Reissussa rähjääntyy

Karvis lupas aikoinaan et jos se Viking Grace rakennetaan Turussa niin hän vie mut risteilylle. Rakennettiin se ja on se jo muutaman vuoden tuossa seilannutkin. Ees ja taas. Omalta parvekkeeltani sen voin nähdä joka ilta…  Viime viikon maanatai-iltana oli lähdön aika:

Tassu oli selvästikin tulossa mukaan, vaikka Mummi ja Pappa oli värvätty ”lapsenvahdeiksi”. 

Reissu oli mukava ja rentouttava. Tosin olen kyllä vähän sitä mieltä, että Grace on vähän ylimainostettu. Shopping Worldin tilalle kaipasin pikku putiikkeja ja Ravintolamaailma oli karu kuin Esson Baari… Ja kyllä tuollainenkin kerrostalokin keinuu kun tuulee kakskyt metriä sekunnissa etelästä! Parasta reissussa oli kiireetön yhdessäoleilu, hieno ikkunallinen hytti ja siihen kuuluva kuohariaamiainen:

Ihan rauhassa saatiin nautiskella aamiaisherkuista ja ihailla Tukholman saaristoa auringonpaisteessa.

Maarianhaminassa käytiin kannella ulkoilemassa

Päivä kului shoppaillen, omassa hytissä oleillen ja nautiskellen. Baareissakin käytiin ja Karvis löysi mulle ihan oikean vanhanaikaisen pajatson (johon hävisin kolme euroa). Karaokea kuunneltiin:

Sain lahjaksi välkkyvän lelusormuksen - olihan tämä myös meidän kymmenvuotisristeily. Päivä oli kyllä jo marraskuussa, mut siihen aikaan tunnelmat oli sitä luokkaa ettei kauheesti tehnyt mieli juhlia.  En tiedä ostiko Karvis "lahjan" siks et kaikki ohikulkijat huomais hassun sormuksen eikä sitä, et mä neuloin. Joka tapauksessa huomasin monen pikkulikan olevan kateellinen…

Iltapäivällä syötiin Buffetissa. Sain ”kuningasajatuksen” Tassun tuliaisista… Kerrankin herra Ryppyotsakin oli juonessa mukana ja käsilaukussa olevaan hedelmäpussiin livahti muutama katkarapu ja yksi ihan oikea punainen saksiniekka. Kotiin tullessa Tassu katsoi meitä niin ei ”Ai te vaan?” Mummi ja Pappa olis varmaan olleet mieluisammat kotiinpalaajat. Niin monta kertaa päivän aikana Tassua oli käyty leikittämässä. Kiitos Mummille ja Pappalle! Meidän tuliaisista Tassu ei pahemmin ollut kiinnostunut:

Kun yhdestä matkasta pääsin niin seuraavaa jo pukkas. Torstaiaamuna oli edessä lähtö kässäkurssille ja töiden jälkeen Tuusulaan, jonne hyvä ystäväni on hiljattain muuttanut. Koko aamun olin huonovointinen. En syyttänyt siitä käpypitsin opettelua, mutta vähän mietin et olikohan sittenkään järkevää syödä itse ne Tassun tuliaisravut tai maistaa niitä viikon ajan puodin tuulikaapin lattialla muhineita makaroneja… Päivän aikana Ida-Maria lääkitsi mut kuntoon mustikkasopalla ja jaffalla ja pääsin kuin pääsinkin reissuun. En eksynyt kertaakaan vaan ajoin suoraan perille (koska navigaattori ei toiminut).

Perillä Tuusulassa olin kuin prinsessa. Illalliseksi tarjottiin sinisimpukoita:

Jotka maistuivat vuorokauden paaston jälkeen taivaalliselta!

Aamulla alkoi sihgtseeing. Ensin käytiin Ellun tulevaa kotia katsomassa ja sen jälkeen vierailtiin Lassilan Luomutilalla. Nähtiin ankkoja ( juu kyllä mä tuon sorsan tunnistan mut noi muut?) ja ostettiin luomujauhoja.

Matka jatkui Nuppulinnaan katsomaan äidin lapsuuden kotitaloa. Sen jälkeen alkoikin jo kahvihammasta kolottaa ja suunnistimme Järvenpäähän… Ja kun kerran ollaan muilla mailla vierahilla niin pitäähän sitä ”käydä vieraissa”:

Lentävä Lapanen oli viihtyisä ja siellä oli kiva tunnelma. Paljon tuttuja lankalaatuja, mutta paljon vieraitakin herkkuja. Ja kun kerran lankakaupassa oltiin niin pitihän sitä ostaa (hattuhyllyllä on vielä tilaa).

