torstai 17. maaliskuuta 2022

Riddari merinolangalla

 Oon rakastunu. Lankaan. Niin, että päädyin taas tekemään jopa kaarrokeneueleen. Ja pitäähän jokaisen sentään edes yksi legendaarinen Riddari neuloa!

Uusi rakkauteni on Arvier Silke Peo 30. Merinovillalanka. Ihan tavallinen. Mut niin ihana! Olen tosin pikkuisen hitaasti lämpeävää sorttia, koska tätä lankaa on mulle suositeltu jo vuosikausia sitten! Lankakartassa on yli 50 upeaa väriä ja olen ihan onneton, kun en mitenkään voi saada niitä kaikkia!

Lanka ei kutita eikä pistele ja iltaisin ei malta mennä nukkumaan, koska ei voi lopettaa neulomista...

Tässä nutussa käytin Riddarin ohjetta ihan sellaisenaan. Eli resoreissa 3½ mm KnitPro vaihtopäiset ja miehustassa 4½. Nämäkin on ihan mainio keksintö - eipä tarvii ihan joka mittaa puikkoja ja kaapeleita kun voi aina vaihtaa tarpeen mukaan pidempään tai lyhyempään piuhaan tai isompaan tai pienempään puikkoon. Hihojen resorit tein sukkapuikoilla ja muuten Addin CraSy Trio -puikoilla. Olen ihan hurahtanu CraSyihinkin. Sukkapuikoilla hihojen tekeminen on tuskaa, 40 cm pyöröpuikot vasta ovatkin turhakkeet ja 60 cm liian pitkät. Crasyt on kalliit, mut ilman niitä tekisin hihat perinteisesti oikein ja nurin ja ompelisin jälkikäteen saumat!

Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että ainakin mun käsialalla Peo 30 olisi ollut kauniimpaa nelosen puikoilla. Tämä kuitenkin nyt näin. Menekki 561 g yhteensä. 

Nyt jänskätän Turun Kädentaitomessuja. Kaksi vuotta takaperin näihin aikoihin Reppuli oli melkein pakattuna ja valmiina lähtöön, kun tuli tieto että Korona perui messut. Tänään uusi yritys:


Huomenna pakataan vielä toinen auto. Viikonloppuna Anjalinin osaston löytää Turun Messukeskuksesta paikalta C70. Sen löytää ihan helposti. Kun vaan katselee kattoon ja etsii sitä vessakylttiä niin suunta sinne! Tai jos ei kattele kattoon, niin kiertää vaan kaikki kulmat!

Ens viikonloppu menee siis Turun Kädentaitomessuilla. Viime viikonloppuna sen sijaan olin äidin ja isän luona Atussa. Vielä oli kovin talvista, joten mitään isompia mökkiprojekteja ei tehty. Pelattiin korttia ja nautittiin ihanasta kevätauringosta. 

Tulput piti tietenkin ottaa mukaan. Jos olisin jättänyt ne viikonlopuksi kotiin, niin sehän olisi ollut varsinainen heitteillejättö. Joku olisi voinut tehdä ilmoituksen tulppaniensuojeluyhdistykselle. Siitä olisin voinut saada elinikäisen tulppujenpitokiellon! Nyt ne on taas kotosalla - tosin aika lailla jo reissussa rähjääntyneinä, mutta onhan niillä ikääkin jo ainakin kymmenen päivää...


Yhtä tietenkin ikävöitiin... Sunnuntaiaamuna herätessä oli haikeaa. Ennen Atun mökillä herätessä annoin Tassulle aamupalan, mittasin verensokerin, tuikkasin insut, laiton kilikellon kaulaan ja päästin ulos suuriin seikkailuihin...


torstai 10. maaliskuuta 2022

Kaarrokeneule tämäkin, kinnasharkat ja messuille

Ihan ensiksi kiitos kaikista osaanottokommenteista. Itku tulee silmään lähes päivittäin, mutta tiedän Tassulla olevan parempi kissojen taivaassa.

Ei tämä kuva nyt ihan sateenkaarisilta ole, mutta ehkäpä tie ikuisille ahvenfileapajille... Viime viikon lauantaina havahduin miettimään: Vaikka ikävä on niin suru on pienempi kuin viikkoa aikaisemmin, jolloin Tassu oli vielä kotona ja yritti näyttää reippaalta vaikka tiesimme sen ajan olevan jo lopussa.

