Mökkikuumetta etsimässä

Männynoksa lumessa? No ei sentään - eihän täällä ole lunta ollut koko talvena. Olen odotellut mökkikuumetta nousevaksi, mutta se on vaan antanut odottaa itseään. Facebooki muistuttelee kuvilla viisi tai kolme vuotta sitten. Kuvissa on ollut pikkuvene mökkirannassa jäitten keskellä. Muistelin just, miten muutama vuosi sitten käytiin Myllykylän rannassa ripottelemassa tuhkaa jään päälle, jotta jäät sulais nopeammin ja saatais vene veteen...

Mökkiasennetta kasvetin viikon verran Karvislandiassa. Vähän ku olisin ollut lomalla, vaikka kävin töissä joka päivä. Pihalla sain lievitystä haravointihimooni ja monta kuukautta piilossa ollut sisäinen pyromaaninikin pääsi valloilleen sunnuntai-iltana:

Tynnyrissäkn voi polttaa risuja. Vaikka en meinannut uskoa koko juttua!

Ja illan pimetessä minä ja makkarat odottelivat sopivaa hiillosta... Makkaroiden alla pikkuvene odotteli myrkkymaalia ja vesillelaskua:

Ja se perinteinen (Karvisen bravuri) ruuanlaittoruokakin valmistui tynnyrihiillosta odotellessa:

Ja viimein: grillikauden avaus:

Hyvältä maistui ja mökkikuumekin alkoi pikkuhiljaa nousta...

Kaiken "lomailun" keskellä on vaan pikkuisen neuleet edistyneet. Aikaisemmin tehdyille miesten Tundra-sukille kaveriksi naisten kokoiset:

Alpakkasukkalanka Tundraa meni 94 g ja tikuttelin ne uusilla supersuosituilla 3½ mm Prymin Ergonomics-sukkapuikoilla.

Taas maistuu kotoilukin. Luulenpa, että sekä Karvis, että sen naapurit ovat tyytyväisiä, kun tämä hirveä pihariehuja lähti kotiinsa. Täällä Majakkarannassakin on viimein kevät. Joutsenet ovat tulleet!

Laban vol 2 ja kiharoit

Pikkasen meinas tulla kiirus tämän vauvansetin kanssa. Oli messua tulossa ja laskettu aika samaan aikaan… Ja yleensähän meille tilaustyöt tulee niin, et piti olla jo. En luvannu muuta ku nutun. Se olikin ihan ajoissa valmiina – tosin vauveli kerkis silti ensin, pari viikkoa etuajassa. Loppujen lopuksi pöksyjen kanssa ei ollu kiirettä – ehtii ne ainakin ristiäisiin.

Mallina teetee Neulelehdestä 1/2014. Tuttu(kiroilemani) Laban – ja olipa tällä kertaa ilo tikutella, koska verkkolehtien arkistoversioon oli päivitetty kaikki ohjekorjaukset.

Lankana teetee Helmi, puikkoina resoreissa 2½ mm Addin pyöröt ja muuten 3 mm sitä sun tätä puikkoa. Lankaa kului koko settiin yhteensä 174 g.

Napit tietty naapurista. Kun sain viimein pöksytkin valmiiksi ja kattelin niin totesin ittekseni et ”Tosi kivat tuli!”

Äiti lainasi reissulleen mun lempparihuivin ja sit piti tikutella ittelle uus. Keväisempi versio. Lankana SMC:n Tahiti, puikot 3½ mm Knit Picks pyörökärjet 60 cm kaapelilla. Menekki yksi kerä eli 50 g. Kolme metriä lankaa jäi ylikin 280 metristä. Tämähän oli viime kevään hittijuttu – yhden kerän pikkuruinen keväthuivi. Tällä kertaa valitsin väriksi vähän aurinkoisemman.

Kuvia ottaessani hämmästelin omaa juuri katkaistua päätäni. Ihmeen kiharainen. Pentuna mulla oli ihan piikkisuorat hiukset. Kiharat tuli kolmenkympin kriisin myötä. Nyt on permanentit kuulemma muotia. Mä en tartte ku olen kikkurapäinen ihan luonnostaan!

Viikko sitten lauantaina me Tassun kanssa ollaan lähdetty reissuun ja sillä tiellä ollaan vieläkin.

