Islantilainen Riddari lapselle Fjallalopista ja ikuisuusneule

 Lettlopin "pikkusisiko" Fjallalopi saapui puotiin pari viikkoa sitten. Samalla myös ohje Riddarin lasten versioon. Ja puikoillehan se heti piti saada!

Muutamien mutkien jälkeen kaikki langat pääteltyinä ja odottamassa viimeistelyä.

Lepuuttajat oli mainio tapa säilöä kainlon silmukat kun hihat ja miehusta yhdistetään.

Pyöräytin kolmessa kympissä villaohjelmassa ja tässä lopputulos:

Puikot 3 mm resoreissa ja 3,5 miehustassa. Menekki 7 kerää eli pohjaväriä 3, peessiä 2 ja vihreää ja keltaista 1. Jotenkin tuo peessi imee värit naapureista. Olisi pitänyt valita vahvemmat kuviovärit. Kaikkia jäi ihan kunnon nöttöset. Olisko ideioita?

Fjallalopi on "isoveljeään" Lettlopia ohuempi: 50g=150m. Nämä islantilaiset ei vieläkään kuulu omiin suosikkeihini, mutta nyt on ainakin puodissa joku hypisteltävä malli tästäkin. En hirveästi tykkää siitä, että neulomispaikan tuolin alla on karvakasa - varsinkin kun neuloin tätä iltaisin viimeviikkoisessa kortteerissani, jossa oli tumma puulattia...

Kun alkaa tökkiä, niin tökkii kunnolla.DMC:n eco vitan keltainen houkutteli jo alkuvuodesta. Aloitin innoissani ylhäältä alas, mutta ketutus iski kun ohjeessa oli (Omasta mielestäni) puute. Seuraavassa lehdessä oli korjaus ohjeeseen, mutta ei mun kysymykseeni,. Purkaleeksi päätyi. Seuraavaksi oli oma visio isoäidinneliöistä ja neuleista yhdessä. Neliöitä toki syntyi...

Neliöt ovat tallessa Katian Granny Bloggerissa "somisteena", mutta muu päätyi purkaleeksi. Kieriteltyäni kässäpussissa kolmea kerää monta kuukautta lopulta otin itteeni niskasta:

Ihan väärinpäin neulottu toppi. Suomeksi sanottuna ylhäältä alas. Malli oli jossain kässylehdessä ennen kesää. Tässä mua kiinnosti tuo olkapäiden muotoilu. Ja pitihän ne alotetu kerät johonkin hassata! Idan päällä tuo näyttää ihan napapaidalta,

Puikoista en muista - jotain 4 tai 4,5 ja resoreissa 2½. Eco Vita on kierrätyspuuvillaa ja sen rakenne on ketjumainen. Ihanteellista sekä neulomiseen että virkkaamiseen ja monen mielestä lopputulos on jotenkin pellavamainen.

Puodin takanhuoneessa viime viikolla opeteltiin neulakinnasta... 

Einiinkovinhyvin lopputuloksin, mutta tästä on hyvä jatkaa harjoituksia! 

Lauantaina neuleklubin jälkeen kotimatkalla poikettiin Paimiossa Villan Voimaan. Siellä olisi ollut neulakinnaskurssi. Mukaan ei ehditty, mutta lasin takaa näin, että siellä syntyi myös sitä toista kerrosta... Parsimuspajassa oli hiljaista, mutta ohjaajan lapsuuden rakkain nalle siellä sai uutta pintaa:

Hieno tapahtuma - mulle vaan työviikon jälkeen ihan liikaa ihmisiä. Toki ostin silmukkamerkkejä (niitä ei koskaan ole liikaa) ja yhden kirjan. Herkkulangoista pysyin loitolla.

Kotimatkalla perinteinen navigaaattorieksymä. Yhdestä risteyksetä väärään suuntaan...  Edellinen navikeikka päätyi Turun sijaan Keravalle - tällä kertaa luulin päätyväni Hämeenlinnaan. Naurettiin, et hyvä kun tankattiin aamulla! Lopulta löytyi opasteista kaunis sana: Turku! Pikkasen ku jossain Heli Laaksosen jossain ikivanhassa runossa, jossa oli Helsingin linkkariaseman kaunein pysäkki: Laituri 1: Bussi Turkuun.

Viime viikko siis meni talonvahtina ja Bigikissan karkkiautomaattina. Miten ihanaa olivatkaan hurinahertykset loppuviikon aamuina! Taas alkoi kissakuume. Tosin talon haitekin kanssa oli pieniä kommelluksia: Miten keittää kananmunia hellalla, jossa ei ole yhtään nappulaa? Tai miten ihmeessä suihkun vettä saa tulemaan ylhäältä eikä vaan hanasta? Mun touhuista olis saatu hyvät hauskat kotivideot! Onneksi oli järvi ja matkalla töihin saatoin käydä kotikotona suihkussa. Sauna järven rannalla sentään oli ihan perinteistä puulla lämmitettävää sorttia....

