Siamilaiset possuset ja kolmiodraamaa ja vähän kässyjä ja kissoja

Päätin luovuttaa jouluisten kässyjen yrittelyt. Siitähän puikot ilahtuivat ja viime päivinä on jotain valmistakin syntynyt. Omasta mielestäni ihan kelvollisia kässyjä. Laiska bloggaaja kun ei saa aikaiseksi kuvata, saati blogata, joten tässä nyt sitten megapostauksen muodossa koko viikon kässyt maustettuna muilla viikon kivoilla tapahtumilla.

Viime viikolla Turussa vietettiin Kakskerran kaupungiosaviikkoa. Mökkisaarihan sijaitsee Kakskerrassa ja syksyllä liityin myös Kakskertaseuran jäseneksi. Ihan vain päästäkseni mukaan seuran Neulontakerhoon, joka kokoontuu joka toinen viikko tiistai-iltaisin. Viime viikolla neulontakerhossa ei neulottu (paitsi minä) vaan askarreltiin:

Kortteja tehtiin ja rautalankaa väännettiin. Sainhan minäkin yhden surkean kortin valmiiksi. Tuolla muiden joukossa sekin.

Oma rautalankasydämeni ei päivänvaloa kestä joten luovuin suosiolla ja ihailin toisten aikaansaannoksia neuloen sukkaa:

Lankana 8-säikeinen Regia Fresh Color&Uni. Kamalan paksusta langasta sukat valmistuivat muutamassa tunnissa! Langan vyötteessä puikkosuositus on 4-5, mutta minä tikuttelin 3½ mm puikoilla kun en paksumpia sukkapuikkoja löytänyt. Lankaa kului 104g.

Kaupunginosaviikkoon liittyi joka päivä kivoja tapahtumia, joista voi käydä lukemassa Kakskertaseuran sivuilta. Olen monta kertaa viikon aikana ajatellut et voi kun olis ehtinyt useampaan!

Itsenäisyyspäivän aamupäivän vietin rauhallisesti ihan kotosalla neuloen. Pari viikkoa sitten aloitettu huivi valmistui iltapäivällä:

Kommelluksitta ei tämä(kään) projekti lähtenyt liikkeelle. Olin ottanut Idan messutuliaisohjeesta surkean kopion, jossa 99 silmukkaa näytti 19 silmukalta. Yhden sunnuntai-illan kiroilin, neuloin, laskin ja purkasin. Kun sain kokonaisen ohjeen ja nämä onnettomat, paljon maailmaa kiertäneet uudet näkimeni takaisin, niin johan alkoi tapahtua.

Lanka on ihanan ohutta Bremontin Victoriaa. 25 g:n kerässä on 200 metriä ihanuutta – 80% alpakkaa ja 20% silkkiä. Huivin neuloin 3½ mm Knit Picks pyöröillä ja höyhenenkeveään pikkuhuiviin meni melkein kaksi kerää eli 40g.

Itsenäisyyspäivänä me perinteisesti leivotaan kummitytön kanssa suvun joulupiparit. Tänä vuonna tehtiin muutama asia perinteistä poiketen: Poltettiin (melkein) jo ensimmäinen pellillinen (tavallisesti poltetaan viimeinen). Piparitalkoot pidettiin ensimmäistä kertaa kummitytön omassa kodissa eikä meillä. Musiikki pauhasi (kuten aina) ja tyttö oli tehnyt herkullista kanaruokaa (kuten perinteisiin kuuluu). Komea piparikasa saatiinkin:

Mukana oli mm siamilaiset possuset ja kolmoisdraamaa… Saatiin piparit valmiiksi ja herkut syötyä juuri ennen linnanjuhlia. Kiva perinne ja mukavaa, että se jatkuu vaikka tyttö on jo aikuinen. Kiitos kivasta päivästä ja illasta!