Tassun eväät, fleksit, kilikello, harja ja ruokakupit oli pakattuna Tassun ikiomaan hienoon reissukassiin:

Kassin alla kopassaan oli tosi kiukkuinen kissa… Ensin oltiin Mummin ja Pappan mökillä Atussa ja sen jälkeen ollaan loisittu täällä Karvislandiassa. Minä olen kyllä käynyt muutaman kerran kotonakin, mutta Tassu on viettänyt laatuaikaa isä-poikasuhdetta kehittäen ja terassin ikkunan takaa tirppoja, naapurien kissoja ja fasaaneja vahtien… Jostain kumman syystä se ihnokkikoppa on täällä silti se kaikkest paras nukkumapaikka:

Kopan turvasta on hyvä tutkailla äiskän uutta hölmöä kieputuslaitetta. Tosin tänään on jumpat ja kiertoliikkeet suoritettu ulkoilmassa haravan kanssa!

Sytomyssyjä Tyks Salon sairaalaan

Salolaiset ovat olleet tosi innokkaita sytomyssyjen tekijöitä jo vuosia. Myssyjä on tehty monissa tapahtumissa kuten Salon Pääkirjaston Novellikoukussa (tän kevään viimeinen 20.4.) tai kahvila Ihme ja Kumman kässäilloissa (joka kuukauden viimeinen keskiviikko). Puhumattakaan kaikista ihan itsekseen kotona myssyttelijöistä. Tähän mennessä Anjalinille tuodut myssyt on toimitettu Turkuun Tyksin Syöpäpolille.

Viime kesästä alkaen syöpähoitoja on annettu myös Tyksin Salon sairaalassa syöpätautien poliklinikalla. Poliklinikan yhteydessä toimii Lääkehoitopoliklinikka, jossa tiputetaan lääkkeet. Lääkehoito ja syöpäpoliklinikka toimivat tiiviissä yhteistyössä. Olen pitkään miettinyt, että olisi mukavaa jos salolaisten tekemät myssyt menisivät oman kaupungin sairaalaan. Keskiviikkona sain tilaisuuden viedä Ystävänpäiväkeräyksen jälkeen puotiin tuodut 80 myssyä ja 10 sukkaparia sinne.

Vastaanotto oli iloinen ja lämmin. Myssyjä ihailtiin, malleja ja värejä... Suunniteltiin myssyjen esillelaittoa... Myssyt vastaanotti sairaanhoitajat Elina Suonio-Peltosalo (oikealla), Johanna Metsänperä (vasemmalla) ja Laura Manner (puuttuu kuvasta). He totesivat, että nämä myssyt tuovat iloa ja valoa sairaille ja heille hoitajillekin. Minä tunsin ihan hiukan huonoa omatuntoa saadessani kiitokset ja halaukset, vaikka tällä kertaa mukana ei ollut yhtäkään itse tekemääni myssyä... Siispä välitän kiitoshalaukset nyt tätä kautta kaikille!

Tyksin syöpäosastolle Turkuun on muutaman viikon aikana tulvinut satoja myssyjä ympäri maata. Tänään saimme kuulla tuloksista Ylen paikalllisradiosta ja uutinen on levinnyt ainakn facessa monien jakojen myötä. Tosi mahtava uutinen!

Moni kaukanakin asuva on ottanut langan, tarttunut puikkoihin tai koukkuun tai hankkinut pehmeää kangasta ja ommellut trikoomyssyn. Uutinen kertoo, että myssyjä on ainakn pariksi vuodeksi syöpäosastolla.

Jos edelleen myssyttely innostaa, niin muistathan, että syöpään sairastuneita on ympäri maatamme ja hoitoja annetaan monissa sairaaloissa eri osastoilla. Otathan yhteyttä omaan lähisairaalaasi ja kysy onko siellä tarvetta myssyille. Monilla paikkakunnilla on pysyvä sytomyssykeräys meneillään. Niistä löydät tietoa "Myssymimmi" Matleenan Lankapirtistä. Matleena myös on lupautunut neuvomaan, jos haluat järjestää keräyksen omalle aluellesi.

Visiittini Salon sairaalaan oli muutenkin valaiseva. Myssyt hiuksensa rankkojen hoitojen seurauksena menettäneille tuovat lämpöä, iloa ja ehkäpä hiukan voimaa ja lohtua. Sukat lämmittävät kylmiä varpaita (siitä lisätietoa Piikun blogissa vuoden 2010 Sukkiskampanjassa).

