Hassu hattu ja Äitienpäivä saaristossa

Niin kuin moni juttu, niin äitienpäivänkin suunnitelmat meni uusiksi. Loppujen lopuksi varmasti oli paljon mukavampaa viettää hellepäivää Äidin luona Atussa kuin kaupungissa, vaikka suvun pienimmät puuttuivat ilkeän mahataudin vuoksi.

Kahvipöydän antimet tehtiin nyyttäriperiaatteella. Kummityttö oli tehnyt kaurakeksit ja ihanan lakkajuustokakun, minä sörssäsin voileipäkakut ja äiti suolaisen piiraan ja piparit. Ja kyllä maistuikin – vähän niin kuin brunssi.

Joku kumma aivonitka sai mut keksimään et äiti tarvii ens kesän juurimatkalleen hellehatun… Mikään kello ei kilistellyt, vaikka olen vuosien mittaan noin tsiljoona kertaa vannonut, et äidille en enää ikinä tee yhtään päähinettä! Päivää ennen viime vuoden matkaa hän soitti ja kyseli et olisko mulla hellehattua… Varmaan ajattelin et tänä vuonna ollaan ajoissa. Vuosien varrella äiti on tehnyt lukemattomia enemmän tai vähemmän epäonnisia hattuhankintoja messuilta ja ties mistä. Ja aina on tullut onkelmaa… Kerran hän sentään sai myytyä yhden hölmön nahkalakin ja me syötiin rahat restaurantissa Tampereella. Niin et voidaan sanoa et syötiin äidin hattu!

Tässä styroxpäässä hattu näyttää ihan kivalta:

Lanka jännä paperilanka Katia Raphia, koukku 4 mm (tavallinen koukku ja käsi tuli kipiäks ens kerralla otan Wavesin) ja menekki hiukan toista kerää.

Äiti kielsi laittamasta hattukuvaansa tänne, mutta voin paljastaa, että tuo hattu päässä hän näytti lähinnä Pekka Puupäältä, varsinkin kun kälyni vielä poimi hattuun yhden näistä belliksistä:

Jos ei muuta, niin hyvät naurut saatiin. Uusi yritelmä on jo koukulla – minä en taida järkiintyä ikinä!

Veljen perheen lähdettyä me Karvisen kanssa jäätiin vielä viettämään kesäpäivää äidin ja isän kanssa. Kaukana meren yllä kaarteli isoja lintuja:

Kiikarien ja lintukirjan avulla ne tulkittiin merikotkiksi!

Illansuussa palattiin kaupunkiin, käytiin hautausmaalla kylvämässä orvokkeja ja kotiin tullessa lepyteltiin päiväksi kotiin jätetty Tassu isolla määrällä pappankaloja!

Kiva päivä oli.