sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Toinenkin Alvahuivi ja "sukkasunnuntai"

 Suutarin lapset... Mulla on epämääräinen röykkiö villasukkia. Siitä röykkiöstä aamuisin yritän löytää  tassuihini suunnilleen ehjät ja kaksi edes suunnilleen samanlaista. Eilisiltana heitin koko kasan pesukoneeseen ja aamulla oli lajittelun aika.

Tuloksena viis paria, jotka vielä voi pelastaa käyttöön parsimalla. Viis paria, jotka voi pelastaa terittämällä uudelleen. Viis paritonta risaa. Ylitin itseni viemällä ne roskikseen! Villasukka on niin rakas ja tärkeä, että lähes atomeinakin ne on pakko säästää. Ja lopuksi: 5 paria EHJIÄ! Omatekoisia ei yksiäkään vaan kaikki ovat lahjasukkia. 

Omille sukille ei oikein ole aikaa, mutta viime viikonloppuna kähvelsin Karvisen kaapista hänelle vuonna 2013 tikuttelemani joululahjasukat. Tai siis sen, mitä niistä oli jäljellä. Viikolla pistin poikki ja nyt viikonlopun aikana tein niihin uudet terät. 

Lankana teetee Salla, puikot 3½ (sekaisin KnitPro koivua ja Addin Bambuja). Menekki teriin 61g. Kun hetki sitten annoin hänelle "uudet" sukat, niin se oli täys yllätys. Vaikka olen niitä tikutellut pitkin viikonloppua, niin hän ei ollut huomannut ollenkaan. Eipä taida pahemmin kiinnostaa mitä mun puikoilla milloinkin on :) Ainakaan jos en puhise ja kiroile kovaan ääneen tikutellessani. Eipä tainnut edes muistaa, että tuollaiset tassurakkaussukat on joskus saanut... 

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että Alvan mukana tullut huiviohje on aika puuduttavan tylsä. Tämän totesi myös asiakkaamme, joka tarjoutui tikuttelemaan meille mallihuivia messuille. Otin tarjouksen kiitollisena vastaan! Kolmasosa 700 metristä ja mitta oli tullut täyteen! Nöpöhuivi oli messuilla, mutta se oli niin pikkuinen, että päätin kuitenkin vähän jatkaa sitä. Ihan nättihän siitäkin tuli ja lanka on tosi mukavaa neulottavaa:
Tuohon ekaan ainaoikeinraitaan asti siis asiakkamme kädenjälkeä ja loppu omaa. Menekki 700 metriä miinus 5 senttiä, joka jäi päättelystä. Tiukoille meni! Puikot 3 mm KnitPro koivupäät 80 cm kaapelilla. Olen siirtynyt ohuissa puupuikoissa Zingeihin, koska mun käsittelyssä ohuet puiset tahtoo katkeilla ilman mitään syytä! (Lue: astun tai istun päälle...) Tässä projektissa puikot selvisivät ilman vaurioita mainion keksinnön eli pyöröpuikkosuojan ansiosta! 

Päivällä käytiin vähän ajelemassa. Pieniä hankintoja huomista reissua varten ja samalla käytiin ihmettelemässä Myllykylän jäistä kärsineitä laitureita. 

Siellä se saari siintää. Samalla reissulla nähtiin kolme kurkea ja yksi harmaahaikara. Lisäksi tietenkin hanhia, joutsenia ja haahkoja (ainakin ne oli sorsan näköisiä, mut isompia). Ja minäkin viimein bongasin vuoden ekan leskenlehden!

Huomisaamuna lähdetään pikkuiselle reissulle. Paikkaan, jossa kaikki villaiset ovat varmasti tarpeen!


4 kommenttia:

  1. Ihan noin harvasta huivista en oikein tykkää mutta kaunis tuo on kuitenkin.
    Terittäminen on niin hyvä konsti saadaa nopsaan uudet sukat, ja lankaa säästyy.
    Kyllä nyt vähän jänskättää, että mihin oikein ootte menossa. Mä meen Neuleleirille Pietarsaaren lähistölle.

    VastaaPoista
  2. Terittäminen on hyvä konsti jatkaa sukkien käyttöikää ja mietin, mikä helpotus on ollut ennen vanhaan kaikkien muiden töiden lisäksi sukkien neulominen ja lapasten ja muiden. Yötä myöten varmaan äiti neuloi.
    Meilläkin mies ei huomaa mitä neulon. Olen aina neulonut kaikki hänen lahjansa ihan silmien alla ja ei huomaa.

    VastaaPoista
  3. Mikä siinä onkin että vaikka kuinka kutoisi sukkia, niin omissa jaloissa on aina parsitut. =)

    VastaaPoista
  4. kutoo mopsien kanssa7. huhtikuuta 2022 klo 12.35

    Joku voi ehkä tunnistaakin sun sukkia, lol, tiäks, että jos yhtään kulumaa tahi reikää ei olisi, niin olisi merkki siitä, ettei ole kelvanneet jalkaan.
    Kukaan ei tiedä, vaikka joku innostuisi sulle synttärilahjaksi sukkia tekemään.
    Voi että, kun tykkäisinkin huiveista! Sun langoista saisi niin kauniita ja värikkäitä. Mutta kun ei ole minun kaakunpalani.
    Paitsi jos opettelisin tykkäämään...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!