vuoksi… Siispä pysykää kuulolla!

 

Jaa ne mun yyteesukat? Vuosien varrella nurkkiin kertyneistä jämämaijoista tikuteltu. Varresta varpaisiin. Yhdeksän sekalaisen kolmennumeroisen sukkapuikon voimalla. Kamalan väriset. Mut eipä syö hyttyset ens kesänä varpaita. Eikä nilkkoja. Eikä edes pohkeita!

 

Menekki 153g. Kantapäähän sovellettu muutamia sukkakurssin oppeja.

 

Huh huh. Tämän vuoden yyteet ottivat koville. Mut päätökseen saatiin ja nyt voin taas rauhassa keskittyä tikuttelemaan huiveja HHV:hen!

Harmaa haasteviikko "Gupp" ja sukkakurssin päätös

Olen saanut Edinalta ja Jaanalta haasteen: ”Neljäs kansio, neljäs kuva”. Vuodenvaihteen tietskahässäkän vuoksi koneella on vaan uusia kuvia. Neljännen kansion neljäs kuva on ihan yhtä harmaa, kuin koko viikko:

 

Tämä on otettu alkuvuodesta, tammikuussa siihen aikaan, kun uudenvuodenlupaukset vielä muistettiin eli sunnuntaisella kuntoilulenkillä Ruissalon Saaronniemestä Airistolle päin. Päivä oli harmaa ja me haaveiltiin jäiden lähdöstä ja mökille pääsystä parin kuukauden kuluttua.

Tällä kertaa en laita haastetta eteenpäin. Mutta jos tykkäät niin ota mukaasi. Toivottavasti teiltä löyty vähän hauskempia kuvia...

 

Edelleen me haaveillaan samoista asioista. Kuntoilu on unohtunut eikä jäät lähde.

 

Viime sunnuntaina teimme ”kotiseuturengasmatkan”. Päivä oli yhtä harmaa, kuin haastekuvassa. Ajoimme pieniä teitä pitkin Piikkiöstä Marttilaan. Matkalla nähtiin iso määrä metsää, peltoa, vaalimainoksia ja ränsistyneitä latoja.

 

Koska ne jäät ei lähde niin me lähdettiin hakemaan avovettä. Ensimmäinen kohde oli Koski TL:

 

Nähtiin me vettä. Sitä tuli taivaan täydeltä…

 

Koskelta ajettin Salon läpi (!?! = mä olen aina vannonut et jos mulla on vapaapäivä niin en  mä ainakaan Saloon mene...) Teijolle. Teijon Hamarijärvellä pysähdyttiin. Räntää vihmoi, tuuli, palelsi. Ankeaa. Että olikin mukavaa päästä takaisin lämpimään autoon sukkakurssin kotiläksyn pariin!

 

Teijolta jatkettiin Matildedahlin ruukkialueen rantaan. AVOVETTÄ!!!

 

Jäät lähtee ihan varmasti joskus… Kotiuduttiin Kemiön ja Sauvon kautta. Matkalla ylitettiin Strömman kanava – kuulemma ainoa paikka Suomessa, jossa voi havaita vuoroveden.

Pikkuisten routavaurioisten teiden (ja kotiläksyjen) takia olin lähes koko matkan merisairaana... Jostain ruotsinkielisestä varoituskyltistä luimme: Gupp - Töyssyjä. Sen jälkeen Karvis varoitti mua töyssyn tullessa huutamalla jotta "GUPP"!

Reitin maisemat olisivat varmaan aurinkoisena päivänä ollet upeat! Mutta kuka nyt suostuisi kauniilla ilmalla istumaan autossa viis tuntia? Ja kun ne jäät viimein lähtee niin meillä on muutakin tekemistä...

 

Koko viikkoa oli yhtä harmaa. Keskiviikkona oli sukkakurssin viimeinen kerta. Mitä opin tällä kertaa? PURKAMISTA!

 

Kantapään ensimmäinen virhe olisi vielä voinut mennä purkamati, mutta loppujen lopuksi oli pakko antaa periksi… Edes Piiku ei suostunut purkamaan, joten oli pakko tehdä homma itse… Kyllä ne valmiiksi tulee – lupaan. Ainakin ennen ensi syksyn jatkokurssia, jolle open kauhuksi ollaan kaikki ilmoittautumassa!

 

Kuvassa kurssipaikan "verhot"

Hassua, miten sitä luulee osaavansa jotain ja kun menee kurssille, huomaa miten vähän sitä osaakaan! Monta pientä ja isompaa asiaa tuli opittua ja kurssimonisteisiin pitää perehtyä vielä monta kertaa ajan kanssa ja ajatuksella. Kiitos Piikulle, Ritvalle, Marille ja muille kurssikavereille seurasta ja Anna-Maijalle hyvästä opetuksesta!

