Mökille viimein

Käsi paranee kovaa vauhtia. Koska lääkäri sanoi et sitä pitää käyttää niin lauantaina oli pakko kokeilla onnistuisko joku kässy:

Neulominen olis mieleistä ja kokeilin luoda silmukat uudesta Sandnesin Linestä. Kaksi kerrosta ja 60 silmukkaa myöhemmin totesin, et neuloa voi mut se on hidasta ja hankalaa ja lanka hankaa sormea ja jälki on epätasaista ja löysää... Sit kokeilin virkkausta. Se oli yhtä hidasta ja jälki kyseenalaista mut paljon helpompaa ku neulominen. Sitäpaitsi mun virkkuujälki on joka tapauksessa mitä on ja tämän päivän aikana olen tehnyt pari kerrosta lisää! Kyl tää täst.

Töiden jälkeen lähdettiin mökille. Hiukan mietitytti et miten täs käy, mut mitä mä kotonakaan olisin tehny? Virkannu? No en. Jo venematkalla tirautin salaa pienet onnenkyyneleet. Ehkä kaikki menee sittenkin ihan hyvin!

Karvis oli onnessaan saatuaan ihan luvalla hankkia taas lisää työrukkasia. Viime kesänähän poltin roviolla kaikki parittomat ja silti niitä jäi ainakin viiskyt paria... Nämä uudet on pehmeitä ja hengittävia. Yksikätisenä ei haravointi onnistunut, mutta sain sentään istutettua vähän yrttejä ja kesäkukkia:

Muuten - kumihanska kädessä ei kannata leikittää kissaa...

Yli kahden viikon aikana kevät oli mennyt hurjasti eteenpäin. Mustikat kukkii jo täysillä:

Saunan lämmöstä nautin käpälä vesisaavissa ja mereen pääsin kastautumaan. Verkonlaskukin onnistui hienosti! Nostokin...vaikka saalis oli köyhänlainen:

Yks vaivanen affena! Sille Tassukin kävi nauramassa, mutta kelpasi se sentään fileenä pari tunia myöhemmin:

Kovin paljoa en vielä voinut tehdä, mutta sain sentään vappuna aloitetun mökin siivouksen viimeisteltyä. Välillä ihastelin luonnon omia "timantteja"

Sunnuntai-iltapäivällä käytiin keskustelua... "Oliskohan ihan hullua lähteä saaresta töihin vasta aamulla.." Oltiin harvinaisen yksimielisiä siitä se siinä EI ole mitään järkeä. Ja yhteinen päätös oli et koska siinä ei ole järkeä ni just niin me tehdään! Ensin kyl tarkistin et kaapissa oli purkki hernesoppaa - kalasaaliin varaan kun olin laskeskellut ruokapuolen..

Saunan jälkeen istuttiin rappuilla ja nautittiin upeasta ilta-auringosta. Olo oli aika onnellinen.

Myöhäiseen olis kotiinlähtö joka tapauksessa jäänyt, sillä Tassu suvaitsi palata reissultaan vasta yhdeksän aikaan illalla...

Aamun mantereelle pääseminen olikin jännitystä. Vaikka naureskelen kaikille Karvisen teknisille härvelihankinnoille niin GPS oli tänä aamuna tarpeen. Illalla nukkumaan mennessä sielunmaisema oli tällainen:

Sama maisema aamulla puoli seitsemältä. Vastaranta oli hävinnyt ja näkyvyys sumussa vain parikymmentä metriä!

Siis siinähän ei tosiaan ollut mitään järkeä lähteä saaresta vasta aamulla, mut töihin ehdittiin ajoissa molemmat. Ja illalla töistä tullessa lahjoin Tassua pakasteesta löytyneellä ahvenella. Onneks pappalla on ollut parempi kalaonni...