Puikot ovat kaikesta huolimatta vähän suihkineet. Muutama vuosi sitten tein pikkuisen kaarrokejakun Sirdarin Heirloomista. Asiakas halusi sen pari viikkoa sitten lapsenlapselleen ja toivoi isosiskolle samanlaisen. Onneksi lankaa oli vielä jäljellä just sopiva määrä!

Lanka Sirdar Heirloom, menekki 8 kerää, puikot 4 mm. Kaarrokeneule tämäkin - vaikka ei olekaan kirjoneuletta...

Langassa on jännä ketjumainen rakenne. Se on tosi kevyttä: 25 g kerässä melkein 100 metriä. Materiaali melkein kokonaan villaa. 

Nyt on puikoilla Neiti Kevät KAL Cedrosta (seuraava osa ohjeesta tulossa huomenna perjantaina) ja kerrankin olen ihan aikataulussa!

Toinenkin neulomus on valmis. Lankana uusi ihastukseni, mutta siitä seuraavalla kerralla.

Kaks vuotta sitten torstaina Reppuli oli melkein jo pakattuna, koska perjantaiaamuna oli tarkoitus lähteä  rakentamaan messuosastoa Turkuun... Kolmelta iltapäivällä tuli viesti, että kässämessut peruuntui ja syyhän on meidän kaikkien tiedossa. Viikon kuluttua on viimein aika oikeiden livemessujen Turun Messukeskuksessa!

Tälläkin kerralla ikävät uutiset surettaa ja varjostaa valmistautumista, tautitilannekin huolettaa edelleen, mutta toivottavasti tavataan! Ja jos haluat osallistua lippuarvontaan, niin Facessa voit heittää noppaa. Tiedoksi: Jos olet ostanut tai voittanut liput Turun Kädentaitomessuille 2020 niin ne ovat edelleen voimassa!

Loppukevennys niinku kympin uutisissa... 

Eilisiltana osallistuin Salon Seudun Kädentaitajien neulekinnasiltaan. Olin niin innostunut, että olin paikalla jo kuukautta aikaisemmin! Myös helmikuussa 9. päivä oli sattumoisin keskiviikko...

Meitä oli paikalla open lisäksi 11 innokasta. Kuului mutinaa: Kahden ali...kahden yli...kahden ali...kahdeksikko...ähinää...puhinaa...muutama painokelvoton sanakin. Lopulta saimme kiitoksen et kahdessa tunnissa jokainen oppi ALOITUKSEN😂

Aamulla jatkoimme töissä Idan kanssa harjoituksia:

Toi pitkä lapamadon näköinen on eilisiltainen harjoituskappaleeni. Ihan oikeasta Z-kierteisestä kinnaslangasta tehty. Ida pääsi jyvälle heti (vas. yläkulma). 

Nostalgista koko jutussa oli, että kurssiluokka oli sama, jossa vuonna 1985 aloitin opiskelut silloisessa Salon Kotiteollisuuskoulussa. Luokkamme valmistui 1987 jouluna ja me oltiin Suomen ensimmäisiä artesaaneja

Juu - enkä mä silloinkaan oppinu kinnastekniikkaa enkä muutenkaan ollu mikään luokan priimus, mutta sainpahan oppilaskunnan stipendin: Aurinkokello! Tähän tunnustukseen olis varmaan hyvä aika ajoin palata...

keskiviikko 2. maaliskuuta 2022

Blogikissan seikkailut ovat päättyneet

 Lainaa vain, lainaa vain. Oi pienokainen oot lainaa mulle hetken vain...

Rakas perheenjäsenemme, blogikissa Tassu lähti kissojen taivaaseen maanantaina.

Tassu 1.1.2007 - 28.2.2022


Ikävä on kova, mutta tiedämme, että sinulla on nyt hyvä olla. 


Hyvää matkaa sateenkaarisillalle pikkuinen!

sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Tuubeja ByTähdenlennolle

Tikuttelin vielä kuusi tuubihuivia edellisten jatkoksi. Koska lankaa oli jäljellä jokaista väriä ja koska ajattelin, ettei olisi haitaksi jos niitä vaikka olisi varastossa uudella yrittäjällä muutama heti alkuun.