Myöhemmin illalla jatkoin matkaani Karvislandiaan, jossa ”meidän pojat” jo odotteli. Linnanjuhlien loppua katsellessani päättelin pipolankoja. Mulle noi tweedlangat ei kauheasti juttele, mutta Tassu oli toista mieltä. Harmi etten saanut kuvaan sitä miten lankakerä lenteli iloisesti ympäri olkkaria:

Eipä ihme, että kelpasi – Sublime Luxurious Aran Tweed on 40% villaa, 40% puuvillaa ja 20% laamaa. 50g:n kerässä on 100 metriä. Resori 4½ ja muu myssykkä 5 mm pyöröllä.Lankaa kului 69g.

Silmukoita oli 96. Kavennukset vedin ”piposta” ja aika kivasti näytti menevän.

Vink vink – tämäkin lanka on puodissa tarjouksessa… Syksyn aikana ainakin Modassa on ollut ohjeita sisustusjuttuihin ja neuleisiin. Pipolangaksi tämä sopii kun ei kutita.

Sunnuntaiaamuna saatiin aamupalapöytään seuraa:

Naapurin Viiru-kissa tuli moikkailemaan lasin taakse. Tassuakos se harmitti – kovasti olisivat halunneet tehdä tuttavuutta.

Joko Viiru on tosi pieni tai sit Tassu on tosi iso... 

Sunnuntaina nähtiin outo valoilmiö taivaalla. Aurinko paistoi monta tuntia ja oli mukavaa puuhailla ulkona. Vene vinssattiin talvipaikkaansa ja autosta huuhtelin suurimmat kurat ja tiesuolat pois. Rypäle on muuten vihreä – en ollut muistanutkaan ;)

Illalla sää palasi taas tavanomaiseen ankeanharmaaseen moodiinsa. Vettä satoi kaatamalla koko yön ja tänään ei juuri valoisaa aikaa ollutkaan. Siispä tein teidän (ja omaksi) iloksi auringon puodin lattialle:

Kaikki ”auringon” sukat on neulottu Regian sukkalangoista ja ne on puodissa alessa tän koko viikon!

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Sinulle, joka jaksoit lukea loppuun!

Ei kuka tahansa Pappa pystyis

Muutama vuosi takaperin oltiin Äiskan kanssa liikkeellä pääkaupunkiseudulla kässätukkuliikkeissä. Siin sit kesken kaiken tuli mieleen et Iskälle pitäis jotain Helssinkintuliaisia viedä. Kun ne ristipistokortit on niin nopeita tehdä ni yritettiin etsiä jotain vähän enempi aikaa vievää. Ja hyödyllistä. Löytyihän se ja oltiin itteemme tosi tyytyväisiä. Jostain syystä me ei kotiin tullessa saatu kauheesti kiitoksia ja hurraahuutoja. Vähän oltiin loukkaantuneitakin kun oltiin sentäs niin Iskää reissulla ajateltu...

Tän vuoden joulukuun ekana päivänä meidän suvun pienin (iskästä ja äiskästä neljäs polvi, veljeni lapsenlapsi, 3 vee, tomera suvun Rinsessa) sai avata ensimmäisen  pussukan joulukalenterista, jonka Isopappa oli ristipistoillut:

Kaksi vuotta projektiin meni. Puoliväissä isä päätti kiukkuisena jättää homman kesken, mutta sinnikkäästi jatkoi loppuun. Ja lopputulos on hieno! Toivon todella, että tämä kalenteri odottaa Joulupukkia suvun pienimpien kanssa vielä vuosia aina joulukuun ekasta alkaen.

Vielä loppumetreillä tuotti harmaita hiuksia ja melkein unettomia öitä ratkaista miten ne pienet yllätykset saadaan järkevästi noihin lenkkeihin. Sekin ongelma ratkaistiin yhteistuumin.

