Äitienpäivä

Äitienpäivänä heräsin tapani mukaan aikaisin. Keittelin kaffet ja suihkun jälkeen lähdin ajelemaan saaristoon. Pysähdyin matkalla poimimaan perinteiset valkovuokot. Lähellä päämäärää pysähdyin pellon laitaan kuvaamaan kurkia:

Perille päastyäni näin lipun salossa:

Olin kuvitellut pääseväni perille aamupuuron aikaan, mutta löysin vaan tyhjän talon. Osasin lähteä oikeaan suuntaan etsimään vanhempiani:

Sieltähän he löytyivät! Rannasta kalaverkkoja selvittelemästä. Onnitteluhalausten jälkeen isä jäi rantaan verkon ja kalojen kanssa ja me äidin kanssa kiivettiin ylös mökille.

Äiti ei tänä vuonna sattuneista syistä saanut lahajaksi mitään itsetehtyä. Kokoontaitettavan kylmälaukun (hermojen viilentämiseen) ja kirjan (unettomia öitä varten)...

Oli ihanaa tavata veli ja sen koko perhe jälkikasvuineen!

Iltapäivällä paistettiin äidin kanssa 6 pannullista isän ruodottomaksi perkaamia ahvenfileitä. Kanttareellisoosin ja perunamuusin kanssa ne hävisivät parempiin suihin alta aikayksikön! Mahtaakohan isä miettiä miten kolmen ja puolen tunnin työ voi hävitä taivaan tuuliin (=lasten nälkäisiin suihin) niin nopeaasti...

Mulla on viime päivinä ollut tosi paha mieli kaikille läheiselleni ja  varsinkin äidille aiheuttamastani mielipahasta, harmista ja pelosta. Jopa veljeni soitti viikko sitten lauantaina! Ekaks luulin hänen olevan huolissaan pikkusiskosta, mut myöhemmin ymmärsin, et sen kotona oli sähkökatkos, eikä ollu muuta tekemistä ku soitella ympäriinsä niin kauan ku puhelimes riittää virtaa;-) Kivalt se silti tuntui <3

Hyvä ruoka - parempi mieli. Voi miten totta! Ruokapöydässä jo vitsailtiin sillä, et oikeastaan meidän äidillä on suht koht ehjät lapset: Toisella toimii molemmat jalat ja toisella molemmat kädet! Mut myöhemmin mietin ettei oikeasti ole väliä sillä vaikka laps on vähän yli tai vähän alle viiskymppinen. Äidille me ollaan lapsia ja huolenaiheita aina. Toivottavasti myös ilonaiheita edes joskus.

Iltapäivällä käytiin vielä äidin kanssa ruoansulatuskävelyllä. Minä karvat pystyssä yritin olla ajattelematta edellisenä päivänä nähtyä kevään ensimmäistä kyykäärmettä. Löydettiin matkalla harvinaisempiakin lajeja kuten punavuokko:

Ja keltavuokko:

Illansuussa lähdin ajelemaan kotia kohti. Meidän pojat oli viettäneet saaressa isä-poikaviikonlopun, jonka päätteeksi Tassu päätti tapansa mukaan kadota jäljettömiin. Karvis raportoi asiasta epätoivoissaan. Annoin ohjeeksi huudella ympäri mettiä et "Koton odottaa PAPPAN AHVENFILEET"! Jossain vaiheessa viesti oli ilmeisesti menny perille. Minä toteutin lupauksen. Laitoin Tassulle kotiintuloa varten sulamaan herkkuaterian:

Pojat tuli ja Tassu sai herkkunsa Sen jälkeen se meni nukkumaan saunaan. Saarielo on pienelle kissalle tosi rankkaa... Niin rankkaa, että jopa minä kelpasin rapsuttelemaan ja seurauksena löytyi kaks punkkia. Noist punkkimömmöist ei kauheasti ole apua...

Oma kässätassuni paranee huimaa vauhtia. Ainakin omasta mielestäni. Huomenna menen ihan kaiken varalta näyttämään sitä plastiikkakirurgille. Saman  tien hoitelen vähän muitakin päivänvaloa vaativia  asioita Turkkusessa. Siks puoti on ny yhden päivän kii mut torstaina taas ihan normisti!