Kivaahan oli tikutella vanhasta muistista olympiahiihtoja seuratessa:

Käykääpä kurkkaamassa ByTähdenlennon sivulla. Lukiessani tänään hänen tarinaansa tuli melkein tippa linssiin. Niin tutulta kuulosti - lapsuuden haaveen toteutuminen monien mutkien jälkeen. Toivotan sydämestäni onnea Terhille: Uudelle yrittäjälle ja hienolle idealle!

Varsinkin näinä päivinä muistot valtaavat mielen. Oma lapsuudenhaaveeni omasta pikku lankakaupastani toteutui lähes päivälleen kaksikymmentä vuotta sitten. 

Koska näinä päivinä ei pirskeitä passaa järjestää ja kaffittelu puodissa maskin läpi olis varsin hankalaa ellei peräti mahdotonta, niin tarjoanpa teillekin virtuaaliset maistiaiset kaffekupposista, jotka äidin kanssa nautittiin viikko sitten kuuluisassa BageriÅ:ssa. Oltiin siis "lukemassa tiilenpäitä" Kakolassa.  

Tuubeissa lankana SMC Lovely Mohair. puikot 5 mm KnitPro vaihtopäiset. Yhdestä kerästä kolme tuubia somisteeksi Makemee-mekkoihin.

Pitkästä aikaa ollaankin viikonlopun vietossa Karvislandiassa. Aamulla heräsin aikaisin jäkistä ja hiihtoa katsomaan. Päiväsellä tulikin jo ihan kesäfiilis, kun viriteltiin klapikone ja tehtiin vähän puita. Sen verran, että saunaan päästiin ja varmaan päästään vielä toistekin. Tassukin pääsi pitkästä aikaa ulkoilemaan. Uudet akkamaiset (=pinkit, heijastavat) valjaat saivat sisäänajon, vaikka tassut kastuivat ilkeästi ja naapurissa kiekui kukko!

Taas  on se aika vuodesta, kun Susun tulput alkaa vaeltaa! Eihän niitä nyt heitteille olis voinut jättäää viikonlopuksi vaan ne kulkee kaiken muun tärkeän (=Tassu ja kaks kässäkassia) mukana!


sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Jääkukka - kaarrokeneule ylhäältä alas

 Jälleen kerran jotain jota en tykkää tehdä ja tein silti. Lopputulos:

Susukiellellä: Ei paskempi. Malli on Niina Kaakkurivaaran suunnittelema Jääkukka. Pyysin Niinaa lähettämään mulle "paidallisen" lankaa kokeeksi... Itte sai valita värit. Saattaapa olla, että seuraava teksti olisi pikkuisen postiivisemman sävyinen ellei värit olis omasta mielestäni kerta kaikkiaan kamalat!

Kun nyt noita kaarrokepaitoja vaan edelleen tehdään ja paksumpaakin lankaa kaivataan, niin tässäpä koe Alafosslopin korvaajaksi. Lanka siis Schoeller&Stahlin Zilzi. Lankahan passaa mainiosti huovutukseen, mutta yksisäikeisenä paksuna ja pehmeänä myös neuleisiin.

Tein taas mallitilkun. Ohjeessa 6 mm puikoilla 13s/10 cm. Mulla oli 11 silmukkaa. Siispä pienempää puikkoa kehiin. Resorit 4½ mm ja kaarrokkeen kirjoneule 5 mm KnitPro puikoilla. Taas kerran kiittelin eri mittaisia kaapeleita, joita voi vaihdella lennossa!

Viikko sitten sunnuntaina tikuttelin alaosan. Illalla mittasin leveyden... Ja purkuun meni! Yleensä kirjoneule on tiukempaa ja sileä löysempää, mut mulla kävi päinvastoin! Siispä maanantaiaamuna (ennekuin heräsin) neuloin takaperin koko nutun kainaloista alaspäin ja tikuttelin myöhemmin uudelleen 5½ mm puikoilla.

Nykyisin tuntuu olevan muotia luupata sukkia ja neuloa nutut "väärinpäin" eli ylhäältä alas. Minä ei-niin-nuori-kapinallinen en tykkää yhtään. Mut moni muu kyllä... JA JOS vielä joskus neuloin ylhäältä alas, niin ainakin tikuttelen hihat ennen miehustaa.