Aika nololta tuntuu blogata muiden kässyjä kun omat on viime aikoina olleet tärviöön päättyneitä yritelmiä. Mut oikeesti olen tosi ylpeä iskän saavutuksesta!  Kuten Ida-Maria töissä sanoi: Tähän ei kovin moni Pappa pystyis!

En pystyis minäkään, vaikka olen viimeinkin saanut käyttöön ne pari kauukautta sitten tilatut, paljon maailmaa nähneet ja kommelluksista kärsineet uudet näkimeni. Tässä olis tavoitetta itsekullekin!

Palailen myöhemmin omien tavallisten kässyjeni kanssa linjoille, mutta nyt toivottelen kaikille lukijoille

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Puolukkalapaset sun muuta kivaa

Marraskuun viimeiseen viikkoon mahtui kaikkea kivaa. Pari puhelua hyvien ystävien kanssa, Piikun kanssa parannettiin maailmaa värjäysjuttujen pohtimisen lomassa, Kässäkurssin lämminhenkisistä pikkujouluista tarttui vähän joulutunnelmaa mieleen. Eilen Blogikuvaaja auttoi joulusiivouksessa tamppaamalla mattoja ja parasta kaikessa - toi itsetekemäänsä ruokaa mulle. Miten niin tie Susun sydämeen käy vatsan kautta?

Yks pieni kässykin valmistui eilen. Viimeisimmän teetee verkkolehden malli 9 - Puolukkalapaset:

Lankana oli teetee cacao ja pallas kaksinkertaisena. Ohjeen puikkosuositus oli 3½, mutta omat lapaseni tein 3,25 mm puikoilla. Kolmepuolikkailla mun käsialalla olis tullu patakintaat. Pallasta kului vähän toista kerää ja cacaota suunnilleen 30g. Cacao oli luonnonvalkoista ja pallas vaaleaa harmaata (syystä että niitä sattui olemaan aloitetut kerät jämälankahyllyssä). Pääliosan kuvio on myös pallasta. Kolmosen Waves-virkkuukoukulla.

Tassunkin piti päästä hellimään suloisen pehmeitä lapasia. Onhan cacao sen lempparilankaa.

Ohje on kollegani ja "sielunsiskoni" Luovien Lankojen Marja-Leena Pihlavan käsialaa. Vilkutus sinne Euraan!

Olihan sitä perjantai-illan huumaakin täällä. Piti viedä ne matot ulos mutta kun satoi niin väripata taas porisi ja valkoinen teeteen kamena sai uutta ilmettä:

Tällä kertaa värit on kuvassakin aika kohdillaan. Kiitos Blogikuvaaja Karvisen. Ja taas oli NIIN jännä nähdä mitä siellä kattilassa tapahtuu!

Tassu ei sit kai kovin paljon tykännyt siivouspäivästä... Meistä tuntuu, että olkkarin matto haiskahtaa kissanpissalle :( Ei ollenkaan Tassun tapaista! Tässä se joka tapauksessa ihan muina kissoina esittelee komeita viiksiään:

Karvisen Movemberiviikset jää mennen tullen kakkoseksi.

Yhdessä "meidän pojat" kuitenkin viiksivertailun jälkeen lukivat päivän aviisin sulassa sovussa:)

Ensimmäisenä adventtina käytiin Vanhalla Suurtorilla markkinatunnelmaa haistelemassa (ja palelemassa). Uusi Kirjastosiltakin ylitettiin ja tultiin Tuomiokirkkosiltaa pitkin takaisn "täl puol jokkee" eli sinne missä on kirkko ja valtakunnan ykköskuusi:

Hyvää alkavaa joulukuuta kaikille!

Väriä!

Ihan helpolla ei tämäkään "projekti" mennyt.

Ensin unohtui väriaineet töihin. Seuraavana päivänä kotona ei ollut etikkaa (ja kello oli yli kauppojen sulkemisajan). Kolmantena viimein pääsin kokeilemaan messuostoksiani.

