Uskokaa tai älkää mut uusien villasukkien tarve on suorastaan huutava! Noi on kaikki rikkinäisiä…
Mittavan lankakauppiasurani aikana multa on muutaman kerran kysytty parsinsieniä. Olen ylen närkästyneenä vastannut, että mun elämäntehtäväni EI ole myydä parsinsieniä vaan UUTTA LANKAA uusia sukkia varten… Hätäpäissäni olen kyllä välillä terittänyt omia ja Karvisen sukkia ja samaa ajattelin tälläkin kertaa. Eilen sitten pyykkäsin (= kone pyykkäsi) meidän kaikki risat sukkat. Aloin tutkailemaan mistä aloittaa. Karvisen sukat (kolmet) olivat siinä kunnossa, ettei niihin terittäminen olisi auttanut yhtään, koska ne oli kuluneet kantapään yläpuolelta varresta! Hämmästelin ja kummastelin asiaa. Epäilin, että olin neulonut aina teräosan liian lyhyeksi tai että Karvinen pukee sukkansa jotenkin kummallisesti tai että sillä on kiviä kengissään. Insinöörismäisen tarkkaan analysoimme rikkinäisten villasukkien dilemmaa ja lopulta päätin ottaa lusikan (eiku parsinsienen) kauniiseen käteen ja yrittää pelastaa mitä pelastettavissa oli.
Minähän omistan parsinsienen. Äiti on sen joltain matkaltaan tuonut tuliaisiksi. Nättikin se on. Niin nätti, että sen paikka on aitiopaikalla makkarin lasivitriinissä! Koskaan en ole sitä käyttänyt… Siispä ennen aloittamista netin ihmeelliseen maailmaan! Ja täältähän se löytyi – ainakin viisi erilaista tapaa PARSIA VILLASUKKIA! Miksi tämäkin asia on pitänyt tehdä niin vaikeaksi? Sata kertaa helpompaa olis neuloa uusia sukkia.
Siinä onnettomana kursiessani sukkien reikiä umpeen huomasin, että Karvisen sukat olivat tarpeeksi pitkät, mutta ihan väärän malliset ja siksi sukka liukuu väärään asentoon. Blogikuvaajalla on kantapään jälkeen korkea ja varpaiden kohdalla leveä räpylä. Ei siinä mikään normisukka mitenkään toimi. Nyt on tekeillä uudet nimpparisukat (myöhässä niin kuin aina), jotka lupaan valmiiksi sukkasadon aikana. Näissä teen kiilakavennukset tuplavälikerrosten kanssa ja katsotaan miten ne kestää. Joulupukki saa sitten tehdä ne täydelliset oikeaan muotoon neulotut…
Myös omista villasukistani tein analyysiä. Kahdet on purkautuneet kärjestä, koska olen päätellyt langat huonosti (kuka sitä omiin sukkiinsa viitsii panostaa). Nuo sinivihreäraidalliset ihmetyttivät ensin. Reikiä oli vaan vihreissä raidoissa – sinisissä ei mitään tärviöitä. Vihreä oli Trekking Pro Naturaa, jossa ei ole huikkaakaan polyamidia vahvikkeena. Tästä lähtien teen itselleni sukkia vaan sukkalangasta, jossa on vahviketta. Koska mä teen villasukkia KÄYTETTÄVÄKSI!
Kaikki Karvisen kolmet sukat on saaneet ensiavun ja yhdet omatkin. Mulla ei ollut akuuttia hätää, koska omistan vielä kahdet ehjät. Toiset omatekoiset ja toiset äidin neulomat ja parsimat…
Voi miten paljon voikaan oppia rikkinäisistä villasukista!
Ja miten taas on pakko katsoa peiliin - syytin blogikuvaajaa villasukkien väärinkäytöstä vaikka olin itse tehnyt väärän mallisia sukkia. Olen ihan oikeasti onnellinen että mun tekemän villasukat on joka päivä käytössä. Jostain syystä en kuitenkaan sanut häntä täysin lumoihini todistellessani, että sukkien parsiminen se vasta todellista rakkautta onkin....
Anne Taikahiiren käsityöblogista kyseli punaisesta Pallaksesta tehtyjen sukkien kuvaa. Tässä olisi:
Nättiä ku mikä!
Mari ottakoon ihan vaan iisisti. Nää ei oo menossa sukkasatoon. Nää on äidin tekemät ja menossa lahjaksi mun kummitytölle, jonka opislekijaboxissa on tosi kylmää. Mut eiks ollutkin hauska huijaus?
Lopuksi vielä haluan kiittää kaikkia edellisen postauksen tossuohjeen vuoksi vaivaa nähneitä. Sain ohjeita kahdeltakin taholta. Molemmat ihan lähitienoolta eli Kädentaitajien kesänpäättäjäisten emännältä Muurlasta ja Pirenalta. Lämmin halaus teille molemmille! Koitan keksiä miten voisin kiittää teitä ja lupaan tehdä ainakin yhdet tossut vaikka virkkaaminen ei olekaan se mun juttu!
Johan taas riitti pohdintaa jalattimista…eikä mitään omatekoista valmista näytettävää.
Ai niin – se parsinsieni on mainio apuväline blogikuvaajan hiirihartian hieronnassa!
Joo ja niit parsinsieniäkin on nykyään myytävänä puodissa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!