Tälläkään kertaa en uskaltanut edes villaohjelmaan tuupata valmista nuttua vaan kastelin läpikotaisin, puristelin ylimääräiset vedet pois ja kuivasin tasona. Kuivaus kesti kaks päivää, mutta tällä kertaa pidin tarkkaan huolen siitä, että aina kun kävin nuttua naapuriportaassa tervehtimässä, niin avaimet oli taskussa!

Speksit: Lanka: Filzi, Menekki kokoon M pohjaväriä 14 kerää, vaaleampaa peessiä 2 ja valkoista ja punaista 1 kerä. Edelleen en osaa päättää onko tämä meidän puodin lanka vai ei... Ehkäpä vaan tilauksesta ja ehkäpä vasta ens syksynä (sopii ehdottaa värejä) . On kamalan vaikeaa miettiä mitä muut tykkää jos lanka on itselle inhokki... Se on pehmeää, nättiä, kutittamatonta mut vaan liian paksua omaan makuun...

Ystävänpäiväkin lähestyy, mutta tänä vuonna kuulosti siltä, että sytomyssyjä olisikin ihan tarpeeksi. Sitten sainkin viestin, että Hematologian osastolla olis tarvetta ja polillakin. Siispä Faceryhmään viestiä ja yksi puikoille itellekin.

Lankana tässä joku tuntematon näytekerä, mutta voisi olla Austermannin Merino Cotton. Samat metrit ja suhteet, mutta MC on luomua. Menekki 29 g. Puikot 2½ ja 3mm.

Mulle tuli Kotilieden näytenumero. Siinä oli ihan asiallinen juttu:

Toisaalta perjantaina telkussa sanottiin, että multitaskaaminen voi olla vaarallista. No miltä näyttää?

Paksulankajääkukan jälkeen oli vaan pakko pistää aluille ihan vaan rentoutuksen vuoksi muutama muu... Ollaanko vaaravyöhykkeellä?

Tosin myös lemmikkien terveysvaikutuksista puhutaan... Assari ainakin osaa ottaa rennosti!

Yks per päivä konmarituksessa ollaan hyvässä vauhdissa numerolla 95. Tosin olisin jo 105 kohdassa, ellei tämä olis tarttuvampi tauti ku korona... Vaikka etäisyyttä on jotain 160 kilometriä, niin ystävään tarttui sama "tauti" ja mun on ihan  pakko pelastaa häneltä 10 ceedeelevyä... Tosin omista C-kaseteista meni tänään roskiin ainakin A.Allon Rytmiorkesteri ja Frööbelin palikat. Koska samat mahdottoman tärkeät tallenteet löytyi ceedeelevyinä😂


sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Norjalainen villapaita Suaq Cedrosta

Marraskuun loppupuolella Tassun kummityttö Kaarina Kepposen äiti kysyi, jotta haluaisinko "suhauttaa" norjalaisen villapaidan lahjaksi Kepposen iskälle... Ensimmäinen ajatus oli että "En todellakaan!" Kirjoneuleet ei oo mun juttu ollenkaan! Eikä iso villapaita todellakaan ole mikään suhautus. Vaan... Tänä aamuna sain kuvia valmiista paidasta "tositoimissa"

Lupa kuvien julkaisuun on saatu tilaajalta ja lahjan saajalta. Kiitos!

Nuttuprojekti oli kirjaimellisesti oikea etätyö! Kaikki kommunikointi tapahtui meseviesteillä. Alkaen siitä, että asiakkaani sanoi, ettei vedä palkokasveja kuonoonsa jos kieltäydyn ja minä puolestani kerroin etten minäkään vedä palkokasveja kuonooni, jos hän ei oikeastaan haluakaan tilata :) 

Malli oli löytynyt ja sattumoisin mulla oli ohjekin. Suaq kirjasta Norjalaisia villapaitoja 2. Lanka- ja värivaihtoehdoista laittelin kuvia ja verkkokaupan sivuilta löytyi sopivat. Lanka oli Borgo di Pazzi Cedro (Lopissa ei oo värejä eikä tuu ku jotain joskus. Vanhimmat lopitilaukset on viime vuoden tammikuulta...). Ja kyllähän Cedro on paljon mukavampaa neulottavaa ku lopi eikä yhtään niin kamalan karkeaa.