Langat likoomaan, purkkiin väriä, vettä ja etikkaa. Kattilaan vettä kuumenemaan. Voi miten jännittävää!

Ja tuloksena upeaa kretliiniä:

Nyt vaan harmittaa se, kun väri on mahtava (uskokaa pois) mutta mikään kamera ei toista värejä niin kuin pitäisi! Lanka jotain tuntematonta ohutta villaa, joka sattui käsiin ja joka sattui olemaan vyyhdillä.

Toinen koe (väri vähän oikeampi) teetee alpakkaa. Aika hurjaa. Jopa vähän liian hurjaa minunkin makuuni... Pitää opiskella lisää. Tämä väri oli ylläri siksikin kun luulin et alpakka ottaa väriä huonosti.

Taisin hurahtaa. Nytkin kylppärissä on pari vyyhtiä kuivumassa :) Mun värjäilyt on tyyliä: värit pataan, lanka perään ja katsotaan mitä tulee. Mitään tiettyjä sävyjä en lähde hakemaan - se vaatisi liikaa ajattelutyötä ja aikaa ja loppujen lopuks se ei varmaan olis enää hauskaa...

Parasta on et tällä kerralla en saanut aikaan iloisen harmaata enkä varsinkaan rohkeaa beessiä! Ihanaa saada OIKEAA väriä tähän harmauteen. Äiti kysyi mitä noista aion tehdä... No en sit niin yhtikäs mitään! Värjäily on kivaa ja yllätyksellistä ja iloista puuhaa. Kuka sitä nyt niin pitkälle miettii et mitä noista tehdään. Noin mahtavan värisistä langoista kyllä mielellään jotain neuloisikin.

Oli taas yks kuningasidea pyöriny päässä jo pitkään. Paperinarun kanssa meillä ei oikein synkkaa, joten päätin kokeilla sitä kuuluisaa valokranssia pellavalangalla. Katian Lino100%, puikot 8 mm pyöröt ja ainaoikeeta. Messuilta olin ostanu ne leditkin:

Nyt on jo aika antaa periksi ja unohtaa kaikenlaisten joulujuttujen yrittämiset. Kun kert mikään ei onnistu! Kortteja pitää vielä askarrella ja sekös aiheuttaa naurunpurskahduksia naapuripuodissa...

Aika on taas mennyt kaikenlaisiin turhuuksiin. Yhden pipon neuloin tehdäkseni tuttavuutta teetee saran kanssa:

Teetee sara on vähän paksumpaa merinovillaa. Pipon neuloin puikoilla 4½ ja 5. "Veli" -ohje löytyy Ravelrystä ilmaiseksi ja nyt siinä on kokojakin enemmän. Tähän myssyyn loin 90 silmukkaa. Sara on muuten loppuvuoden tarjouksessa ja siihen löytyy paljon ohjeita viimeisimmästä verkkolehdestä ja teeteen verkkosivulta ilmaisista neuleohjeista.

Iloisten värjäyskokemusten lisäksi tämän viikon kohokohtia on ollut eilisaamun vesikipittely Mopsien kanssa neulovan kanssa. Ajatelkaas, että hän on saanut raahattua mut uimahalliin jo monta viikkoa peräkkäin! Toinen kiva juttu on se, että sain viimeinkin takaisin uudet näkimeni, jotka ovat seikkailleet korjattavana pitkin maailmaa jo monta viikkoa. Vanhoilla kakkuloilla on varsinkin viime päivinä ollut tapana aiheuttaa silmien kirvelyn lisäksi muitakin pikku harmeja. Esim. viime sunnuntaina taistelin kaks tuntia sekaisen pitsikaavion kanssa kun 99 silmukkaa oli vain 19 silmukkaa. Luulin tulossa olevan minikokoinen alpakkasilkkihuivi nukelle... Nyt tuntuu siltä, että kyllä siitä ihan kelvollisen kokoinen tulee sittenkin ja harmaa maailma on pikkuisen valoisampi muutenkin.