 

Sukkakurssilta kotiin palatessa huomasin jotain kummallista meidän pihalla:

 

Sieltä ne vaan putkahtelevat läpi kinosten!

 

Olen siirtänyt kellon lisäksi myös itseni kesäaikaan. Siihen kuuluu käynti Turun Toril Lindrothin kojulla perjantaiaamuisin. Tassu olis mielellään lähtenyt mukaan:

 

Tänään viimein paistoi aurinko! Kotimatkalla löysin:

Äiti hei! Mä voitin tämänkin vuoden leskenlehtikisan! Kyl se kesä tulee…

 

Kissakuvahaaste 152: Tutkiminen

Neljä vuotta sitten tänään oli Pitkäperjantai. Koko perheelle jännittävä päivä, sillä silloin muutin syntymäkodistani äidin ja sisarusten luota Turkuun Majakkarantaan ja  Sususta ja Karvisesta tuli mun ihmiset. Matka oli karmea, mutta perille päästyäni opin heti hiekkalaatikon ja löysin saunan, jossa nykyäänkin on oma rauhallinen turvapaikkani. Yleensä asustelen äiskän kanssa ja iskä käy mun kanssa viikonloppuisin leikkimässä. Joskus me ollaan Karvislandiassa kuten viime viikonloppuna. Äiskä laittoi töistä lähtiessään tekstarilla meille pojille tsunamivaroituksen – siivouspäivä oli tiedossa! Ensin me meinattiin iskän kanssa kiivetä katolle turvaan, mutta päädyin sit kuitenkin takan päälle:

 

Teeskentelin tutkivani onko takan päällä pölyä...

 

Kovin kauaa en jaksanut siellä käkkiä varsinkin kun lattialla oli jotain tosi mielenkiintoista tutkittavaa:

 

Blogikuvaajan kameralaukku!

 

Näillä kuvilla osallistun Kissakuvahaasteeseen, jonka aiheena tällä kertaa on tutkiminen!

Pikku Nikolai ja Tähtiympyrä

Pari viikkoa sitten tuskailin miten monta lankalaatua mulla on kokonaan neulomatta! Miten voi myydä jotain jos ei tiedä langasta mitään muuta kuin sen, mitä vyötteessä sanotaan? Siispä otin itseäni niskasta kiinni. Ja mitäs muutakaan tekisin kuin huiveja

 

Huivimalleja on tulostettuna pilvin pimein, joten valinnan varaa löytyy. Poikittain neulottu Nikolai tuntui sopivalta mallilta raitalankaan:

 

Pari mallikertaa neulottuani tulin lukeneeksi ohjeesta että ”fingering weight” Mikä ihmeen sormen paksuinen lanka? Google sit kertoi et se tarkoittaa ohutta ja mun lanka oli deekoosta vähän paksumpaa. Lyhentelin sitten mallia sieltä täältä etten sit kompastuisi huiviini… Noi lyhennettyjen kerrosten kääntökohdat olis varmaan pitänyt tehdä jotenkin toisin.

 

Lanka: Adriafil Duo Plus Comfort (52% villa, 48% puuvilla, 50g=120m, puikot 4,5 19s=10cm). Menekki 96g

Puikot: Knit Pro pyöröt nro 4 ja 60cm kaapeli.

 

Mulla on yhden kurjan kokemuksen perusteella epäluuloinen asenne puuvillan ja villan sekoitusta kohtaan. Sain ilmaiseksi yhden kerän tätä lankaa joku aika sitten (siltä söpöltä edustajalta…). Tein mallitilkun, pesin koneessa ja pidin vielä tilkkua farkkujen taskussa kolme viikkoa. Ei huopunut eikä nöyhtääntynyt yhtään, joten tilasin. Puodissa on tämän lisäksi kolme muuta väriä. Neulominen oli mukava kokemus sekin. Itse tykkäisin enemmän väreistä, joissa olisi vähän enemmän potkua.

