Lauantai-iltana aurinko pilkahti ja siitä tuli tosi iloinen olo. Niin iloinen että piti mennä laiturille…
puhaltamaan saippuakuplia. Että ne on kauniita!
Sunnuntaina satoi. Heti herätessä tuumasin, että mun mielestäni on oikeastaan aika kivaa kun sataa. Sain osakseni molemmilta "pojilta" puoli tuntia syvää halveksuntaa. Molemmat varmaan ajatteli et ”Toi ei oo ihan terve”. Tassun ilmekin sen kertoo. Taas se istuu terassilla tuolillaan ja ihmettelee miks me ei pistetä tuota suihkua kiinni.
Kun mä en vaan malta koskaan olla sisällä jos on hyvä ilma (=ei sada). Siks kaikki sisäjutut on vähän niin ja näin. Sunnuntaina olin pyjamassa koko päivän ja siivoilin keittiön kaappeja ja tein hienoja löytöjä:
Tosiasiassa mä kyllä siivoan ne kaapit joka vuosi mut miten tuollaiset vois pois heittää! Järjestin ne takaisin vähän tuoreempien ruokien joukkoon.
”Lääkelaatikostakin” löytyi:
Kuka muistaa käyttäneensä? Nää on kaikki ajalta ennen ”parasta ennen” –päiväyksiä...
Sillä välin kun minä siivoilin kaappeja niin Karvinen hoiteli tärkeää Blogikuvaajan (Paparazzin) tehtäväänsä ja yritti saada kuvaa uudesta mökkinaapurista. Nälkä ja vilu siinäkin hommassa varmaan tuli mutta onnistuihan hän viimein:
Kirjosieppopariskunta rakentaa ahkerasti pesää. Rouva ei ollut poseeraustuulella, mutta herra oli aika peloton kaveri. Toivottavasti ymmärtävät varoa Mustaa ja Karvaista.
Minä nautiskelin sisällä hellatulen lämmössä. Noitakattilat oli viritelty jo lauantaina:
Tuota katsellessa tuli mieleen et ”Aprillii syö sillii juo kuravettä päälle!” Karmean väristä kuraa. Ja siinä vedessä keitelty lanka ei yhtään paremman väristä… Yritin vähän kuparilla parannella. Huomatkaa meikäläisen mökkieleganssi: Ihkauudet yyteeneuvottelusukat, ikivanhat collegepöksyt, vielä vanhempi trikoopaita ja rakas Mökkivillapaitani, joka on niin hyvin huopunut, että kestää hyttyset, tuulen ja sadettakin.
Jälkiväri oli ainakin viime viikonloppuna paljon hienompaa joten toiveikkaana värjäsin toisenkin vyyhdin. Ja kun möksällä tuota huuhteluvettä riittää niin…
Eikä ollu villapesuainetta eikä etikkaa ja olen kuulu et suola kiinnittää väriä ja ja ja
Lopputulos on et mun mielestäni raparperista saa tästedes ihan rauhassa keitellä mehua ja leipoa piirakkaa!
Iltapäivällä alettiin sapuskan jälkeen pikkuhiljaa pakkailla kamoja. Mä tiskasin ja lakaisin ja Karvis kantoi vedet ja haki puita. Meillä oli vinha kotiinlähtöstrategia: Kissalle ei anneta ruokaa niin se pysyy lähistöllä! Jostain Tassu kuitenkin aisti lähdön tunnelman ja lähti käpälämäkeen. Kassit pakattuina kului tunti, kului toinenkin tunti. Mökki alkoi jäähtyä ja kylmäkin tuli. Eikä kattia missään. Alkoi vähän huolestuttaakin ku olin aamulla ollut sille vihainen yhdestä jutusta. Umpijäässä nuhaisena seitsemän aikoihin päätettiin luovuttaa ja laittaa hellaan tuli ja laittaa sauna lämpeämään. Ehtiihän sitä kaupunkiin aamullakin. Vielä yksi etsintäkierros oikein porukalla. Ja siellähän se katti istua kökötti! Naapurin kalanperkauspaikalla ja ihmetteli et mitä ne nyt huutelee… Sadekin oli lakannut ja aurinko pilkisteli. Vaan koppaan joutui katti. Ja veneeseen. Karmeaa karjuntaa ei yhtään hillinnyt selitys, että kolmen yön jälkeen tänne tullaan takaisin!
Tänään aamulla kuuden maissa havahduin kotona sateen ropinaan. Olin onnellinen siitä, etti tarvinnut lähteä sateessa veneeseen. Ja Tassukin. Kehräsi tunnin verran ankarasti ja pesi ja laittoi ojennukseen oman turkkinsa lisäksi myös mun hiukset. On se vaan niin suloinen. Joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!