Toiveena on myös hihat. Tässä en nyt ole mikään asiantuntija, mutta yritän parhaani mukaan kertoa mistä on kysymys:

Joitain syöpähoitoja annetaan tipalla käsivarteen. Seurauksena käsi tuntuu tosi kylmältä ja kipeältä. Oloa lievittäisi lämmin "hiha" - ranteesta kainaloon. Se voisi olla vaikkapa resoria, n. 40 - 50 cm pitkä ja jotain lämmintä, eikä kutittavaa lankaa. Hihan pitäis pysyä paikoillaan, mutta ei puristaa tai kiristää. Tämä kiva idea "toisen sukan syndroomasta" kärsivälle neulojalle - ei tarvita kahta samanlaista:) Toinen toive oli kaulaa lämmittävät kaulurit tai huivit.

Salossa Anjalinille toimitetut sytomyssyt, sukat, "kaulattimet ja "hihattimet" toimitetaan ensisijaisesti Salon sairaalaan. Jos siellä on tarpeeksi myssyjä, niin ne ja Turussa Käsityö-Elisaan tuodut toimitetaan jatkossakin Turkuun Syöpäpolille.

Kiitos kun olet mukana!

Kevät tuli - pyytämättä ja yllättäen kässämessujen jälkeen

Ihan varma kevään merkki mulle on aina se ensimmäinen päivä, kun ehdin töistä kotiin ja näen pilkahduksen auringosta ennen kuin se laskee vastarannan metsän taa. Monena keväänä olen kaahaillut motaria pitkin ehtiäkseni ja mikä juhlapäivä se onkaan ollut kun olen ehtinyt!

Se päivä oli keskiviikkona. Mut hei - aurinkohan oli vielä korkealla! Missä välissä kevät on hiipinyt tänne? Olenko vaan tullut aina kotiin niin myöhään vai onko kaikki viime viikkojen päivät ollet pilvisiä? Mulla on ihan sellainen olo et mua on huiputettu. Eihän täällä ollut edes talvea niin miten muka nyt voi jo olla kevät? Kaikki se ihana odotus on jäänyt tänä vuonna väliin...Olen tietenkin huomannut, että aamuisin on valoisaa ja linnut visertää sydämensä kyllyydestä mut tää ilta-aurinko... Joka tapauksessa jäätkin sulaa ihan silmissä ja jos nyt jatkossa oikein keskityn, niin ehkä huomaan Majakkarannan joutsenten saapumisen... Se kun on tällä rannalla sellainen merkkitapahtuma, että ventovieraatkin alkavat juttelemaan toisilleen - mikä ei ole kovin tavallista meille turkulaisille.

Viime viikonloppuna messuiltiin. Perjantai-iltana rakensin pienen osastomme sinne Turun messukseksuksen tuttuun nurkkaan tiskipisteen alle ja pehmisauton viereen. Karvis ajoi auton sisään ja ulos millintarkalla sihdillä, auttoi pöytien kasaamisessa ja lähetettiin pois jaloista.

Kotiin lähtiessäni näytti jo melkein valmiilta.

Ja kotona odotteli Tassu, jolle messuille vietyjen puikkojen laatikot toivat ihanaa hupia (ja mulle myöhemmin siivottavaa). Kiva kun on oma silppuri talossa!

Lauantai oli yhtä hulabaloota. Kivaa oli meillä Idan kanssa ja toivottavasti messuvieraillammekin! Kiva kun kävitte!

Messuhittejä:

Prymin Ergonomics -puikot ja -koukut.

Teetee Rainbow -huivilanka (uusia värejä tulossa lähiaikoina).

Kaiken maailman langanohjaimet, kerroslaskurit ja muut neulojan pikku apulaisina toimat härpäkkeet ja hilavitkuttimet.

Unohtamatta lankoja...

Päivä oli sen verran vauhdikas, että moni tuttu moikattiin, mutta kuulumisten vaihto jäi toiseen kertaan. Messupäivälle oli varattuna kunnon eväät. Pähkinöitä, suklaata, vissyä, ananaslimppaa ja pastasalaattia. Iltapäivällä sitä pastasalaattia jaettiin suoraan purkista kahden haarukan voimin - samalla pöperöllä nostettiin myös äidin ja hänen ystävättärensä ja Idan äidin messuenergiaa... Koska salaatti oli mun tekemää, niin oli hyvä, että ensiapuryhmä päivysti ihan lähellä...

