Asuu tässä iloisessa kässäpussissani:
.jpg)
Mun käteen sopii puikot. Kaikenlaiset puikot. Pyöröt,
sukkikset ja ihan tavalliset pitkät puikotkin tuntuu mukavilta. Koukkukin on
viime aikoina alkanut tuntua jotenkin mahdolliselta vaihtoehdolta. Neula ja
lanka ei mun hyppysissä viihdy.
Suunnilleen kymmenen vuotta sitten kävin Turun Työväenopiston
Hardangerkurssia parin vuoden ajan. Kolmantena vuotena Hirvensalon ryhmään ei
enää tullut tarpeeksi monta osallistujaa, joten huokaisin helpotuksesta kun ei
enää tarvinnut mennä…
Toista viikkoa sitten olin piirtämässä asiakkaan tilaamia
jugend-liinoja kun mieleen tuli et olishan se hauskaa edes vähän osata
kirjontaakin, vaikka en todellakaan usko siihen hommaan hurahtavani. Samana
päivänä vielä toinen asiakas toi puotiin kastemekon, johon pitää ommella suvun
uusimman tulokkaan nimi. En kehdannut kieltäytyä kun edellisetkin nimet olen
mekkoon saanut aikaiseksi.
Tuska omasta epävarmuudesta ja osaamattomuudesta kirjontahommissa
kävi liian raskaaksi ja saman tien laitoin sähköpostia Salon Kansalaisopiston
Kässäkurssien pääopelle, jotta josko jollain kirjontakurssilla olisi vielä
tilaa niin täällä olisi yksi epätoivoinen tapaus. Tiistain aamuryhmässä oli paikka ja
mut toivotettiin tervetulleksi jälki-ilmoittautuneena.
Ensimmäinen kurssikerta jännitti etukäteen. Tiesin siellä
olevan monta tuttua ja monet ovat samassa ryhmässä tehneet kässyjä jo
vuosikausia. Kurssi on nimeltään Erikoiskäsityötekniikat, joten monenlaista siellä oli tekeillä.
Kirjontatöiden lisäksi siellä tehtiin tilkkutöitä, kehruuta, neulakintaita,
klipsuvirkkausta… Tunsin oloni aika noviisiksi. Noviisi olinkin – ainakin ikäni
puolesta :)
Näistä lähdettiin:
.jpg)
Laitan tänne muistiin niitä juttuja, jotka itselleni oli
uutta. Esim. se, että lyhyillä pistoilla tehden tulee siistimpää jälkeä (=tasaisempi
suora viiva) ja lyhyt, teräväkärkinen neula on paras.
Värien sommittelun jälkeen Mirja laittoi työn alulle ja minä
yritin parhaani mukaan jatkaa…
Hankintalistalle: Uudet silmälasit!
Tein vielä häivepistoilla pari kukkasta. Aika kului tosi
nopeasti ja kivaa oli. Onneksi mulla oli opintojen alkuun ”pehmeä lasku” ja
seuraavana onkin vuorossa hiihtoloma! Annoin itselleni ”kotiläksyksi” ommella kaikki pienet siniset kukkaset ja ton ”kehyksen”.
.jpg)
Sunnuntaiaamun parituntinen vierähti syökylaskujen seurassa, mutta kuusi pientä sininstä kukkaa pitää
vielä pistellä ennen seuraavaa kurssikertaa. Ja sit vähän tummemmalla vihreällä
nuo ”saksalaistyyppiset” ristikot. Saas nähdä tuleeko tästä valmista ennen
opiston kevätnäyttelyä? Vähänkö olisin ylpeä jos tulis!
Kukkien kirjominen on varmaan tosi vaikeaa. Paljon helpompaa on lirkutella kevään lempparikukkaset kookaupan kassajonossa Karviselta:
.jpg)
ihanannäköinen liina tulossa, joo miekin jossain välissä aloitan kirjomaan, lankoja löytyy, kehräämäänkin alan ja nypläämään ja ja ja, no jossain välissä. siis käsityöhimoja on enempi kuin aikaa, työt kun sotkevat harrastuksia, ja ne puikot vaan on niin helppo ottaa esille.
VastaaPoistaniin sittehän sie teet virkaten tai käpypitsinä pitsin tuohon liinan reunaa, se kaipaa semmoista.
Olet edistynyt harppauksin - ja kun ennestään osasit jo ottaa neulan käteen ja pujottaa langankin.
VastaaPoistaEi mene aikaakaan, kun liina on nätisti pöydällä.
Minäkin olen kirjonut kukkia ja tehnyt semmoisen hantuukienpeittotyykin, oisko se joku käspaikkariepu nimeltään. Mutta nappia en ompele, hakaneulat on keksitty.
Käsinkirjonta on ihan mukavaa. Olen muutaman liinan tehnyt ja lankoja on vielä moneen :)
VastaaPoistaVoi miten ihana pussukka sinulla on. Kissat ja värit ja kaikki kohdillaan ♥
VastaaPoistaTuo käsinkirjonta on kyllä semmoinen taitolaji, jota en ole uskaltanut edes yrittää. Varmaan ihan mukavaa JOS sen osaa =)
Hyvällä alullahan tuo liina jo on. Odotas vaan, kun pääset vauhtiin ja unohdat kirjontakammon. Sitten liikkeen ikkuna on täynnä kauniita kirjottuja liinoja ja voit kehua tehneesi ne kaikki itse!
VastaaPoistaMinä en ole vieläkään uskaltautunut neula+lanka -juttuihin mukaan. Olet rohkea ja liinasta on tulossa kaunis.
VastaaPoistaIhanan pirtsakka tuo kirjontapussukkasi! Jos ei huvita kirjoa, niin voit ihailla pussiasi.;) Minä "puolisokea" olen jo vuosia sitten hankkinut sellaisen kaulassa roikotettavan suurennuslasin kirjontaa varten. Ilman sitä en ala enää kirjomaan mitään. Minullakin on muuten yksi valmiiksi piirretty malli odottamassa neula ja lankaa ja haave on saada se valmiiksi ennen mökkikauden alkua.
VastaaPoistaWau! Minäkin olen monta kertaa ajatellut, että olis kiva osata kirjontaa... mutta vain ajatellut. Hienoa, että olet lähtenyt innolla uuteen harrastukseen. Hyvällä alulla työsi jo onkin. :-)
VastaaPoista