Hauskaa pikkujoulua kaikille!

Kotoilua

Mul on viime aikoina ollu kamala koti-ikävä. Se varmaan kuulostaa hiukan hassulta ku käynhän mä kotona melkein joka päivä. Ainakin nukkumassa. Koti-ikävän yks syy on toi armoton mökkihöperyys. Heti ku jäät sulaa ni mökille on pakko päästä ja siellä sit käydään viikonloputkin niin pitkään ku vähänkään valoisalla aikaa pääsee kulkemaan. Eli jotain seittemän kuukautta. Jossain vaiheessa (sit ku ollaan töissä kuus päivää viikossa) alkaa tuntua siltä, et olis jokus tosi kivaa olla kotosalla. Ihan vaan olla. Ilman mitään menoja. Ittensä kanssa. Touhuta jotain pientä.

Viime viikonloppu oli kotoilun aikaa. Toki oli muutama suunnitelma, mutta ei niin tähdellisiä. Lauantaina töiden jälkeen imuroin suurimmat villakoirat ja puistelin matot parvekkeelta. Ihana sininen hetki. Täällä etelässäkin oli viimein lumipeite ja pikkuisen valoisampaa:

Tampesterin messuilla oltiin Piikun kanssa viikko sitten ja sieltä tarttui mukaan pari väriainepurkkia. Laitoin langat likoomaan ja broilerinkoivet uuniin. Kaivoin esille Piikulta saamani värjäysohjeet…

Tässä meikäläisen värjäystulokset:

Väripurkit oli unohtuneet töihin. Siispä vyyhdit takaisin kuivumaan ja sauna päälle. Ruoka oli pahaa (Piikulle tiedoksi et näköjään meikäläisenkin ”mättö” eli vattantäyte voi olla pahaa tai ei ei ainkaan herkullista). Kuka käskee ostamaan tarjouskoipia ja saksalaiskaupan couscousia?

Saunamusana kuuntelin (ihan vähän huonolla omatunnolla, mutta kohtalaisella volyymilla) Eva Dahlgrenin Bob Hundia: 

jag har hemmakväll
med min bästa vän
jag är ensam med mig själv

Saunan jälkeen rankaisin itseäni väriunohduksesta virkkaamalla (ja herkuttelin katsomalla telkusta kaikki ne lauantaiohjelmat, joita Karvinen ei voi sietää).

Onneksi viidennnen kuusen jälkeen valkoinen helmilanka 8 loppui! Virkkaaminen ei edelleenkään kolahda ja mietin et miks mun aina pitää kuitenkin yrittää! Noista tulee ehkä joulukortteja.

Sunnuntaina päätin siivoilla kaappeja. Yhden astiakaapin raivasinkin. Piti raivata yks toinenkin kaappi, mut onneks huomasin telkusta tulevat mäkihyppelöt. Mitä parhain tekosyy löhniä soffalla kässyjen kanssa keskellä kirkasta päivää! Hain hattuhyllyltä Kansalaispiston kurssityöni:

Äitihän on tästä liinasta suurimman osan jo tehnyt. Mun hommana on vaan viimeistely. Maltaristejä vähän toista sataa… Toin työn viimein kotiin ja totesin ettei Tassu ole kiinnostunut. Kuten en minäkään.  Mutta lupaus mikä lupaus. Tällä hetkellä tavoitteena on saada se valmiiksi ennen äitienpäivää.

Mäkihyppelöiden loppuessa aurinkokin vähän pilkahteli. Keksin viritellä jouluvalot paikoilleen. Kerrankin olin kotosalla, valoisaan aikaan eikä ollu kylmää eikä räntäsadetta! Kun kert ikkunat oli pakko avata niin johan siinä vähän rättiä ja lastaakin käytin. Naureskelin ittekseni et oon oppinu hyvän ystäväni tavoille. Hänellä oli tapana tiskata yhtenä päivänä lautasia, seuraavana laseja ja kolmantena haarukat. Minä pesin vaan ne ikkunat, jotka piti avata kynttelikköjä varten. Enkä niitäkään kaikilta pinnoilta. Pimeäähän täs on tulossa. Kuka kattoo onks ikkunat pesty vai ei? Varsinkin ku en varmaan oo valoisalla kotona ku joskus ens vuonna taas.

