Lanka, joka ei puhunut

Tässä pitkin vuotta ja varmaan jo viime vuoden puolellakin olen saanu kuulla et ”harjattu pinta” on lankojen hottista. Ja kun se kerta on muotia niin pitihän meidänkin sortua tilaamaan. Harjausta tärkeämpi syy valintaan taisi olla materiaali – 88% alpakkaa.

Kun langat sitten tulivat niin olihan ne pehmeitä… mut omasta mielestäni edelleen ”harjattu pinta” oli yhtä kuin ”suttuisen näköinen”. Lanka ei puhunu mulle yhtikäs mitään! Päätin kuitenkin antaa lankaparalle tilaisuuden… Varsinkin sun sukkakiintiöni alkoi olla aika lailla täynnä. Välikässyä siis tarvittiin. Ekan kerän jälkeen totesin, että JOTAIN hyvää tässä langassa on PAKKO olla:

Laatupäällikkömme Herra Hassu Tassu Kissanen oli viime sunnuntaina Rypäleen öljynvaihtoprojektin aikana perusteellisesti tutkinut langan ja ilmeisen hyvän arvosanan antoi...

Siksipä minäkin pelastin puolivalmiin ja neuloin toisenkin kerän. Olisko Tassun arviolla vaikutusta vai miten, mut lopputulos on omasta mielestäni ihan mukiinmenevä:

Ihanan kevyttä, suloisen pehmeää ja lämmintä eikä ollenkaan hullumman näköinenkään. Ei enää edes (kovin) suttuisen näköinen.

Lanka on Katia Quetzal, Puikot KnitPro Symphonie Wood vaihtopääpyöröt (alussa 60 cm kaapelilla ja myöhemmin 100 cm). Menekki huimat kaksi kerää eli 94g! Seitsemän metriä lankaa jäi päättelykerroksen jälkeen ja nyt pohdin pitäiskö siitä virkata palkinto laatupäällikölle?

Ohje oli alun perin Katian lehdestä. Siinä oli etu- ja takakappale tehty erikseen ja ommeltu sivuista yhteen. Vaikka saumoista tykkäänkin niin se kuulosti vähän tyhmältä tähän systeemiin ja siks tein omalla tavallani. 

Tämän langan kanssa me ollaan nyt sinunkaupat tehty. Saas nähdä miten käy sen toisen kanssa – ensin luulin et me ollaan kamuja mut sit ei oltukaan. Testit jatkuu mut välillä pitää muistaa Sukkasato. Jos vaikka yhden paalin saisi vielä ennen huomista paalattua vaikka sienimetsäkin kutsuu.

Hyvää viikonloppua!