Tästä on tulossa ihan kaksmielinen postaus näin lauantai-illan ratoksi
Muutama kuukausi sitten yhden lankatukun tyyppi mainosti mulle akryylikankaa hyvänä aineena tahranpoistorättiin. Tulkitsin jutun ovelaksi salajuoneksi myydä akryylilankaa tunnetulle akryylinvastustajalle. En mennyt lankaan…Minuahan ei huijata! Sitten törmäsin Lankapirtissä samaan asiaan ja aloin tutkailla lankahyllyjäni ”sillä silmällä”. Siis JOS akryylirätillä saa tahkottua Tassunruokatähmät parketista niin sen on pakko olla hyvää! Mut eihän mulla ole yhtään 100% akryylilankaa koko puodissa! Ja jos tukusta sitä tilaamaan joutuis niin sitä pitää ostaa vähintään kilo. No Way!
Mitä tässä tilanteessa tekee Susu? Yön pimeinä hetkinä se luikki salaa Anttilan lankaosastolle uutta Novitalehteä ostamaan. Samalla sivusilmällä zoomalilee akryylilankoja salamitten… Halvin kerä oli 1,20 euroa ja juuri kun siihen tartuin niin huomasin yhden asiakkaani siinä vieressä! Vähänkö oli nolo juttu… Tosin se asiakaskin näytti nololta – Hih Hih!
Lanka on pari päivää ollut mulla, mutta vielä se ei ole puikoilla. Pelkkä ajatuskin inhottaa. Eikä se kerä kelpaa edes Tassulle leluks. Ehkä joulusiivoukseen ehtii rätti. Mut JOS se on OIKEESTI hyvä niin kohta Susun lankakauppaan tilataan kilokaupalla akryylilankaa ja liikkeen nimi muutetaan Lanka- käsityö- ja siivoustarvikeliike Anjaliniksi…
Toinen tunnustus tuli meidän äidiltä eilen: Oli käynyt turkulaisessa lankaliikkeessä ostamassa yhden tokan DMC:n muliinilankaa isän joulukortteja varten! Meijän äiti!? Isä kyllä oli kauhistellut et ”Et kai sä sitä Susulle menny kertomaan”?
Kolmas tunnustus: Mulla on puodin takahuoneessa iso muovikassillinen Virolaista liukuvärjättyä villaa! Sain sen jo kesällä, mut en ole ehtinyt siitä vielä mitään tehdä. Suunnitelmia on vaiks miten paljon mut… Sitä saattais olla vähän myytäväksikin, mutta mä en kerta kaikkiaan vaan pysty siitä luopumaan. Ainakaan ennen kun olen itse siitä tehnyt Revontulen, Fan Shawlin ja Pinaattitunikan…
Ja viimein se toinen mieli: Torstai-iltana kotiin tullessani blogissa oli Suden jättämä viesti. Sain häneltä TUNNUSTUKSEN:
Kun luin perustelut niin tuli tippa silmään. Sillä hetkellä olin väsynyt ja allapäin ja elämänmyönteisyys oli kovin kaukana. Tästä tunnustuksesta tulin tosi hyvälle mielelle. Kiitos Sude!
Tämän viikon hässäköiden johdosta haluan ojentaa tunnustuksen eteenpäin muutamalle ihanalle ihmiselle, jotka ovat auttaneet jaksamaan monta mustaa päivää. Kaikilla ei ole blogia mut ei kait se haittaa jos mä teen ihan omia sääntöjä?
Ojennan tämän Marille, Jossulle, Sille, jolle langat alkavat puhua, kun Mopsi alkaa kakkia ja Sille, joka pitää mut ajan tasalla viimeisimmistä huivimuodeista maailmalla. Mä en kyllä ymmärrä missä välissä te kaikki tomerat naiset ehditte vielä neuloakin!
Mari vietti torstaina pitkän päivän nälkäpalkalla auttaen näyteikkunan somistuksessa (joka on mulle kamalan vaikea ponnistus). Varmaan olisi ollut tärkeämpää ja mukavampaakin tekemistä. Suurkiitos avusta, ilman sinua olisi näyteikkunassa vieläkin pari kuukautta vanhat tarjouslangat! Terveiset myös blogikuvaajallesi, jota mä pidän kaverina kans! Jossu tuntee mut niin hyvin, että tietää uusien lankojen hehkutuksesta kuluvan monta viikkoa ennen kuin niistä oikeasti syntyy jotain. Siksi hän tarjosikin uusinta revontultaan näyteikkunaan malliksi. Ja miten monet kässyongelmani oletkaan ratkaissut? Kiitos! Mossulaan tunnustus monista päivän piristyksistä ja lukuisista puotiin kannetuista lounaista. Tämä jätemylly kiittää ja kumartaa ja lupaa yrittää muistaa palvella ja rahastaa vaan ne ostetut langat. Uusimman (valmis jo!) huivini mallista menee tunnustus kennelin pitäjälle, jolta sain mallin vaihturina valtionsalaisuuttakin salaisempaan reseptiin…
Tunnelmallisia syysiltoja toivotteleepi
Susu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!