Olin ihan innoissani lumentulosta perjantaina. Maailma oli heti paljon valoisampi! Suunnittelin miten pääsen näyttämään Tassulle ensilumen. Höh – Tassu meni innoissaan ulos, tepsutteli talon ympäri turkki seinää viistäen, parkkeerasi parvekkeen rappulle ja karjaisi et NAU! Meikäläinen siitä tulkkas et ”OVI AUKI”. Ei taida Tassu tykätä loskasta (en minäkään). Kunnon Norski tykkää kunnon talvesta (niin kuin minäkin). Sitä odotellessa mökötetään keittiön pöydällä.

Nyt ne langat on taas likoomassa. Ohjeet edessä ja väripurkit ja muutkin messuostokset kotosalla:

Saapa nähdä onnistunko viimeinkin saamaan lankaa, jonka väri on muuta kuin vihertävän beessiä, kellertävän beessiä, ruskehtavan beessiä, harmahtavan beessiä tai peräti beessihtävän beessiä. Pitäkää peukkuja!

Ryvettynyt enkeli ja muita jouluyritelmiä

Olin pari viikkoa sitten Salon Seudun Kädentaitajien joulumyyjäisissä. Siellä oli pöydällinen kauniita virkattuja jouluenkeleitä. Niin kauniita olivat, että mietin et osaisinkohan minäkin… 

Kaikki tietää, ettei mulla koukku pysy kädessä enkä ole yhtään jouluihminen. Jotenkin tähän aikaan vuodesta pukkaa päälle se jouluntulo mullekin. Siispä yrittämään!

Varmuuden vuoksi otin paksuhkon langan (100g=330m) ja koukun nro 2. Helpon näköisen ohjeen löysin muutaman vuoden takaisesta kauneimmat Käsityöt –Joululehdestä.

Voi sitä manailujen määrää kun sormet hikisinä yritin virkkailla! Jos tontut olivat jo liikkeellä niin meikäläisen käy aattona aika huonosti… Enkeliparan pää on kaikkea muuta kuin valkoinen. Ei ihan langennut, mutta vähän ryvettyneen näköinen. Kokonainen päivä siinä meni  ja päätin etten enää ikinä tartu virkkuukoukkuun!

Never say never… Varmaan jo seuraavana päivänä muistin viime vuotiset huovutetut lumitähdet. Viitosen koukku ja pyykkikone – mun on pakko selviytyä! Siispä:

Kerällinen teetee sagaa (tuli yhteensä 22 tähteä) ja vitosen koukku. Tassu hoiti tehtävänsä mallikkaasti ja tarkasti laadun ennen huovutusta.

Sunnuntaiaamuna sitten kokoamaan tekeleitä. ”Meidän pojat” lähti ulkoilulle ja minä jäin rauhassa helmien, rullalangan, neulan  ja tähtieni kanssa aurinkoiseen keittiööni :

Kyllähän Tassu kotiin tullessaan testasi myös valmiit koristukset:

Tuli selväksi sekin, ettei koristeeni olleet ihan kissankestäviä…Osa helmistä on vieläkin kadoksissa.

Mutta jos Jouluna ei ole lunta niin on meillä sentäs lumitähtiä!

 Kun huovutuksen alkuun päästiin niin samalla teemalla jatkoin. Puikoilla tällä kertaa. Lankana teetee taiga high, puikkoina 8 mm sukkapuikot. Ohjeen löysin teeteen verkkosivuilta. 