Seuraavaksi otettiin mittoja. Koska välimatkaa on jotain 160 kilometriä niin etänä. Pyysin mittaamaan jonkun nykyisen sopivan kokoisen villapaidan. Vaikka ei nyt ihan ventovieraita ollakaan - kerran tai kaksi ollaan tavattukin, niin muistelin, ettei paidan saaja ole ihan pikkumies. Ja noissa islantilaisissa ja norjalaisissa ohjeissa muutenkin tuntuu mallit olevan varsin niukkoja.

Leveys 70 cm, pituus 75 cm, hihan pituus ennen kädentietä 49 cm. Ohjeessa suurin koko on XXL jonka ympärys on 124 cm. Siispä mallitilkkua tikuttelemaan ja taskulaskin käteen. 

Tein mallitilkkua kahden mallikerran leveydeltä ja valituilla väreillä. Onneksi. Huomasin, että vierekkäin vaalea beessi 38 ja vaalea sininen 47 "söivät" toisensa eikä kuvio erottunut ollenkaan vaikka vierekkäin kerät näyttää ihan hyvältä. Tikuttelin vielä pikkupikkumallitilkun muutamalla omalla väriehdotuksillani ja Tassu lähetti molemmat tilkut Kepposen joulupaketin kyydissä arvioitavaksi.

Lopulta joulun jälkeen aloittelin. Oikeasti vähän jo polttelikin ja melkein jopa innostuin. Paha juttu oli, ettei pohjaväriä 1 ollut tarpeeksi varastossa ja samaa värjäyserää (eikä mitään muutakaan) ei enää ollut saatavilla just nyt! 

Siispä päätin tehdä kaikki kirjoneuleosat valmiiksi ja odotella rauhassa miehustaan seuraavaa erää. Ohjeessa on neljä väriä, mutta toiveena oli et tassut ja miehusta olisivat samaa. Cedro on hyvä lanka, mutta värierot eri valmistuserien välillä on tosi suuret! Kuvissa puikko osoittaa vaihtumiskohdan. Miehustalanka on paljon tummempaa ku tassut.


Puikkoina oli resorissa KnitPro 3½ mm Symphonie Wood 80 cm kaapelilla ja miehustassa KnitPro 4½ mm Zing kärjet 80 ja 120 cm kaapelilla. Tässä nutussa tosiaan tuli hienosti esille miten mainio juttu nuo vaihtokaapelit on! Hihojen resorit tein 3½ sukkapuikoilla ja muut 4½ mm Addi CraSy Trio Bamboo -puikoilla. Välineurheilua kyllä, mut tosissaan varsinkin hihan kirjoneuleessa noi CraSyt on näppärät: Kuvion vaihtumiskohdan voi asettaa puikkojen vaihtumiskohtaan ja kerroksen tietenkin toiseen. 

Joskus jopa uneton yö ei haittaa, kun voi nousta aamuviideltä neulomaan ja kuunnella napit korvilla äänikirjaa.... 

Tassu tietenkin osallistui projektiin antaumuksella. Joskus jopa niin, ettei neulomisesta meinannut tulla mitään! 

Hänen mielestään norjalainen villapaita italialaisesta langasta vaatii ehdottomasti  norjalaisen metsäkissan karvoja! Samalla meni salainen tervehdys myös kummityttö Kepposelle <3

Kuvittelin, että kunhan tuosta kirjosta päästään, niin loppu on pelkkää pässinlihaa. No sitähän se oli, mutta oikeasti puuduttavan tylsää. Ympäriympäriympäriä loputtomiin. Onneksi oli sentään sopivan sävyinen silmukkamerkki kertomassa et kerros vaihtuu!

Etänähän nyt on  kaikki. Me ollaan vuoropäivinä Idan kanssa puodissa ja niin myös kaikki harrastukset on peruttu tai etää. Kakskertaseuran neulomakerhokin oli pari viikkoa sitten etänä kotisohvilla. Kakstuntinen Neulefriikki Piikun kanssa napit korvilla pyöröä tikutellen meni kuin siivillä ja samalla tuli vaihdettua kuulumiset ja "puhdistettua korvienväliä". 

