Sytytyspaloja

Ennenkus luet yhtään etetteenpäin niin käyppä tarkastasmassa asuntosi palovaroittimen toiminta!

Kiitti. Nonnii: 

Viikko sitten perjantaina olin tohkeissani keräämässä eteiseen kaikkea mökille vietävää. Porakonetta, juomavettä, työkalupakkia… Tulipa siinä samassa mieleen tehdä vähän lisää sytyspaloja vanhoista kynttilöistä ja munakennoista. Kynttilät kattilaan ja projektia jatkamaan. Seuraavaksi näinkin hellalta nousevan paksun mustan savun! Mitä siinä tilanteessa tekee vanha partiolainen? No ottaa kattilan, nostaa sen tiskialtaaseen ja laskee vettä päälle! Ääliö! Tulipalohan siitä… (Please – kommenttilooraan EI tarvii laittaa ohjeita siitä, miten rasvapalo sammutetaan. Jokainen sen tietää mut paniikissa toimii miten toimii). Eniten harmittaa oma tyhmyys.

 Tällä kädellä ei vissiin ihan heti tehdä kässyjä… 

Monta suojelusenkeliä tarvittiin, ettei loppujen lopuksi tapahtunut mitään peruuttamattoman kamalaa. Sen verran kamalaa kuitenkin, että vasta nyt jaksan kertoa tästä. 

Sula steariini roiskahti kädelle ja ympäristöön. Se leimahti liekkeihin eikä meinannut sammua millään vaikka sängyn päältä hain koristetyynyt ja niillä yritin tukahduttaa. Sammuihan tuli viimein. 

Palovaroitin huusi ja maailma oli harmaana savusta. Kättä poltti ja välillä pidin sitä kylmän veden alla ja välillä yritin vaientaa hälytintä. Kun viimein sain huudon loppumaan ymmärsin, et nyt on käyny tosi pahasti. Käsi kylmää vettä täynnä olevassa taikinakulhossa säntäilin hätääntyneenä ympäri kämppää etsien Tassua. Ennen sen löytymistä en vois lähteä minnekään! Tassu löytyi makkarin kaapin ja seinän välistä ja samassa soi ovikello. Yläkerran rouva oli haistanut savun ja kuullut hälyttimen! Sen hälyttimen, jonka patterin olin samana iltana vaihtanut! Sain kyydin ensiapuun…

TYKSin ensiavussa pääsin melkein heti hoidettavaksi. Sain kunnon kipulääkepaukun ja kädestä revittiin irti roikkuvat nahanrämmäleet. Palovammaihmesalvan ja käden sitomisen lomassa  hoitajakundi kehui mun villasukkia… Lääkemääräys kourassa poistuin paikalta ja soitin taksin. Olin yrittänyt Karviselle viestitellä et jos se vois tulla meille, mut ensiavussa ei ollu kenttää. Taksimatkalla apteekkiin sit sain soitettua.

 

Vasta apteekista ulos tullessani huomasin olevani perjantai-iltana parhaaseen bileaikaan Turun Yliopistonkadulla pyjamassa ja komeat kissasukat jalassa! Kotimatkan istuin taksissa ja nauroin hysteerisesti… Ja kun Karvinen tuli ja kun äidille oli soitettu (tyhmä minä – olishan sen voinu kertoa myöhemminkin eikä turhaan huolestuttaa) niin  tulihan se itkukin. Ja monta kertaa sen jälkeenkin.

Vaikka heti onnettumuuden jälkeen sanottiin, että kyllä tuosta vielä käsi tulee niin vähän pelotti. Jos ei tuu ni  mitä mä sitten teen? Yksikätinen käsityöliikkeen omistaja!

Lauantaina käsi sidottiin uudestaan ja lääkäri vakuutti, et se saadaan kuntoon. Plastikkakirurgille lupas laittaa lähetteen heti. Kuulosti pahalta… Olin vuorokauden evakossa Karvislandiassa ennen kuin sunnuntaina palasin kotiin siivoamaan jälkiä. Yllättävää kyllä – kunnon kuurailun jälkeen keittiö näyttää miltei asuttavalta ja aineelliset vahingotkin on loppujen lopuksi aika pienet. Mitä muutamasta sulaneesta tupperikupista!

 Kättä on sidottu joka toinen päivä. Tänä aamuna hoitaja ihmetteli miten nopeasti paraneminen on edistynyt! Uutta ihoa on jo kasvamassa ja veri kiertää hyvin. Hoitaja piti tärkeänä, että liikuttelen sormiani. Kysyin et jokos voisin alkaa neulomaan? Nauroivat vaan mut paketti on vieläkin niin paksu, ettei puikko varmaan pysyis sormissa. Muuten kyllä pärjäilen aika hyvin yksikätisenä. Onneks palanu on vasen.

Puoti on ollut auki joka päivä. Parina päivänä äiti ja isä olivat puotipuksuina ja minä komentelin. Tosin yhdelläkin kädellä voi tehdä aika paljon eikä se toinenkaan nyt ihan viraton ole. Jaloissakaan mulla ei ole mitään vikaa. Päästä en menis sanomaan. Moni asiakas ja ystävä on tarjoutunut auttamaan. Kyl tää täst!

Mökille ei sit menty viime viikonloppuna eikä helatorstainakaan. Tassu oli pari päivää ihan säikkynä, mutta jo kolmantena se vähän kehräs ja neljäntenä tuli viereen nukkumaan ja eilen sain jo ottaa syliin ja harjata! Keskiviikkona käytiin vähän rannassa kävelemässä:

Oli upea ilta ja yritin pitää poissa mielestä sen, et tähän aikaan kuuluis olla mökillä saunassa ja uimassa… 

 Olen yrittänyt olla ajattelematta mitä kaikkea olisi voinut tapahtua. Tällä hetkellä olen tosi onnellinen kaikesta, mikä on hyvin. Mitään ihan hirveää ei tapahtunut ja käsikin paranee. Voi olla, että jonain päivänä puoti on kiinni, mut uskon asiakkaiden ymmärtävän. Poikkeavat aukiolot ilmoitan tarvittaessa Anjalinin Facebook-sivuilla (sun ei tarvii olla itse Facebookissa ja voit silti lukea klikkaamalla linkkiä). Lähelläni on Karvis, vanhemmat ja ystäviä, jotka pitävät huolta ja joilta voin pyytää apua. Voiko kukaan olla onnekkaampi? 

Ai niin. Tein sit ne sytyspalat tänään:

P.S. Kyl mä ens viikolla jo kokeilen jotain kässyä:-)