 

Viikko sitten messuilla pysähdyttiin äidin kanssa ihastelemaan ihan yksinkertaista, mutta tosi kivan näköistä hartiajuttua. Mielessä alkoi heti pyöriä, et se vois olla kiva neulottuna… Tein itselleni ”muistilapun”

 

 Perjantaina sit katselin sillä silmällä yhtä neulottua pöytäliinaa. Kattelin et jos liinassa on kahdeksan mallikertaa ja joka mallikerran molempiin reunoihin lisää joka toisella kerroksella silmukan niin pyöreähän siitä tulee. Tällä ohjeistuksella sit loin silmukat ja aloin pistelemään. Ilman mitään mallia tai suunnitelmaa huvittelin tekemällä vähän silmukankiertoja ja yhteenneulomista ja ylivetokavennuksia ja aika hauskan näköinen lopputulos putos puikoilta aamulla:

 

Lanka: Kashmir Artsin Ecoline Resham Silkwool. 75% villa, 25% silkki (oli mukana pari jotain kullanväristäkin haituvaa). 100g=n. 180m. Puikkosuositus 4-4½ (tämän neuloin kyllä kuutosella).

Menekki 193 g.

 

Pingotettuna huivi näytti kyllä paremmalta… mut kun sen pukee näin niin se on ihan hauskanen!

 

Langassa on monta tosi upeaa sävyä. Musta väri valikoitui tähän huiviin vaan siks, että sitä sattui olemaan yks vyyhti valmiiksi kerittynä kun aloitin projektin… Tykästyin langan jotenkin rouheaan tuntuun ja muutenkin neulominen oli kivaa. Loputulos oli mukavan, jopa pehmeän tuntuinen, vaikka tiukkaan kieputetulla vyyhdillä lanka tuntuu jopa hiukan kovalta. Tästä joku villatakki olis kiva. Punainen… Muuten – kumpaakaan tämänkertaista huivia en kastellut, vaan pingotin ja suihkuttelin kosteaksi suihkupullolla ja annoin kuivua.

 

HHV:t  6 ja 7 ovat siis tässä!

 

Lankalaatuja tulee koko ajan lisää ja minä olen ihan jälkijunassa ”testeineni” mutta yritys on kova ja seuraava uus huivimalli ja uus lanka on jo katsottuna… Mutta nyt ei auta muu kuin tarttua taas sukkapuikkoihin ja tehdä sukkakurssin kotiläksyt. Viimeinen kurssikerta on jo keskiviikkona!

Loppushan se!

Joskus ottaa koville kun lanka ei lopu vaikka miten pistelis puikolla silmukkaa toisen perään!

 

 

Sukkakurssilla aloitettiin sukat kärjestä. Oli oikein lupa tehdä sukkapuikolla, mutta aloitin yhtä sukkaa 80 cm pyöröllä. Kymmenen senttiä neulottuani ajattelin et jos kerran pyöröillä niin miksei sit kahta sukkaa yhtä aikaa. Tein toisen samaan kohtaan ja vaihdoin 120 senttiseen pyöröön ja tikuttelin molempia. Kuten pari kertaa aikaisemminkin kärkialoitussukissa – tälläkin kertaa tein teräosasta liian pitkän (vaiks ope varoitti) ja siks piti tehdä se lyhin mahdollinen kantapää eli tiimalasi:

 

 

Tulipa sit opittua tämäkin kantapääversio.

 

Kantapään jälkeen olin jo ihan kyllästynyt sotkussa oleviin lankoihin ja hankalaan pyöröpuikkoon. Mietin että miksi ihmeessä mun pitää kiusata itseni kaltaista mukavaa ihmistä kun homman voi tehdä helpommallakin. Siirsin silmukat sukkapuikoille ja tikuttelin molempia sukkia vuorotellen. Yritin vähän muotoillakin – kymmenen senttiä vartta neulottuani lisäsin keskelle taakse aina 2 silmukkaa joka 8. kerros. Kun lankaa oli jäljellä enää ihan pikkupikkunöttöset aloin resorin. Ja neuloin. Ja neuloin. Ja neuloin. Eikä ne nöttöset pienentyneet yhtään!

 

Lopultakin oli aika päätellä. Paksupohkeinen tarvii joustavan päättelyn ja sen löysin Lankakomerosta. Ja kas kummaa – tää päättelyversio söikin normaalia enemmän lankaa… Siis se lanka joka ei millään loppunut otti ja loppui 13 silmukkaa kesken! Piti sit purkaa molemmista päättelyt ja 1 kerros…

 

Aika kivat melkkest polvarit tuli!

 

Speksit:

Lanka: Fortissima Maxico Cotton Stretch (41%villa, 39% puuvilla, 13% polyamidi, 7%PBT polyesteri)

Menekki: 100g=460m (vajaa puoli metriä jäi)

Puikot: Addi 80 cm 2½ pyörö, Addi 120 cm 2½ pitsipyörö, 6 kpl bambusukkapuikko 2½ ja 3 kpl ruusupuinen sukkapuikko 2½…

 

Näistä olisi voinut tehdä ihan samanlaisetkin, mutta aloitin toisen sukan jaetun kerän väärästä päästä… Kuka nyt kahta samanlaista sukkaa haluis käyttää? Eriparisukista tulee hyvälle tuulelle. Ainakin minä.