Pikkuisen kuitenkin jänskätti... Onkohan tulossa oikean kokoinen nuttu? Miten toi kaaroke? Sovittelin yhtenä aamuna ittelleni:
Ja jatkoin loppuun:

Taas yhden unettoman yön jälkeen Nukkumatti lähti, mut Päättelykeiju tuli tilalle ja päätin nousta ylös puoli kuudelta ja päätellä kaikki langanpäät ja niitähän riitti! Yleensä viimeistelen kaikki pikkasen epätasaiset neuleet tuuppaamalla ne 30 asteiseen villaohjelmaan koneessa ja kuivaamalla tasona (ÄLÄ tee tätä itse, jos et ole kokeillut ja langan vyöte kertoo muuta), mutta tällä kerralla lopputulos näytti ihan kelvolta, joten päätin kastella nutun suihkupullolla ja kuivattaa tasona styroxlevyjen päällä talomme toisessa rapussa olevan kuivaushuoneessa märän froteepyyhkeen alla.

Sen verran intona valmiista olin, että mukana oli nuttu, suihkupullo, märkä froteepyyhe ja mittanauha, joka kilisi taskussa... Styrokseja säilytän kellarissa. Just ku ulko-ovi rämähti kiinni niin totesin, et taskussa kilisee mittanauha eikä avaimet! Laukkasin talon ympäri katsomassa olisko jollain naapurilla valot varttia vaille seittemän arkiaamuna... Ensimmäinen ovipuhelimen soitto ei tuottanut tulosta, mutta uudet naapurit pelastivat! Oman kämppäni ulko-oven jätän apposen auki vaikka viedessäni roskiksen, koska tämä ei oo ihan eka kerta kun avaimet jää sisälle, mutta rappiksiin sisälle ei pääse. Pisuhätäkin alkoi olla ja paniikki ja kattelin et näillä huudeilla ei yhtään soveliasta puskapissapuskaa näkösällä...

Lopuksi viimein pikkuinen Hand Made -merkki kiinni ja nuttu postiin. Ja mahahaavaa kasvattamaan. Oliko kelpo ja mieluinen?

Viimein viikolla tuli viesti, että saaja oli ihastukissaan ja tilaaja tyytyväinen. Ja mä kans:

Lanka: Borgo di Pazzi New Cedro.

Väri 31 farkku 12 kerää, (tassukuvioon 2 ja miehustaan 10), Väri 38 peessi 5 kerää (alaosan pääväri) ja kuvioväriä 2 kirkaan sininen (51) 2 kerää.

Olipahan "suhautus" :)

Tänään oli sunnuntai ja ikään kuin vapaapäivä, mutta huomiseks olen varannut jalkahoidon, näöntarkistuksen ja muuta pikkuasiaa. Siispä huomenna lorvin ja tänään olen "tehnyt töitä" eli tuhlannut tilaamalla Kamenaa ja tietenkin lisää Cedroa, koska siitä on kuulemana mukaan alkamassa Taito EP:n Neiti Kevät -KAL 21.2...

Vaikka en edellekään oo kirjoneuleiden fani niin pakostakin hiukan kutkuttelee osallistuminen.

P.S. Mun konmaritus etenee ihan mukavasti - enää 290 turhaketta kämpästä hävitettävänä tänä vuonna. Nyt menossa C-kasettimaratooni. En mitenkään voi hävittää Eaglesia, Anna Hanskia, Dave Lindholmia, Deep Purplea... Mut miten olis Annen Aerobic? 

Norjalainen villapaita täällä! 

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Vanha ja alkanut vuosi tilastoineen ja suunnitelmineen

Pitkällehän on tämä uusikin vuosi jo vierähtänyt ennen kuin viime vuoden metritilasto julkaistaan... Minähän lasken perinteisesti neulottuja ja virkattuja metrejä kilojen sijaan. Ja perinteisesti mulla on ollu tavoitteena se puolimaratooni.

Vuoden viimeinen työ ja eka oli samat. Pari tuubia SMC Lovely Mohairista. Tein ennen joulua vahingossa yhden peessin ja tilaukseen tuli kaks samanlaista - valkoinen ja musta. 