Sunnuntaina kaikki ihanuus oli ohi. Vielä viiemiset uinnit, saippuakuplat ja karkit Bigille ja paluu arkeen ja kotikotiin Turun Päivänä. Kolme koneellista pyykkiä. Pikainen vilkaisu maustekaappiin ja Fölillä Torille täyttämääm varastot:

Reissu kesti tunnin - samalla lipulla takaisin. Jotenkin kaikki tapahtumat, joissa on paljon ihmisiä on nykyään liikaa.

Pienen osan Bigistä nappasin mukaan lähtiessä: Viikon aikana furminoidut karvat toimii stressipallona!

Ihana syksy on alkamassa. Ja mun seuraava asunnonsäästäjäreissu. Pitää mennä luomaan silmukat matkakässyä varten. Heippa ja kuulumisiin!

Villatakki suosikkimerinosta ja syksyisiä

Syksy on tulossa, vaikka helteet PIINAA The Lankakaupan tätiä ankarasti. Syyskuun tarjouslanka (miinus 20%) on supersuosittu merinovilla PEO30 ja siitä tikuttelin pikapikaa Niina Kaakkurivaaran uuden ohjeen mukaan raglanvillatakin:

Ohjeen nimi on Pink Bloom, mutta mulle väriksi valikoitui konjakki. Lanka on niin ihanaa neulottavaa, että tämä valmistui alta viikon! Puiset napit löytyi omasta puodista.

Malli on ajaton ja unisex. Kuvaa ottaessani tuli mieleen, että sopisi myös miehelle kauluspaidan ja krakan kanssa. Kunhan ei kerrota et mallin nimi on Pink B...

Ohje saumattomasti alhaalta ylös ja menekki tähän M-kokoon pikkuisen vajaat 13 kerää. Resorit puikoilla 4mm ja muuten 4,5 mm Unicorneilla.

Elokuun viimeistä viikonloppua vietin isän ja äidin kanssa Atussa. Elotulia päästiin polttamaan, vaikka alkuun satoi. Oli kiva ilta. Tassukin sai oman tulensa.

Uuteen maisemaan olen yrittänyt pikkuhiljaa tutustua. Kaikkea kaunista ja luonnon vuosisatojen kuluessa muokkaamia maisemia löytyy kunhan vaan viitsii vähän rämpiä:

Sanotaan, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa. Pahaa pelkään, että ens talvi on musta ja synkkä ja lumeton...

Viime viikonloppuna pääsin "omille" sienipaikoilleni ja saalis olikin ihan kelpo:

Myös koko kesän parhaat löylyt sielunmaisemani naapurissa:

Ja perinteiset "iluvalkiat" grilliherkkuineen hyvien ystävien seurassa myöhään yöhön. Ihanaa oli tavata. Olikin ollut ikävä ystäviä. Ja saarta. Akut on ladattu.

Sunnuntaina "hypähdin" meren rannalta järven rantaan. Viikon mittainen kissanhoitopesti odotteli.

Nälkään nääntymäisillään? Oon ihmetellyt miks pussiruoka ei kelpaa. Ajattelin, et hän jo tietää, et multa voi huijata katkarapuja. Tänä aamuna löysin terassilta muutaman "luomuruuan" jäänteet. Joten... Ei se nälkää näe.

Etäpäivän kirjanpitoavustajalle kuitenkin Partymixejä palkaksi. Ne sentään kelpaa Bigi The Prinsessalle. 

Etäpäivälle oli muitakin suunnitelmia. Eilisen Neulomakerhon jalkeen oli tarkoitus tikutella lasten Riddari uudesta Fjällalopista valmiiksi, mutta mystisesti kadonnut (ja sittemmin puodista löytynyt) kuviolankakerä jätti kaarrokkeen alkuunsa. Siispä tästä päivästä tuli puolivapaapäivä. Tein kolmen kilsan lenkin ja kävin tutustumassa uuteen luontopolkuun:

Kiva reitti. Jos ei tule häätöä, niin jonain päivänä käpyttelen sen pidemmänkin reitin. Nyt kuitenkin järveen uimaan ja puikot käsiin. Aina kässäpussista löytyy Plan B, jos ekasta suunnitelmasta puuttuu lanka!

Huomenna taas puotiin ja lauantaina alkaa Neuleklubi Kansalaisopistossa! Pari paikkaa vielä vapaana.