 

Sekä langan että valmiin työn laatu on tarkastettu ja hyväksytty!

Hymyilevät raidat

Viime viikolla testasin uuden Snuggly Smiley Stripes – langan. Lankahan on ihan samaa, kuin tuttu Baby Bamboo eli siinä on 80% bambua ja 20% villaa, 50g=95m ja nelosen puikoilla 22s/10cm. Uutta on vaan nimi ja värit. Ja pakkaus – Baby Bamboo on keritty (säilytyksen kannalta) hankalan kokoisiin pahvipuoliin ja tää uus lyttykerä ilman menee paljon pienempään tilaan…

 

Ohje: Sirdarin lehdestä nro 355 ”Little Stars in Stripes”. Osa malleista on julkaistu Modassa ja Suuressa Kässylehdessä. Ohjeet on BB:lle, mutta käyvät siis tähän uuteenkin lankaversioon. Minä tein miehustan hymyraitalangalla ja reunukset yksivärisellä BB:llä:

 

Puikot: 3½ ja 4 Knit Pron pyöröt 60 cm kaapelin kera. Menekki kokoon 1-2 v yhteensä 163 g (tasan kolme kerää raitalankaa ja loppu yksiväristä). Mitään kovin suurta kappaletta ei raitalangasta kannata lähteä tekemään ellei halua saada aikaiseksi sotkua tai läiskiä raitojen sijaan. Lasten neuleisiin mahdottoman hyvä lanka! Tätä en saa suositella kenellekään, mutta olen tästä (aikaisemmin) tehtyä nuttua silittänyt pellavan lämmöllä, kaatanut kiehuvaa vettä sen päälle ja pessy kuudessakympissä eikä se menny miksikään! Steariinitahra kyllä lähti. Suosituspesu on hellävarainen 40 astetta… Ja nappi tähän nuttuun haetaan huomenna naapurin Vuokolta Salon Napista

 

Eilen oltiin äidin kanssa Turun Kässymessuilla. Turun messut ei koskaan ole kovin ihmeelliset, mutta on kivaa lähteä käymään kun ovat täällä kotikulmilla - ei tarvii messureissuun tärvätä koko viikonloppua. Turussa ei tule kauheaa messuähkyä kun ovat sopivan pienet. Esim Tampereen messuilla olen aina parin tunnin jälkeen ihan zombiena ja liiasta tarjonnasta sekaisena. Pari kivaa ideaa jäi muhimaan mieleen – muuten otettiin messuilu ihan huvittelun kannalta.

 

Äitiä piti koko ajan vahtia ettei vaan mene ostamaan yhtään takkia (jota hän ei käytä) eikä yhtään hattua (jota hän ei käytä). Käsilaukku löytyi ja mun mielestäni kiva ja toimiva (jos ei käytä niin se kelpaa kyllä mulle). Minä ostin bambukalsarit. Tai siis pitkikset. Tai legginssit. Mikä ero niillä muuten on? Eikä puhuta kaiken maailman siivousmömmöistä ja ihmesienistä, joita ostettiin paljon ku saatiin aina vaan halvemmalla mitä enemmän ostettiin… Ja sitten nämä mokkakukkarot – taas monta kun sai halvalla… Yksi puodin kolikkokukkaroksi ja toiseen pakkailin jo illalla kaikki kässäpussin pohjalla pörivät silmukkamerkit, villaneulat, Knit Pro –tilpehöörit sun muut. Yhden sai äiskä vaikkei ensin halunnu mut halus sit kuitenkin…

 

Messulun jälkeen tultiin porukalla meille. Isä oli messukuskina ja Karvis oli valmistellut ruokaa. Syötiin ja pelattiin korttia – ihan melkein omin säännöin. Tassukin olisi osallistunut mielellään…

 

Tassu on viime aikoina osoittanut kiinnostusta kasvimaailmaan. Siispä viikko sitten kylvin sille ihan oman ohrapellon. Pari päivää itämistä odotettuani olin ihan varma että ovat myyneet mulle sekundasieminiä kun mitään ei tapahtunut! Sunnuntaiaamuna viimein:

 

Nyt siinä on jo ihan kunnon viheralue! Nyt Tassulla on ihan ikioma ohramaa revittävänä ja syötävänä. Ja olisi suotavaa massun toiminnan kannalta sitä popsia. Ja ihan luvallista. Arvatkaapa kiinnostaako Blogikissaa moinen? No ei sit niin tipan pätkääkään!