Musta menee viime vuodelle ja valkoinen tälle. Kuvasta ei mitään selvää saa, mut ihan samoja kuin edellinen beessi. 

Siis ne metrit: Surkeat 19518 metriä lankaa kulutettu vuonna 2021. Neulottuja 18168 ja virkattua 1350. Tosin sen verran pitää puolustella, että kaikkia en oo punninnut ja mitannut ja olen myös tutustunut takaperinneulomisen jaloon taitoon eli purkanut aika pal...  Miks ihmeessä pitää selitellä? Kilpailenhan vaan itse itseäni vastaan!

Vuosi vaihtui taas hyvien ystävien seurassa Tassun 15-vuotisjuhlien merkeissä.

Uudenvuodenpäivänä päästiin kokemaan verkkoja Pyhäjärven jäälle ja juhlan kunniaksi molemmat "pojat" eli Tassu ja Pate saivat kummatkin oman komean ahvenfileensä!

Oliskohan tässä The Blogikissan The Virallinen synttärikuva? Tassu 15-vee! 

Arki on alkanut ja sen myötä tietenkin se jokavuotinen "uusi elämä. "Lenkkeilyä, painonpudotusta ja sen semmoista... Mutta yhden otan (ainakin alkuun) tosissani. Jo viime vuonna ostaessani uuden vaatteen tai tavaran kotiin niin hävitin tieltä yhden vanhan. Nyt tavoitteena on jatkaa samaa ja lisäksi hävittää yks turhake joka päivä. Alku oli vauhdikas:

Painonvartija-kirjekurssit vuodelta 2000 ja kaikki ikivanhat kalenterit, joihin en koskaan palaa... Oikeasti vartsuijen aikana laihtusin ainaki 12 kiloa! Mistä sama puhti nykyään?

Ryjää ja roinaa kirjoituspöydän laatikoista ja vanhentuneita meikkejä ja noi kakkulat... Toivon saavani näkimet johonkin kierrätykseen, muut meni roskikseen.

Kaikki ei sentään mene roskiin ja jotain ihan uutta ja itseltäkin "piilotettua" löytyy. tähän mennessä 11 kansiollista "opintoja" kellarikomerosta mennyt jätepaperiastiaan, mutta Lakrisalit säästän ja syön vaikka parasta ennen oli vuonna 2018. Verenpaine vaan kasvaa :) Ja noiden 250 käyntikorttien nurjat puolet toimii ihan hyvin muistilappuina. Kakspuoleiset meni roskikseen, koska osa on niin vahoja et firmoja ei enää oo ja osa tyypeistä on vaihtanu somettamaan korkeampiin sfääreihin...

Tän viikonlopun konmaritusta on ollut hiutuneita froteepyyhkeitä ja rikkinäisiä lakanoita (TESYYN) sekä lisää kansioita (=esim. Johtamistaidon Opiston Rationalisointikurssi vuodelta 1991 ym ja  Kirjanpidon lakiasioita vuodelta 1995). Jos en niitä yli kolmeen kymmeneen vuoteen ole katsonut, niin... Kirjanpitäjäni lupais huolia tyhjät kansiot ja välilehdet menee säästöön, koska niitä pitää kuitenkin ostaa. Kaikkesta hauskin ihan roskiin mennyt juttu oli mustat stringit. Arvatkaapa onko ollut käytössä kertaakaan. En nyt laita kuvaa niistä...

Jotain sentään säilyy... Mulle lahjaksi saadut sukat on pyhiä. Sain viime jouluna kahdet villikset Mopsineulojalta ja yhdet hassut Idalta. Ida ajattelin että nauraisin, mutta oikeasti paketteja avaessani purskahdin ilon kyyneliin. Et joku tekee MULLE lahjasukat <3

Siispä rikkinäisien sukkien inventaarissa vain yhdet päätyivät roskiin.  Muita vielä yritän tekohengittää. Kuten näitä yllä olevia. Varret on Mopsineulojalta vuosia sitten saadut rakkaat lahjasukat. Pari kertaa parsin ja paikkasin, mutta viimein oli vaan pakko luovuttaa. Tein uudet terät, mutta eikös vaan näytäkki ihan uusilta?