Messuista selvittiin ilman ruokamyrkytystä koko sakki (kait?) .

Illalla keksin hoidella tärviöllä olevian tassujani Dermosilin kylmägeelitossukoilla... Seurauksena oli kauhea kramppi reidessä ja nauruun kuolemaisillaan olevat Karvinen ja  Tassu. Mua ei naurattanu. Tai ehkä vähäsen. Olisko pitänyt lukea käyttöohjeet ennen pakastimeen laittoa? Ei kyllä harmittanutkaan - vauhdikkaan päivän jälkeen mua hemmoteltiin perunacurryllä, joka oli tuunattu mehevällä naudanlihalla...

Sunnuntaina oli perinteisesti vähän rauhallisempi päivä - joskin porukkaa riitti ihan mukavasti. Piiku  poikkesi iltapäivällä päästämään mut pissitauolle ja vähän myöhemmin Salon nukkiskerholaisista Jossukin huolehti et pärjääkö. Tuntui mukavalta.

Iltasella Karvis tuli auttamaan purkohommissa. Alkuviikko menikin sitten messukuorman palauttamisessa puotiin. Kun kahdella autolla mentiin, niin yhteen mahtui paluukuorma. Kiva!

Vaan ne tietotekniset onkelmaiset sen kun jatkuu... Uusi verkkokauppa näyttää jo tosi hienolta (ainakin mun mielestäni).

Minäkin pikkuhiljaa opettelen käyttämään systeemiä. Osaan jo vähentää myydyn tuotteen varastosta ja ehkäpä jopa lähettää paketin jos joku on jotain tilannut. Yllätyksiä kuitenkin pukkaa jatkuvasti - taas tänään huomattiin Idan hienojen lankakarttojen hävinneen joistain tuotteista. Ja ihan varmasti ne on sinne laitettu kertaalleen - jotkut jopa kahteen kertaan... Mulla palaa päreet monta kertaa päivässä. Pahin oli tänään kun näytti siltä, ettei tänne blogiinkaan pääse vaikka tämä ei ole missään yhteydessä vanhan domainpalvelun eikä verkkokaupan kanssa!

Joka tapauksessa työt jatkuu, kevätlankaa pukkaa puotiin ja aurinko paistaa joka päivä pidempään. Ja kyllä täällä vähän neulotaankin. Silmukka silloin ja kerros tällöin. Keskeneräisiä töitä riittää...

 Hyvää viikonloppua!

Messuhuivi

Turun Kädentaitomessut on viikonloppuna ja mekin ollaan siellä. Tutulla paikalla 70. Mitkä messut ne sellaiset olis, jossa mulla ei olis uutta keväthuivia kaulassani. Viime viikot on menneet aika lailla muuhun kuin neulomiseen, mutta pikkuisen keväthuivin sain silti aikaiseksi. Mallina Ida-Maria:

Aloitin viime vuoden Pitsi&Palmikon huivimallilla, 4½ KnitPics pyöröpuikoilla ja 80 cm kaapelilla. Ohje oli, mutta ei minkäänlaista muistikuvaa minkälainen huivista piti tulla. Ohje oli SMC:n Tahitille.

Tällä kertaa lanka oli nauhamainen SMC Cotton Style Print. Kun huiviin oli kertynyt 215 silmukkaa niin puikot vaan ihan itsestään alkoivat tikuttelemaan loppulangasta reunasilmukoiden kavennusta vanhan tutun tiskirättireunani mukaan.  Jotkut mallit varmaan vainoo mua – ainkain tää tiskirättireuna ja tundrapalmikot muun muassa…

Lankaa kului 95 g eli kerä riitti mainiosti pikkuhuiviin.