Tein yhden sydämen jo viime vuonna ja totesin, että tämä ohje on tosi järkevästi suunniteltu. Yhden sydämen tehtyäni muut syntyivät tuosta vaan eikä ohjetta tarvinnut lukea joka kerroksella. Seuraavat tulivatkin ihan liukuhihnalta. Vähän vanua (vanhasta Ikea-tyynystä) täytteeksi ja lankojen päättely ja koneeseen. Taiga High voidaan huovuttaa muun pyykin joukossa, sillä se ei nöyhtää niin kuin muut huovutettavat langat.  Ainakin minä mietin aina huovuttaessani ”turhaa” sähkön- ja vedenkulutusta…

Naapuripuodista ostin kranssin kokoamiseen sopivaa rautalankaa ja täs se ny on.

Menekki 1 vyyhti eli 100 g. Seuraavat sydämet täytän vähän tarkemmin ja tasaisemmin…

Hämärässä mun pikkuisen epäonnistuneet yritelmät näyttävää silti ihan kelvollisilta. Mainio juttu tämä pimeä aika vuodesta!

P.S. Olen tosi iloinen siitä, että kaiken pimeyden keskelle me täällä varsinaisessa suomessakin saatiin tänään lumipeite. Päivän aforismi on et ”Onni on uudet talvirenkaat Rypäleen tassuissa”.

Turvallista ja valoisaa viikonloppua!

Helmiä, hapsuja, kimalletta

Niistä on tämän sesongin muotilangat tehty. Ainakin jos uskoo lankatoimittajia. Ja miksei uskottaisi? Jotain hauskaa ja iloista näissä talven langoissa on – en voi kieltää - vaikka itse olenkin sen sileän luonnonkuituisen peruslangan uskollinen fanittaja.

Regalosta neuloin juhlakaulurin, jonka ohje on nro 1 uusimmassa Modalehdessä:

Regalo on jännä lanka. Siinä on kaksi erilaista lankaa, jotka neulotaan yhdessä. Toinen on kiiltävä viskoosilanka, jossa on mukana helmiä ja toinen mohairtyyppinen. Lopputulos on näyttävä. Menekki kauluriin oli vähän alle kaksi kerää. Puikoilla 6 (muistaakseni) neuloin. 

Yksi opastus tämän hassun langan neulojalle vois olla se, että lanka kannattaa ottaa kerän ulkopuolelta. Ekan kerän neuloin sisältä ja lanka oli koko ajan ihan sekaisin kun helmet takertuivat ja neulojalla meni hermot…

Lisää kimalletta kerä pörrön:

Sirdarin Ophelia sai heti puodissa lempinimen Ooppeli. Asiayhteyttä saattaa olla vähän vaikeaa ymmärtää – Ophelia on suloisen pehmoista ja pikkuisen kiiltävää. Käteen se tuntuu ihan kuin kissaa silittäis. Verkkokauppavastaava Idan kissan nimi on Opel… 

Kuulemma tämä oli Tampesterin Kässymessuilla hitti (kuten myös Regalo) ja minäkin kokeilin viikonloppuna teeteen sivuilta löytyneen pipo-ohjeen verran. Pitkin hampain mun on pakko myöntää et muovikaan ei oo niinku ennen! Langan ainut ”vika” oli liukkaus. Pari silmukkaa piti ”paikkailla” työn päättelyn jälkeen.

Ettei arki ihan unohtuis niin... Välillä tuntuu et pitäähän sitä joka bloggaukseen ny yks Salkkarikin saada! Tämä on tilauksesta tehty. 

Ja aitoa teetee alpakka+ -lankaa. Samat puikot ja sama ohje kuin mohair-versiossa. Lankaa meni vähän vajaa 4 kerää.

Tulipas todistettua et täältä iloisen harmaista tunnelmista ponnistellaan pikkuhiljaa kohti iloisempia värejä. Niin kuin nyt mustaa ja valkoista :)