Yhtä juhlaa eli Tassun joulu ja synttärit

Tassu täällä moikka!

Viime viikot on ollu yhtä juhlaa. Ensteks oli se joulu. Mä olen kai ollu aika kiltti ku sain isäkältä paketin. Mä heti tiesin mikä on mun, koska mä osaan lukea ihan hyvin.

Susukin on kai ollu kiltti ku tos näkyy olevan sillekki jotttai. Ja Karvisellekki. Mun paketis oli kiva pallo. Tai kolme palloa, mut pari laitettiin piiloon silt varalt et ku eka hävii ni otetaan uus esille. Me leikittiin iskän kans, kunnes iskä väsyi.

Joulupäivänä Mummi ja Pappa tuli mua moikkaamaan. Joulupukki oli jotenki erehtyny, ku oli vieny mun paketit niille. Kiva ku sai lahjoja monena päivänä!

Paketeis oli kurmeeruokaa ja sit semmonen kiva pallo, mis on häntä. Mä sit yöllä pidin hauskaa sen uuden lelun kanssa, mut Susu ja Karvis ei yhtään tykänny ku se kolisi ja kilisi. Mun mielestä se oli tosi kiva, mut jostain syystä uus lelu laitetaan aina yöks hattuhyllylle jemmaan. Höh.

Äiskäkin on vissiin ollu aika kiltti. Joulupukki toi sille uuden kameran. Kuulemma sen pitäis olla iskun, veden ja susunkestävä. Näkis vaan... Joka tapauksessa se on on kiva, koska sillä voi ottaa tosi hyvä kuvia minusta! Kai se jotain lankakuviakin ottaa myöhemmin ja jotain maisemia ja kässyjä.

Joulun jälkeen me sit sulateltiin porukalla herkkuja ulkoilemalla:

Laitetaan tähän ny yks maisemakin meidän rannast:

 Susun ja Karvisen mielestä tää kuva on aika hauska:

Sorsapaisti olis ollu melkein tassujen ulottuvilla:

Harmitti kun en päässy siihen tassuiksi, joten lähdin kotiparvekkeen suuntaan:

Ulkoilun jälkeen otin päikkärit auringossa keittiön pöydällä:

Joulun jälkeen ei enää tartte yrittää olla kilttinä. Uudenvuodenaattona Susul oli vapaata ja mun mielestä hyvää vapaapäivää ei kandee käyttää nukkumiseen. Ku maukuherätys ennen kuutta ei toiminu, ni pudotin äiskän tietsikan lattialle. Se homma ainkin toimi! Harvoin äiskä niin nopeesti ponnahtaa ylös sängystä vaikka onkin aamuihminen. Mut ei tullu kiitosta eikä herkkuja... Onneks se kone ei kuiteskaan hajonnu... Muuten olis varmaan jääny synttäribileet väliin.

Mä olen sen verran tärkeä kissa, et ku mulla on synttärit, ni koko maailmas juhlitaan ja lähetellään raketteja. En mä kauheesti siit tykkää ja olen pahoillani muiden kissojen ja vähän koirienkin puolesta. Mekin lähdettiin synttärien aattona Karvislandiaan evakkoon. Ei se missään keskellä mettää asu, mut vähän rauhallisemmalla seudulla. Siellä ei niin paljon paukutella.

Ku vuosi oli vaihtunut ja rakettien pauke loppu ja se mun synttäripäivä (tai yö) alussa, ni mulle tarjoiltiin juhla-ateria:

Katkarapuja! Ja kyllä ne maistuikin:

NAM!

Sit me valettiin tinaa. Mulle on luvassa ahvenfileitä, myyräpaistia, karkkeja, ulkoilua, leikkiä, possunfilettä ja -sydäntä. Ainaski.

Aamulla telkkarissakin oli ohjelmat ihan mua varten:

Lintui ja oravii ja vaikka mitä kivaa. Täällä on kans lintulauta. Siinä riittää ohjelmaa kans koko päiväks.

Huomenna alkaa arki. Se tietää sitä, et me mennään taas kotikotiin. Ei tuu enää katkarapuja eikä karkkia samaan tahtiin ku täällä... Mut mä tiedän, et pakkasessa odottaa possun sydäntä, jonka Mummi on ostanu mulle ihan Turun Kauppahallista!

Ja kotikodin parvekkeen kiipeilypuun ylähyllyltä on hauskaa bongailla ohi kulkevia koiruleita.

Onhan tämä juhliminen ollu aika rankkaa...