Tämä hilavitkuttimien ja härpäkkeiden ankara vastustaja alkaa pikkuhiljaa lämmetä kaikille neulojan pikku apulaisille. KnitPronPingotusvaijerit  toimii kivasti kaarevien reunojen pingotukseen:

T-neulojen sijaan käytin sentäs perinteisiä nuppineuloja… Ku unohdin ne teeneulat töihin ;)

Niin se meidän uusi uljas kaikilla näpelöitävillä ja hipelöitävillä laitteillakin hienosti näkyvä verkkokauppammekin sitten aukesi toista viikkoa sitten. On se vaan niin raikas ja hieno, että jopa minä avasin elämäni toista kertaa nettiyhteyden älyttömällä puhelimellani! Edellinen kerta oli pari vuotta sitten, kun tarkistin säätutkasta, että ehdinkö pikkuveneellä saareen ennekuin ukkonen on kokonaan päällä… Puhelin on puhumista varten. Mun mielestäni.

Mutta kuten ennenkin – kaikki ei taaskaan menny ihanku Strömsössä. Tietotekniset ongelmat sen kun jatkuu… Jostain kumman syystä lähes kaikki lankakarttamme ovat hävinneet bittiavaruuteen! Ensin luultiin, että kyseessä oli vaan Tekstiiliteollisuuden langoista (ne kaikessa hiljaisuudessa avasivat uudet verkkosivunsa samaan aikaan kuin me), mutta myöhemmin selvisi, että myös muut kartat olivat ottaneet hatkat… Itse olisin sen kuukausien työmäärän jälkeen saanut kunnon itkupotkuraivarit, menettänyt yöuneni ja kiljunut kiukusta. Verkkovastaavamme Ida-Maria sen sijaan yrittää rauhallisesti selvittää mistä on kysymys ja lisää karttoja ja muita kadonneita tietoja sen kun kerkii. 

Kunhan kaikki on suht järjestyksessä niin varmasti pidetään juhlat ja avajaiset! Pysykää kuulolla.

Kaiken kiukuttelun lomaan mahtuu toki paljon kivojakin juttuja. Viikonloppuna juhlistettiin vanhempieni 60-vuotishääpäivää. Juhlaristeily suuntautui Turusta Åboon ja takaisin. Tois pual jokkee käytiin syömässä. Takaisin tullessa yritettiin kovasti liftata Aurajoen jäitä rikkovan aluksen kyytiin, mutta Förillä palattiin myös vastarannalle.

Vastarannalla äidin leipomukset (ja pienet hömpsyt kaffen kera) toimivat herkullisina jälkiruokina. Ihan jokainen suvun jäsen ei päässyt mukaan bileisiin, mutta jokainen kotiin jätettykin  sai tuliaisia. Pikkumies isänä kanssa äidin keksejä ja meidän Tassu katkiksia:

Onnea! Kuka tänä aikana juhliikaan 60-vuotista yhteiseloa? Ei kovin moni veikkaan minä. Ehkä veljeni vaimoineen aikanans.

Sunnuntaina lähdettiin päivälenkille (=hakemaan Förirantaan kaffekonun jälkeen jäänyttä Reppulia). Aikas rankat 60-vee risteilyt oli meillä edellisenä päivänä ollu, koska niiden seurauksena risteilyalustamme alettiin hinaamaan puolitoista kuukautta kestävään remonttiin…

Karvis on jo kesäsätä asti muistutellut siitä, ettei blogi päivity. Eilen meinasin mennä jo lankoja pitkin kun isäkin asiaa oli ihmetellyt. Mut kuulkaas – jos kenkuttaa ni ei oo kiva purkaa sitä blogiin. Itkupotkuraivarit ihan ittekseen kotosalla on pare vaihtoehto. 

Mut kyllä näitä iloisiakin uutisia on viime päivinä kuulunut. Messuille odotettujen Prymin Ergopuikkojen pitäisi tulla tänään (etukäteen varatut toki toimitetaan ensin) ja teeteeltä yllättäen langanohjainta sun muuta pitkään kaivattua hilavitkutinta. 

Eilen myös saimme kaverilta täydennystä  Zingeihin ja Karbonzeihin… joku muu tykkäsi enemmän puikkojen laatikosta. Meillä molemmilla oli kissan päivät!

Loppuun vielä postauksen ihme ja kumma (ja naurunaihe mut älkää kertoko Tassulle ku se on niin herkkä)…  Jos keittiön altaassa voi odottaa katkarpujen sulamista, niin pienet vesihanan lirutukset ei tunnu missään:

 Uus sananlasku: "Valuu kuin vesi Tassun selästä".