Kolmas kerta toden…

Mulla ja Tassulla on joitain yhteisiä ominaisuuksia. Niinku toi yrittäminen. Kauhiasti tuohutaan ja kohkataan ja yritystä on, mut tulokset on kokolailla laihanlaisia. Usein plus ja miinus nolla.  Viime viikonloppuna sentään kumpikin onnistui jossain. Tassun onnistuma oli varsin komia:

Pääsiäisestä asti on jahdattu ja odotettu kauden ekaa myyräpaistia ja nyt se viimeinkin tuotiin näytille:

Eikä mikä tahansa pikku päästäinen vaan kelpokokoinen myyrä! Kelpas sitä esitellä ja sen kanssa poseerata vaikka vettä tulikin taivaan täydeltä. Myyräkausi on siis korkattu. Tästä se lähtee!

Äidin Pekkapuupäähatun surkeus kismitti sen verran, että oli pakko kokeilla toista mallia. Otin vähän osviittaa Lankavan sivuilta ja tein lieriä oman maun mukaan. Tosi kiva tuli, mutta.. äidille ihan liian suuri. Malli kuitenkin ensimmäistä paljon parempi, joten päätin tehdä vielä kolmannen. Siinä vaiheessa iski nuukuus – ennekuin saan aikaiseksi yhtään kelvollista ja oikean kokoista lierihattua, niin kesä on ohi ja langat lopussa… Siispä päätin kaikista hyvistä purkamattomispäätöksistäni huolimatta saattaa puupäähatun takaisin alkuperäiseen tilaansa eli langaksi. Vaan eipä tarvinnut itse ryhtyä purkuhommiin. Hullun Halvan lauantain alkajaisiksi Ida hullutteli purkamalla:

Kattokaa ny! Miks ihmeessä toisen kässyjen purkaminen tuottaa noin suurta riemua???

Kesken viime lauantain hullutteluja Karvinen lähetti varoitusviestin, että pitää varata mukaan tarpeeksi lankaa, koska mökin tikipoksi on rikki ja sadetta luvataan. Ihmettelin vähän et miks ihmeessä, koska mulla telkku ja neule kuuluu yhteen. Jos on telkku niin on neule ja päinvastoin. Ilman toista ei oo toista. Siispä mulla oli mukana vaan 4,5 mmWaves-koukku ja ne purkulangat… Ja siinä sadetta pitäessähän syntyi kesähattu nro 3. Tällä kerralla mitä ilmeisimmin ihan kelpo. Tässä ne molemmat yhteispotretissa:

Lankana Katia Raphia, menekki kolme kerää kahteen hattuun, Koukku 4,5 mm knitPro Waves.

Koko viikonlopuksi luvattiin kauheita sateita. Jopa koko toukokuun sademäärää kerralla. No eihän lauantaina mitään satanu. Ihan vähän vaan ripsotteli. Päätettiin hankkia Tassulle ruokaa verkoilla… Sunnuntaina sit nostettiin verkot rankkasateessa, selvitettiin verkot rankkasateessa ja perattiin saalis –ylläripylläri – katon alla terassilla, koska oli se rankkasade. Ja Tassu tietenkin projektipäällikkönä mukana kannustamassa.

Kerrankin me syötiin itse ahvenet ja kuha ja Tassu sai molemmat hauet. Olisko haukifile vai sadeilma syynä, mutta katti ihan itse pyysi sisälle monta kertaa päivässä:

Meikäläistä ei sade haitannut. Viime vuonna tähän aikaan ei ollut kipsikintulla asiaa saareen. Eikä koko kesänä laskemaan verkkojakaan. Onnellisena oranssit saappaat jalassani (ne mahtuu jo!) ja sadekamppeet päällä köpöttelin pitkin pihaa nauttien rankkasateesta ja siitä, että yksinkertaisesti voin! Sakset kädessä kiertelin ympäriinä ja keräsin nuoria lupiineita nippuihin ja ripustin ne vanhan puuvajan kattoon kuivumaan. Jospa tänä kesänä taas saisin noitaliemipadatkin porisemaan! Tosin jonain vähän vähemmän sateisena viikonloppuna.

Onni on parantunut räpylä ja kunnon sadevehkeet!