Paluumatkalla tutustuttiin kulttuurikohteisiin, tosin vain ulkoa. Ensin Aleksis Kiven kuolinmökki, jossa muistan käyneeni joskus pikkulikkana:

Hautausmaalta löydettiin Halosen ja Kiven haudat. Ainola ja Halosenniemi nähtiin kaukaa. Tässä Ainola:

Ilta tarinoitiin, herkuteltiin, muisteltiin menneitä ja kuunneltiin musaa (mm. Olavi Virtaa merkkipäivän kunniaksi). Aika kului taas ihan liian nopeasti.

Aamulla oli aika jatkaa turneeta Wanhan Sataman käsityömessuille. Sinnekin ajoin suoraan ja eksymättä. Ilmainen parkkipaikkakin löytyi ihan helposti ja suht pienen kävelymatkan päästä. Kiersin messut ensin yksin ja yhden maissa tapasin Välinenurheilija-Helenan. Yhdessä kierrettiin messut vielä toiseen kertaan. Olin jo tuhlannut kaikki rahani edellisenä päivänä Lapasen herkkuihin, joten messuilta ostin vain kolme kirjaa: Käpypitsin, Nypläyksen alkeet ja Virkatut lumitähdet. Titityyn lankoja hiplailin, mutta tiesin, että niitä mulla on ennestään hattuhyllyllä vaikka kuinka paljon… Enkä koskaan tee niistä mitään. Enemmän keskityin katsomaan esillepanoa – ollaanhan me itse menossa Turun Käsityömessuille muutaman viikon kuluttua.

Hesan messut on kivan pienet. Tampesterin messuilla parin tunnin kiertelyn jälkeen tulee väsy eikä mikään enää jaksa kiinnostaa. Messuilta lähtiessä Välineurheilija päätti toimittaa mut Katajanokan vankilaan:

Oltiin varmaan liian kunniallisen näköisiä, koska meitä ei huolittu putkaan! Vaikka kaikki ravintolan pöydät oli neljän aikaan iltapäivällä typötyhjiä, niin meille kerrottiin että kahden hengen pöytä vapautuisi aikaisintaan yhdeksän jälkeen illalla!

Hörpitiin sitten sellissä kahvit ihan rauhassa kuulumisia vaihdellen, tutustuttiin eristysselliin ja päätettiin pettyneinä kantaa pienet ruokaroposemme muualle (vaikka ne pöydät oli tyjhänä edelleen). Espoon Ikean baari oli täpötäynnä, mutta siellä meitä palveltiin iloisesti, ikkunapaikka löytyi ja saimme herkullista massun täytettä alkusalaatteineen ja jälkiruokineen alle kympillä! Pitäkää vaan rosvonne siellä muka Helsingin kuudenneksi hienoimmassa hotellissa! Voipi olla, että tämän jälkeen teen visiitin myös tuonne Raision Ikean suuntaan joku sunnuntai kun kokkailu ei kiinnosta.

Tosi kiva reissu oli. Kiitokset Ellulle Tuusulaan ja Välineurheilijalle Espooseen kivasta messupäivästä!

Kuuden jälkeen olin jo melkein näkevinäni sen kauniin vihreän kyltin, joka opastaa moottoritielle ja jossa lukee tosi kaunis sana: ”Turku”. Seisoin liikennevaloissa Ikean lähellä kun yhtäkkiä Rypäleen perästä kuului räts ja pauks ja pikkuautoni pomppasi puoli metriä eteenpäin. Hetken olin pöllamystyneenä et mitä ny! Tässäks ne Katsastussedän lupaamat monet yhteiset kilometrit "Kelpo matkakumppanini" kanssa nyt olivat. Laiton vilkun päälle ja kurvasin parkkipaikalle, johon peräänajajani seurasi kiltisti. Mitään kamalaa ei tapahtunut. Säikähdys oli pahin. Puskuri on lommolla ja naarmuilla (mitä ei siinä pimeässä vielä näkynyt). Tiedot vaihdettiin ja jatkettiin matkaa. Jos matkani alkoi mahataudin vuoksi tärisevin jaloin ja käsin niin kotimatka oli yhtä karmea. Puhelinkin oli kuollut (siis jo on lähdössä viiden päivän reissulle niin pitääkö tosiaan ottaa laturi mukaan???).

Poikkesin vielä Karvislandiassa hakemassa Tassun kuumeiselta iskältään ja pääsin viimein kotiin. Home Sweet home, Borta bra men hemma best, Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Tämä päivä on mennyt kotoilusta nautiskellen. Aamiaiseksi Lassilan tilan spelttipuuroa ja päivällä lakanapyykkäilyä ja muuta pientä kotijuttua. Ny on pieneks aikaa reissut reissattu!

P.S. Oli matkakässsyjäkin mukana. Ne valmistunevat joskus…

P.S. 2. Perhana. Ne lakanat on kuivaushuoneessa vieläkin odottamassa et joku mankelois... Se siitä kotoilun ihanuudesta!